Muuan parantaja [Francis Schlatter]

Eräässä suomalaisessa aikakauslehdessä oli taannoin kertomus eräästä salaperäisestä miehestä, joka esiintyi jonkin aikaa sitten Amerikan länsiosissa parantaen sairaita kätten päälle panemisella. Yhtäkkiä oli erääseen kaupunkiin saapunut tuntematon Kristuksen näköinen mies, ilman päähinettä, hiukset olkapäille valuvina, ja herättänyt pian tavatonta huomiota. Hän ei ottanut mitään maksua, ei antanut mitään selityksiä, ei ilmoittanut nimeään, mutta sadat ja tuhannet saivat hänen avullaan terveytensä takaisin. Tieto hänestä levisi ympäri maan ja ihmisjoukkoja alkoi tulvia siihen kaupunkiin, missä hän oleskeli. Sitten hän eräänä päivänä katosi yhtä salaperäisesti kuin oli tullutkin. Kuka hän oli, mistä hän oli saanut voimansa?

Kertomus tuntui tarunomaiselta eikä herättänyt suurtakaan luottamusta. Mutta se perustui todellisuuteen, ja se todellisuus on sellaisenaan ilman lisäyksiä tarpeeksi mielenkiintoinen. Occult Review'n huhtikuun numerossa kertoo tunnettu kirjailija Reginald B. Span kirjoituksessa "okkulttinen parannustaito ja parantajia" muistojaan ja tutkimuksiaan mm. tuosta samaisesta miehestä. Tietämättömät pitivät häntä ihmeidentekijänä, mutta hän on vain yksi esimerkki niistä monista henkilöistä, jotka ovat oppineet parantamaan "tahdolla ja hengenvoimilla".

Mainittu "parantaja" oli saksalainen suutari, nimeltä Francis Schlatter, joka viime vuosisadan loppupuolella siirtyi Amerikkaan. Siellä hän ensin jatkoi ammattiaan, mutta eräänä päivänä hän kertoi saaneensa "Jumalalta" kutsun suureen työhön, ja silloin hän lähti erämaahan paastoamaan ja valmistautumaan. Hän eli sitten enimmäkseen intiaanien keskuudessa, jotka osoittivat hänelle suurta kunnioitusta. Silloin tällöin hän esiintyi myös valkoisten joukossa parantaen sairaita. Hän kulki jalkaisin "suuren lännen" halki, herättäen kaikkialla ihmetystä "miltei yli-inhimillisellä persoonallisuudellaan".

"Vuonna 1896", kertoo R. Span, "satuin olemaan Coloradon Denverissä, kun Schlatter oli siellä, ja minulla oli mahdollisuus tarkastella ’parantajaa’ hänen työssään. Kolmen viikon ajalla olin melkein jokapäiväinen vieras sillä paikalla, missä hän asui, ja seurasin häntä tuntikausia yhtä mittaa. Hän eli erään Fox-nimisen henkilön perheessä esikaupungissa. Huoneen edessä oli suuri avoin paikka, missä tuhansia ihmisiä oli kokoontuneena päivänkoitosta pimeään asti joko katselemassa tai odottamassa, että ’parantaja’ koskettelisi heitä vuorollaan. Monet viettivät yönsäkin ruohoisella mäellä, jotta saisivat olla ensimmäisinä, kun Schlatter klo 6 aamulla aloitti työnsä. Fox oli laittanut puutarhansa päähän aidan, jonka takana ’parantaja’" saattoi seistä sillä aikaa kun ihmiset kulkivat rivissä hänen ohitseen. Jokaisen tullessa otti parantaja heitä kädestä ja piti sitä omissaan vähän aikaa. Monet sanoivat tunteneensa sähköiskun häneen koskiessaan, toiset eivät mitään tunteneet, mutta muutamiin se vaikutti niin että heidän koko ruumiinsa vapisi.

"Jotkut sairaat paranivat heti, toiset eivät tunteneet mitään helpotusta ennen kuin muutamien päivien päästä. Mutta oli paljon sellaisiakin, joihin parantajalla ei ollut mitään vaikutusta. Sanomalehdet olivat täynnä kertomuksia hänen tekemistään ihmeparannuksista.

"Satoja sairaita tuli, jotka eivät voineet lähteä ajoneuvoistaan, ja siksi Schlatter lähti toisinaan paikaltaan ja käveli ympäri vaunujen luona – tuo korkea, arvokas olento, varmoine, tyynine liikkeineen, valoisine, henkevine kasvoineen – ja kansajoukko peräytyi aina kunnioittavasti, melkein pelokkaasti. Oli merkillinen näky, kun kaikennäköiset ihmiset päivittäin parveilivat tuon omituisen ihmisen ympärillä, jota sanomalehdet kuvasivat ’eläväksi Kristuksen kuvaksi’, vaikka se oikeastaan on liioittelua. Näöltään Schlatter oli tavallista kookkaampi, harteva, sopusuhtainen, oikea esimerkki vahvasta terveydestä ja fyysisestä kestävyydestä. Pitkä aaltoileva ruskea tukka valui harteille miehevien voimakkaitten kasvojen ympärillä, silmät olivat kirkkaat, vakavat, piirteet säännölliset, otsa leveä, parta tuuhea. Ne olivat kaikkein rauhallisimmat kasvot mitä milloinkaan olen nähnyt.

"Ääretön tyyneys ja rauha asui hänen avomielisessä, suorassa ilmeessään, ja hänen silmistään loisti ikuisen hyvyyden ihmeellinen valo. Hänen kasvonsa olivat pyhimyksen kasvot. Huhuja kulki, että ’parantaja’ tekeytyi uudestaan syntyneeksi Jeesus Kristukseksi, mutta se oli perätöntä. Schlatter ei väittänyt mitään itsestään. Hän sanoi ainoastaan olevansa Jumalan poika ja sanoi, että Jumalan henki vaikutti hänen kauttaan ja ettei hänellä ollut mitään omaa voimaa. Sillä ainoalla kerralla, jolloin saatoin puhua hänen kanssaan, kysyin, mistä hän sai voimansa, ja hän vastasi yksinkertaisesti kuin lapsi : ’Isä tekee työtä minun kauttani.’

"Hän oli mies, joka ei puhunut montakaan sanaa – oli vaikea saada häntä puhumaan ylipäätään mitään. Hän ei osannut hyvin englantia, ja hänen korostuksensa oli aina vieras. Fox (jonka vieraana hän oli) kertoi minulle, että hän aina oli sangen vaitelias eikä nauttinut paljon ruokaa vaan otti ainoastaan pienen palan leipää ja ehkä vähän maitoa kerran päivässä – ja joskus ei mitään kahteen päivään. Ja kaiket päivät hän kuitenkin seisoi taivasalla, avopäin kaikilla ilmoilla, aamusta iltamyöhään auttaen sairaita ja kaikkia, jotka kulkivat hänen ohitseen. Työ oli mitä väsyttävintä: puristaa ihmisten käsiä kymmenen tuntia yhtä mittaa, lepäämättä ja ruokaa nauttimatta – mutta hän ei koskaan osoittanut mitään väsymyksen merkkiä.

"Huomasin omituisen tapauksen eräänä iltana, kun seisoin ihmisjoukossa lähellä ’parantajaa’. Karkeannäköinen mies (nähtävästi kullankaivaja) tuli Schlatterin luo, ja tämä otti häntä kädestä tavalliseen tapaansa, mutta tuskin oli hän koskenut tulijaan, kun hän työnsi hänet luotaan kuin pistoksen saaneena ja huudahti matalalla, ankaralla äänellä: ’Sinä olet murhaaja – mene!’ Parantaja vapisi kiireestä kantapäähän inhosta ikään kuin olisi koskenut iljettävään käärmeeseen. Ja tuo mies kävi kalmankalpeaksi, pää painui alas, hän katseli ympärilleen alta kulmien ja sanaakaan sanomatta raivasi itselleen tien joukon läpi niin nopeasti kuin saattoi ilmeisesti syyllisen näköisenä. Ainoastaan harvat lähellä seisojat saattoivat kuulla, mitä Schlatter sanoi.

"Yksi merkillisyys tällä parantajalla oli se, ettei hän koskenut rahoihin – harvinaista tässä maailmassa – eikä ottanut mitään lahjoja vastaan. Suuria rahasummia, maita, taloja ja muita lahjoja hänelle tyrkyttämällä tyrkytettiin, mutta hän pysyi lujana. Hän olisi voinut tulla rikkaaksi, jos olisi ottanut, mitä hänelle tarjottiin. Chicagon asukkaat vaativat, että hän tulisi sinne, ja tarjosivat suuria summia, ensiluokan rautatiematkan ja kaikkia mukavuuksia, mutta ’parantaja’ torjui heidän rahansa ja sanoi, että jos niin on Isän tahto, tulee hän Chicagoon, mutta omalla tavallaan.

"Vaikka Schlatteria monet niin suuresti kunnioittivat, oli hänellä enemmän vihollisia kuin kellään muulla Coloradossa. Denverissä muutamat tekivät parastaan saadakseen hänet vangituksi ja teljetyksi tyrmään, mutta eivät voineet löytää tarkoin määrättyä syytöstä häntä vastaan. Kuulin muutamien sanovan, että hänet pitäisi vangita mielipuolena tai sitten maankiertäjänä, pyhyydenpilkkaajana, petturina ja yleensä pahantekijänä. Kirkot kirosivat häntä, lääkärit tuomitsivat – joka puolella hänen mainettaan mustattiin.

"Kuulin kerrankin hänestä pidettävän jylisevän saarnan. Oli ihan ihmeellistä, että tämä mies, joka kulki ympäri pelkkää hyvää tehden, saattoi herättää niin suurta pahennusta ja raivoa. Keskellä sitä suuttumusta, jonka hänen läsnäolonsa synnytti ja kun kaikki hänestä puhuivat, katosi hän äkkiä – ikään kuin tyhjään ilmaan. Kukaan ei nähnyt hänen menevän ja tähän päivään asti ei kukaan voi sanoa, miten hänen kävi, vaikka tietysti oli kaikenlaisia huhuja – monet ilmeisesti perättömiä.

"Ainoa asia, mitä varmasti tiedettiin hänen lähdöstään, oli että eräänä aamuna Schlatter ei tullut ulos normaaliin aikaan, ja silloin Fox koputti hänen huoneensa ovelle, ja kun ei saanut vastausta, meni sisälle ja huomasi, ettei hänen vieraansa ollut sisällä. Vuoteella ei ollut maattu ja tyynyyn oli kiinnitetty paperi, jossa oli sanat: ’Isä on minun kutsunut, minun täytyy lähteä. Hyvästi Francis Schlatter.’

"Minä sain kopion eräästä valokuvasta, joka hänestä otettiin, kun ’parantaja’ antoi erityisen luvan eräälle valokuvaajalle Ratonissa. Denverissä monet valokuvaajat koettivat saada hänestä kuvaa, mutta huonolla menestyksellä, sillä kun levyt kehitettiin, oli pään kohdalla vain pyöreä tahra, ikään kuin valoisaa palloa olisi valokuvattu.

"On luultavaa, että Schlatterin pään ympärillä oli kehä magneettista valoa, joka johtui niistä sähkö- ja henkivoimista, jotka kulkivat näkymättömistä piireistä hänen hermostonsa läpi synnyttäen ihmeellistä parannusta hänen kättensä kautta, ja tämä valo luonnollisesti sai aikaan valonaroilla levyillä tahran ja himmensi piirteet. Se sädekehä pään ympärillä ja kasvoista loistava valo, joka näkyi muinaisuuden pyhimyksillä, profeetoilla ja ihmeidentekijöillä, oli arvatenkin tämän salaisen magneettis-sähköisen voiman aikaansaama, joka tuli heidän elimistöönsä henkisestä maailmasta. Tämän voiman kautta voi ihmisruumis pysyä täysin terveenä ja elinvoimaisena pitkiä aikoja ravintoa kaipaamatta – se on näet se ’elämänneste’, jota filosofit ja alkemistit ovat etsineet kautta aikojen. Kun se ohjataan oikealla tavalla, voi se parantaa kaikkia tauteja ja tehdä ihmetekoja.

"Ainoastaan ne, jotka voivat kohota henkiselle tasolle, voivat toivoa saavuttavansa näitä voimia, koska ne ovat hyvin hienoja eivätkä voi tulla karkeitten ja pelkästään maallisten henkilöiden älylliseen, siveelliseen ja henkiseen ilmakehään. ’Samanlainen vetää puoleensa samanlaista’, ja henkinen ihminen kokoaa itselleen henkisiä voimia. Mitä ylevämpi ja hienompi hänen luontonsa, sitä suuremman vallan saa hän näiden voimien yli."

Tietäjä — huhti-kesäkuu 1911

Hieman lyhennetty.

Lisää Francis Schlatterista mm.: https://en.wikipedia.org/wiki/Francis_Schlatter


 

Francis Schlatter parantamassa sateessa.


Etusivu

Sekalaiset