Poimintoja kiinankielisestä buddhalaisten pyhien kirjojen kokoelmasta Fa-kheu-pi-u.


Tarkoitus ja keinot

Kerran kun Buddha oleskeli Sravastin Jetavanassa saarnaten deevojen ja ihmisten hyväksi, oli Rājagrihassa kaksi oppilasta, jotka halusivat mennä tapaamaan häntä. Näiden maiden välillä oli suuri autio erämaa. Kuumuuden rasittamina ja äärettömän uupuneina he tulivat viimein vesilähteelle ja istuivat sen reunalle haluten kiihkeästi sammuttaa janonsa. Mutta he huomasivat, että vesi oli täynnä pikkueläimiä, ja he epäröivät juoda sitä. Viimein toinen sanoi: "Jollen minä nyt juo, en saa nähdä Buddhaa, hyvä tarkoitus pyhittää keinot", ja hän joi sitä vettä. Mutta toinen ajatteli, että Buddhan laki oli kaikkiallinen rakkaus, joka kielsi tappamasta, ja sen vuoksi hän kieltäytyi juomasta, ja kun toinen jatkoi tietään, hän kuoli ja syntyi taivaassa. Sitten tarkastellen menneen elämänsä tapahtumia hän laskeutui nopeasti alas ja tuli sille paikalle, missä Buddha oli. Jonkin ajan kuluttua tuli toinenkin oppilas sinne, ja kun Buddha kysyi, mistä hän tuli ja missä hänen kumppaninsa oli, hän kertoi itkien, kuinka oli käynyt. Silloin Opettaja osoittaen kirkasta deevaa (enkeliä), joka tuli alas taivaasta, selitti hänelle, että siinä oli hänen äskeinen kumppaninsa: tämä oli pitänyt lain ja syntynyt taivaaseen ja saanut ensimmäisenä nähdä Buddhan, "mutta sinä, joka sanot näkeväsi minut ja kuitenkin olet rikkonut minun lakiani, et ole näköpiirissäni vaan olet ikään kuin kymmenentuhannen peninkulman päässä, sitä vastoin tämä mies on aina minun silmissäni". Ja sitten lausui maailman kunnioittama nämä sanat:

"Kuuliainen oppilas, joka seuraa lakia horjumatta, on kummassakin maailmassa (taivaassa ja maan päällä) korotettu ja saavuttaa sydämensä päämäärän. Mutta opetuslapsi, joka laiminlyö kuuliaisuuden eikä noudata sääntöjä niiden ankaruudessa, hän on kummassakin maailmassa ahdistettu ja suree lupaustensa rikkomista. Mutta kumpikin, jos he jatkavat hellittämättä tutkimistaan ja etsimistään, tulevat erehdyksistään pelastetuiksi, vaikka se käykin (toiselta) vaikeuksien kautta".

Kuullessaan nämä sanat hairahtunut oppilas tuli sangen iloiseksi ja saavutti valaistuksen.

Tietäjä — tammikuu 1910


Lihava kuningas

Muinoin kun Buddha asui Sravastissa saarnaten oppiaan erilaisten olentojen käännyttämiseksi, maakunnan kuningas, jota kutsuttiin Prasenadshitaksi, tuli kolme kertaa ministereineen kuuntelemaan Buddhan puhetta. Tuolloin kuningas oli antautunut ylellisyyteen ja kohtuuttomuuteen elämässään, siksi hän oli tullut ylen lihavaksi, ja samalla hän oli monta vaivaa, kuten ilmavaivoja, uneliaisuutta ja raskasliikkeisyyttä, niin että hän tuskin saattoi omin avuin nousta seisaalleen ja kärsi aina enemmän tai vähemmän epämiellyttävästä olosta.

Tällaisena hän tuli kerran Buddha luokse, ja nojaten saattajiensa käsivarsiin hän istuutui ja käsivarret ristissä puhutteli opettajaa näin: "Maailman kunnioittama, anna anteeksi, minä pyydän, etten minä voi oikealla tavalla tervehtiä sinua, mutta en tiedä, mikä sairaus minua vaivaa, kun tulen niin lihavaksi, ja tämä minua rasittaa, niin etten voi sinua kumartaa, niin kuin pitäisi." Tähän vastasi herra Buddha: "Suuri kuningas, on viisi asiaa, jotka saavat aina aikaan sitä tilaa, josta valitat: ensimmäiseksi alituinen syöminen; toiseksi unen himoitseminen; kolmanneksi nautinnonrakkaus; neljänneksi ajattelemattomuus ja viidenneksi toimettomuus. Nämä tuottavat lihavuutta ja karkeita tapoja. Jos tahdot siitä päästä, niin sinun tulee jättää ylellinen elämäsi, ja silloin sinä tulet taas laihaksi." Ja sitten Herra lausui seuraavat sanat:

"Ihmisen tulisi joka aterialla muistaa harjoittaa itsehillintää ja siten välttää niitä vaivoja, joille me olemme aina alttiita. Jos hän kuluttaa aikansa syömiseen, niin hänen elämänsä harhassa pitenee." Kuullessaan nämä sanat, kuningas ilostui niistä niin, että hän käski pääkokkinsa panemaan ne muistiinsa ja lausumaan ne hänen edessään ennen ja jälkeen jokaista ateriaa. Näin tekemällä kuningas kykeni hillitsemään itseään ja saavutti vähitellen takaisin ruumiin keveyden ja virkeyden, josta hän ihastui niin, että hän eräänä päivänä lähti jalkaisin Buddhan luokse ja kumarsi maahan asti. Herra pyysi häntä istuutumaan ja kysyi: "Missä, oi kuningas, ovat hevosesi ja vaunusi, koska olet tänne tullut jalkaisin?" Mutta kuningas vastasi ilolla: "Noudattamalla sitä mitä Buddha viime kerralla opetti, olen tullut niin keveäksi ruumiiltani, ettei minulle ole ensinkään vaikeaa kulkea jalkaisin tänne asti." Silloin Buddha puhutteli kuningasta seuraavasti: "Suuri kuningas! Koska ihmiset eivät ajattele maallisten kappaleitten katoavaisuutta, ovat asiat sillä kannalla kuin ne ovat. He elättävät ja hellivät ruumistaan ja sen himoja eivätkä muista edes omaa hyvinvointiaan niin tehdessään, ja siten ihminen kuolee ja hänen henkensä lähtee pois ja ruumis maatuu haudassa. Viisas elättää sieluaan, hullu ruumistaan. Jos tämän voit ymmärtää, silloin voit valmistua ottamaan vastaan pyhää oppiani." Ja sitten Herra lausui säkeet:

"Kuinka sokea on ihminen! Hän kasvaa vanhaksi kuin syöttöhärkä, lihavaksi ja vankaksi, mutta hänellä ei ole pelastavaa viisautta. Ajattelematta elämää ja kuolemaa ja niiden lakkaamattomia vaivoja, ja ajatellen ainoastaan ruumistaan ja sen tarpeita hän lisää murheitaan ilman pelastuksen toivoa. Mutta viisas käsittää kärsimyksen syyn ja antaa sen vuoksi ruumiin olla sillänsä. Hän hävittää kaikki ajatukset ruumiista, hän poistaa himon ja tekee siten kaikista haluista ja tarpeista lopun ja viimein vapautuu itse jälleensyntymisen pakosta."

Kuullessaan ja käsittäessään nämä sanat kuningas saavutti heti valaistuksen, ja suuret joukot, jotka kuulivat ne, pääsivät myös "lain keskukseen".

Tietäjä — helmikuu 1910


Kieliasua on uudistettu, ja suomennosta tarkistettu ja korjattu.

Alkuperäinen teksti löytyy sivustolta:

https://archive.org/stream/textsfrombuddhis00beal/textsfrombuddhis00beal_djvu.txt


Etusivu

Sekalaiset