Apinoiden temppeli

Siellä täällä oli apinoita. Niitä oli alttarien reunoilla, niitä leikki lattialla tai riippui hännästä katon kaiverruksissa. Apinoiden terävät silmät antoivat niiden kasvoille tietävän ilmeen. Papit vartioivat ja hoitivat niitä siten kunnioittaen sen apinan muistoa, joka aikojen hämärässä oli avustanut heidän uskontonsa sankaria.

Ennen kuin ihmiskunta voi ottaa vastaan uuden kulttuurin, pitäisi käydä läpi puhdistusprosessi. Tämä on syy nykyisiin kärsimyksiin. Puhdistusprosessi on vanhan karman hävittäminen. Kärsimyksen kautta maksamme vanhaa velkaa. Toisessa maailmansodassa Peter Deunov antoi uutta toivoa ihmiskunnalle. Ongelmat, mitkä on käytävä läpi, ovat tilapäisiä, ja osa alkuvaihetta Kristuksen toisesta tulemisesta. Kristuksen paluu on keskeinen teema nTemppelin pieni piha oli tavallisesti autio, mutta nyt se oli tungokseen saakka täynnä pyhiä miehiä, joista jotkut olivat tulleet pitkien matkojen takaa. Heidän tukkansa ja paitansa olivat hoitamattomia, ja ulkopuolisen silmin he muodostivat kummallisen, villin näköisen joukon. He olivat kaikki pyhiä miehiä, ja suuria henkisiä voimia oli kätkeytyneenä heidän vaatimattomaan olemukseensa. Nyt toiset heistä söivät, toiset olivat hajaantuneina pihamaalle, kuka rukoillen, kuka lepäillen.ykyajan henkisyydessä, joka kutsuu ihmiskuntaa heräämään ja hylkäämään vanhan elämäntavan.

Temppelin pieni piha oli tavallisesti autio, mutta nyt se oli tungokseen saakka täynnä pyhiä miehiä, joista jotkut olivat tulleet pitkien matkojen takaa. Heidän tukkansa ja paitansa olivat hoitamattomia, ja ulkopuolisen silmin he muodostivat kummallisen, villin näköisen joukon. He olivat kaikki pyhiä miehiä, ja suuria henkisiä voimia oli kätkeytyneenä heidän vaatimattomaan olemukseensa. Nyt toiset heistä söivät, toiset olivat hajaantuneina pihamaalle, kuka rukoillen, kuka lepäillen.

Äkkiä äänekäs englanninkielinen puhe katkaisi hiljaisuuden. Tohtori Applegate ilmestyi näyttämölle. Hänen pukunsa oli tomun peitossa, tomun, joka kaikkialla itämaiden teillä kohoaa paksuna ilmaan. Vyöhön, valkoisen takin alle oli laitettu revolveri, ja taskusta näkyi kullattu rukouskirjan reuna. Muutamat pyhät miehet katsoivat häneen hieman hämmästyneinä, mutta useimmat jatkoivat hartauttaan suomatta hänelle silmäystäkään.

Applegaten lähestyessä kallioon hakattuja portaita ilmestyi temppelin oviaukkoon vanha kumarainen askeetti, joka ojentamalla kätensä esti häneltä sisäänpääsyn.

– Ette voi tulla tänne, sanoi vanha hindu. –Tänne pääsevät ainoastaan ne, jotka uskovat.

Applegate, joka ymmärsi hänen puhettaan, vastasi:

– Tulen totisen Jumalan nimessä repimään maahan nämä väärät alttarit ja pelastamaan teidän sielunne ikuisesta kadotuksesta.

Hindun kasvot muuttuivat vakaviksi.

– Kuka on totinen Jumala? hän kysyi, ja kuka on antanut sinulle oikeuden puhua hänen nimessään, sinulle, joka tulet temppeliin aseen kanssa, kuten taisteluun, ja keskeytät hurskaiden mietiskelyt? Mene pois ja jätä meidät jatkamaan rukouksiamme.

Applegate työnsi vanhan hindun syrjään ja astui hämärään luolaan, joka muodosti pyhätön. Hetken kuluttua hän huomasi ruskean apinan. Hän tähtäsi apinaa ja ampui. Laukauksen kaiku kierteli pitkin kallioluolia, ja päästäen valitushuudon apina hellitti otteensa Brahman käsivarresta ja putosi lattialle, liikutteli hetken jäseniään ja jäi sitten makaamaan lattialle.

Pyhät miehet alkoivat hitaasti kerääntyä lähemmäksi Applegatea.

Tämä alkoi ampua joka puolelle osuakseen apinoihin. Joskus hän osui, mutta useimmiten hän ampui harhaan. Kiljuvat apinat juoksivat pitkin temppeliä ja etsivät suojaa. Hindujen joukko tuli yhä lähemmäksi ja sulki Applegaten piiriinsä. Häneltä tempaistiin ase pois, ja hänet sidottiin käsistä ja jaloista ja asetettiin seisomaan luolan seinää vasten.

Pappi, jonka hän oli työntänyt syrjään temppelin ovella, erosi joukosta, seisahtui hänen lähelleen ja puhui hänelle:

– Emme ole koskaan häirinneet sinua emmekä lähetysasemaasi. Olemme kokoontuneet tänne rukoilemaan jumalaamme, kuten sinäkin rukoilet omaasi. Mutta sinä olet tullut tänne tuhoamaan alttarimme, ja sinä tahdot hävittää uskontomme. Sinulla on vielä paljon opittavaa, ja me annamme sinulle siihen nyt tilaisuuden. Sinä jäät tänne elämäsi loppuun asti, täällä tulet kuolemaan. Et ole ensimmäinen, joka aikoo hävittää tämän temppelin. Mutta he eivät poistuneet täällä, etkä sinäkään poistu.

– Te ette voi pidättää minua, vastasi Applegate. Olen tunnettu täällä. Brittiläinen hallitus pakottaa teidät luovuttamaan minut. He tietävät minun tulleen tänne. Ja te tulette saamaan ankaran rangaistuksen, jos yritätte vahingoittaa minua.

Vanha hindu hymyili.

– He eivät tule koskaan löytämään sinua, ja kuitenkin jäät tänne. He eivät rankaise meitä, sillä he eivät tunne sinua. He kulkevat ohitsesi eivätkä pelasta sinua. Sinun on opittava tuntemaan meidät ja ymmärtämään, että mekin tarvitsemme vapautemme. Olet rikkonut jumaliamme vastaan. Sen tähden sinun on opittava tämä läksy.

Pyhä mies ojensi kätensä, niin että hänen kämmenensä tulivat lähetyssaarnaajan kasvojen eteen. Oli kuin niistä olisi säteillyt sinistä valoa. Se sokaisi Applegaten silmät. Hänestä tuntui kuin yliluonnollinen voima olisi taivuttanut hänen selkäänsä. Kaikki pimeni hänen ympärillään, ja hän vaipui tajuttomana maahan.

Seuraavana aamuna lähetettiin nuori brittiläinen upseeri joukko-osaston kanssa etsimään Applegatea. Tiedettiin, että hän oli mennyt Apinoiden temppeliin, ja joukko-osasto suuntasi askeleensa sinne. Upseeri meni luolan ovella seisovan miehen luo ja kysyi:

– Onko tohtori Applegate tullut tänne?

– Kyllä, sahib, hän oli eilen täällä.

– Missä hän nyt on?

Pyhä mies ei vastannut heti, vaan silitteli olkapäällään istuvaa pientä harmaata apinaa.

Teosofi — nro 10, 1944