Pirkko Carpelan

Valentin Zeileis – Okkultisti, parantaja ja teosofi

Virallisen länsimaisen tiedon mukaan Valentin Zeileis syntyi v. 1873 ja kuoli v. 1939. Otavan Isossa tietosanakirjassa on Valentin Zeileisista: "itävaltalainen ihmeparantaja; toiminut metallityömiehenä Wienissä, omistaa v:sta 1912 Gallspachin linnan ent. Ylä-Itävallassa. Täällä hän etenkin n. 1925-30 saavutti kansainvälisen kuuluisuuden 'parantaessaan' kaikkia mahdollisia sairauksia sähköistetyn taikasauvansa kosketuksella. Monilukuisten potilaiden majoittamiseksi kasvoi Gallspachiin miltei kaupunkimainen asuntoryhmä, nyttemmin (1939) on Zeileisin suhteen vallinnut miltei täydellinen hiljaisuus."

Tietosanakirjassa mainittu Valentin Zeileis oli ilmeisesti köyhän peltisepän poika Itävallasta. Hän itsekin oli ollut isänsä opissa ja lähtenyt sitten Turkkiin.

Tämän artikkelin päähenkilö oli kuitenkin syntynyt varhemmin eli hänen oppilaidensa kertoman mukaan v. 1850. Hänen oikea nimensä ei ollut Valentin Zeileis.

Kerrotaan, että päähenkilön vaikutusvaltainen perhe joutui pakenemaan Tiibetistä siellä vallinneiden levottomuuksien vuoksi. Tämä lienee tapahtunut 1800-luvun lopussa. Päähenkilö matkusti sitten Turkkiin ja toimi siellä hovilääkärinä. Turkissa esiintyi vuosisadan alussa tasavaltalaispyrkimyksiä, ja sulttaani haluttiin syöstä vallasta.

Näihin aikoihin päähenkilö joutui pakenemaan muun hovin tavoin maasta. Eräänä yönä hänen itävaltalainen palvelijansa aavisti pakomatkan mahdottomuuden. Hän pukeutui yöllä isäntänsä vaatteisiin ja antautui takaa-ajajille. Tästä kiitollisena henkiin jäänyt mies päätti perustaa hoitolaitoksensa Itävaltaan. Hän otti käyttöönsä palvelijansa nimen Valentin Zeileis. Hoitolaitos sijaitsee Gallspachissa ja sen nimi on Zeileis-instituutti.

Ulkonäkö ja sukujuuret

Zeileisin läpitunkevat ystävällisen näköiset silmät huomaa valokuvasta ensin. Hänen korkea otsansa, joka suippenee ylöspäin, ilmaisee hänen olleen kehittynyt ajattelija, jolla on yhteys buddhiseen prinsiippiinsä eli mielen korkeammille alueille. Hänen kasvoistaan ilmenee valtava tahdonvoima.

Willie Angervon fiktiivisen kirjan Yksinäinen matkamies ihmemies (jäljempänä "I") kuvaa Zeileisia. Hänestä sanotaan, että "hän oli lyhyt, valkopartainen, iäkäs vanhus (1920-luvulla), jolla oli harvinaisen voimakas ja lempeä katse. Hän tervehti ystävällisesti jokaista ohitseen kulkevaa sairasta ja lausui masentuneimmille jonkin rohkaisevan sanan."

Silloisten huhujen mukaan Zeileis oli itämainen okkultisti, toiset taas sanoivat hänen olleen itävaltalaisen peltisepän poika. Ensin mainitut olivat tietävinään, että hän kuului johonkin salaiseen veljeskuntaan, jonka työntekijä hän oli länsimailla. Sanottiin, että salaisuuden verhoamiseksi hän oli vaihtanut nimensä, eikä oikea Zeileis olisi palannut koskaan kotimaahansa Itävaltaan.

Angervo päätteli Zeileisin näyttämästä valokuvasta: "Ihmemiehen isoisä näytti olleen aasialais-arjalaista tyyppiä ja puvusta päättäen tiibetiläinen lama." "I" kertoi oppilaalleen: "Alkuisin olen intialaista sukujuurta; isoisäni oli sikäläistä ruhtinassukua ja oli sinun opettajasi opettajan opettaja."

"I" näytti oppilaalleen myös pâlinkielisen käärön, joka sisälsi otteen Dzyanin runoista. "Ymmärtänet nyt ketä opettajaasi tarkoitan, ja miksi kohtalosi on tuonut sinut tänne."

Sinun opettajasi tarkoittaa H. P. Blavatskya; hänen opettajansa Mahatma Moryaa. Zeileisin isoisä oli ollut Mahatma Moryan opettaja!

Parannustyö

Max von Röntgen oli keksinyt v. 1895 röntgensäteilyn. Zeileis löysi merkittävämmän ja salaisemman säteilyn, väri- ja jalokivisäteilyn. Tätä hän kokeili omaan kehoonsa ja huomasi sen vaikutuksen muistuttavan virkistävää suihkukylpyä. Hän tiesi tutkivansa luonnon salaisia voimavarastoja, mistä löydetyt värähtelyt oli tarkoitettu ihmiskunnan terveydeksi. Hän tiesi myös, että häneltä vaadittaisiin peloton oman itsen uhraaminen korkealle tarkoitukselle, jotta ihmiskunta saisi käyttöönsä tämän voiman.

Tämä "metallimies" suunnitteli itse kojeensa, joihin hän kytki valovärähtelyt siten, että niiden eristetty parantamisteho oli hänen käytössään. Wienissä levisi huhu, että siellä asuva ihmemies paransi sairaita jollakin tuntemattomalla valohoidolla ja pystyi parantamaan myös sellaisia sairauksia, joiden suhteen lääketiede oli voimaton.

Näihin aikoihin Zeileisin kerrotaan tutustuneen ylhäissukuiseen naiseen, tulevaan vaimoonsa, joka omistautui koko sielullaan hänen työtoverikseen ja palvelemaan ihmiskuntaa.

Kun tutkimustyö suurkaupunki Wienin hälinässä osoittautui vaikeaksi, Zeileis osti Gallspachista linnan, jossa 1500-luvulla oli asunut Paracelsus eli Philippus Aureolus Theophrastus Bombast von Hohenheim (1493–1541). Jotkut ovat sanoneet, että Zeileis oli Paracelsuksen inkarnaatio, toiset taas sanovat että H.P.B. on ollut aikaisemmin Paracelsus!

Linnassaan Zeileis jatkoi säteilyjen värähtelyryhmien tutkimista ja oppi lisää niiden ominaisuuksista. Hän sanoi oppilailleen, että hänen "elämänsä tarkoitus ei ollut sairaiden parantaminen, vaan ihmiskunnan valmistaminen ottamaan vastaan oikealla tavalla niitä voimavärähtelyjä, jotka sille olivat juuri avautumaisillaan toista tietä. Hän oli tullut näyttämään niiden oikean käytön, ettei niitä suunnattaisi tuhotarkoituksiin, kuten aikaisemmin oli tehty. Sairaiden parantaminen oli vain alkuaste tässä työssä."

Ihmemies sanoi:

"Kuolemaan tuomitut luulevat, että taistelen kuolemaa vastaan – ikään kuin kuoleman voisi poistaa kaksinaisuuden maailmasta. En taistele kuolemaa vastaan. Kirkastan elämää ja paljastan elämän ehtymättömän voimanlähteen. Tuleni on vain välittäjä ikuisen elämän universaaliselle tulelle – osanen siitä. Se lähentää kuolemaan tuomittuja elämän lähdettä, elämän aurinkoa kohti."

"Tuleni on omistettu kaikille kuolemantautia poteville, ja jokainen ottaa siitä osansa oman kykynsä mukaisesti ja paranee siinä määrin kuin hänelle on mahdollista kohtalon lakia loukkaamatta. Kohtaloaan kukaan ei voi välttää. Syyllä on seuraukset, jotka täyttyvät ehdottoman tinkimättömästi... Sairaudet johtuvat siitä että ihminen on usein poikennut tieltä väärille poluille ja rikkonut elämän lakia. Rikkomuksien seuraukset on kestettävä. Kun ihminen on maksanut ne, hän voi saada takaisin terveytensä sillä ehdolla, ’ettet enää syntiä tee’, kuten raamatussa sanotaan."

Jalokivihoito

Zeileis oli perehtynyt jalokivien salaisiin vaikutuksiin. Zeileis-instituutissa annettiin potilaille jalokivihoitoa. Jonkinlaisen sauvan päässä on säteilevä jalokivi, jonka Zeileis valitsi hoidettavalleen.

Hänen alaisensa ja lahjakas oppilaansa, tri Maria Rotter, joka toimi myös instituutissa lääkärinä, on kirjoittanut mm. kirjan Jalokivien ihmemaailmassa. Tässä kirjassa kuvataan hoitoa näin:

"Jalokivisauvaa kuljetetaan sairastuneiden kohtien yli. Sen suuren parantavan voiman avulla, jonka jumalat ovat antaneet kiville, sairas ihminen voidaan parantaa nopeammin kuin millään muulla tavalla. Parantavan voiman olemus perustuu siihen, että värähtelyjen avulla, jotka ovat mahdollisimman lähellä ihmisen värähtelyä, tämän värähtelyn häiriöt parannetaan tasoittamisen tietä."

Rotterin mukaan jo muinaisessa Egyptissä käytettiin onttoja sauvoja, joiden sisus oli joko ilmaton tai täytetty jollakin kaasulla ja siinä oli yksi tai useampi jalokivi. Jalokivi vaikutti kahdella tavalla: kosmisesti se oli välittäjä kahden maailman välillä ja lääketieteellisesti se antoi energiaa sekä vahvisti.

Angervo kuvaa hoitoa seuraavasti:

"Sairaiden jono liukui hiljalleen tulihuoneeseen. Kun kaikki olivat sisällä, ovi sulkeutui. Huone oli pilkkosen pimeä....Yhtäkkiä pimeys hälveni. Huoneen takaseinä sai oudon hohteen. Seinämä oli jaettu pienillä väliseinillä useampaan komeroon, joissa näkyi mitä erilaisimpia valaistuskojeita: soikeita, pyöreitä ja kiemuraisia lamppuja ja mitä merkillisimmissä kehyksissä. Lamput syttyivät palamaan, mikä punaisin, mikä sinivihrein, mikä hehkuvan valkoisin valoin. Huoneen äärimmäisestä nurkkauksesta alkoi kuulua ritinää ja rätinää. Tulikipinöitä leimahteli ja niiden keskellä seisoi totisena tuo parantaja kädessään tulta säihkyvä voimavirtaan kytketty sauva. Tuli säihkyi sekä johtolangasta että sauvasta violetinvihreänä, räiskähtelevänä, ja sen värähtely tuntui huoneen joka sopukassa."

"Ihmemies antoi merkin, ja jono alkoi liikehtiä tulta kohti... Hän laski sauvansa sairaan selkärangan yläosaan. Tuli työntyi sairaan ruumiiseen, lävisti jokaisen solun, pisteli ja poltteli, säihkyi ulos jalkateristä, kantapäistä ja sormista."

"Tulisuihkusta jono siirtyi yhtäjaksoisesti komerosta komeroon, punaisen, valkoisen ja vihreän valon väreilyihin. Ne hivelivät pintaa kuin sively pehmeällä kädellä. Valkopukuiset hoitajat valvoivat komeroiden vieressä, ettei kukaan jäänyt liian pitkäksi aikaa tulen vaaralliseen sivelyyn."

Tämän jälkeen jono ohjattiin alas kellarikerrokseen, jossa sijaitsi seerumilaboratorio. Potilaat astuivat yksitellen lääkärien ja sairaanhoitajien käsiteltäväksi. Käsivarren laskimosta laskettiin kirkkaisiin lasiputkiin verta, joka jäi "I":n kypsytettäväksi. "Hän kyllästi sen erikoisilla säteily-yhdistelmillä, puhdisti sen kasaantuneista taudiniduista ja elähdytti sen elinvoimaisilla eetterivärähtelyillä. Kun veri oli kylliksi eterisoitu ja magnetisoitu, se siirrettiin takaisin verisuoniin. Kukin sai verensä takaisin uudistettuna."

Kun Zeileisilta kysyttiin, miksi kukin sai takaisin oman verensä, eikä jonkun toisen verta, hän vastasi: "Verinesteen merkillinen ominaisuus on juuri siinä, että siinä väreilee Ikuinen elämä kussakin juuri sillä värähtelynopeudella, joka hänellä on perintönä Ikuisesta Elämästä. Ikuisen Elämän lakia on kaikkialla kunnioitettava – muuten taistellaan turhaan kuolemaa vastaan." Okkultistit eivät hyväksy verensiirtoa, missä käytetään toisen ihmisen verta.

Zeileisilla oli upea jalokivikokoelma linnassaan. Se sisälsi harvinaislaatuisia, erikoisesti hiottuja, tavattoman upeita jalokiviä, jollaisia tuskin on nähty moniakaan Euroopassa. Hän näytti niitä muutamille oppilailleen, jotka saivat mennä linnan puolelle Zeileisin yksityistiloihin.

Potilaat

Potilaita oli instituutissa joka maailman kolkasta. Oli rikkaita ja köyhiä. Ainakin Zeileisin eläessä varsinainen hoito oli ilmaista. Okkulttisen lain mukaan kukaan ei saa ottaa maksua parantajan tai salatieteilijän kyvyistään. Nämä kyvyt on annettu ihmiskunnan palvelemista varten, ei kenenkään taloudelliseksi hyödyksi.

Potilaat odottivat alusvaatteisillaan jonossa vuoroaan. Tästä on monta hauskaa juttua:

Kerran jonossa oli kaksi naista, jotka kysyivät Zeileisilta, voisivatko he saada yksityishoitoa, ettei heidän tarvitsisi seisoa alusvaatteisillaan muiden joukossa, he kun olivat Kristuksen morsiamia. Tähän Zeileis oli tuhahtanut, että olipa heidän sulhollaan huono maku!

Eräs korkea suomalainen tasavaltamme huipulta tuli myös Zeileisin hoitoon. Hän sanoi: Olen vapaaherra se ja se, voisinko päästä yksityishoitoon? Zeileis vastasi: Riisukaa se vapaaherruutenne ja menkää jonon päähän.

Myös eräs englantilainen kardinaali vetosi korkeaan asemaansa ja pyysi yksityishoitoa. Zeileis tokaisi: riisukaa pyhyytenne ja menkää jonoon!

Okkultisti

Zeileis oli okkultisti, joka tunsi niin Atlantiksen kuin muinaisen Egyptinkin menneisyyden. Kertomusten mukaan hän oli toiminut kummassakin paikassa korkeana parantajana, joka käytti sekä magnetointia että kiviterapiaa.

Huhuttiin myös, että "I":n tehtävänä oli perehdyttää länsimaalaiset salaisiin voimiin, joita hän oli tutkinut adeptien keskuudessa Egyptissä, Intiassa ja Tiibetissä. Häntä itseään pidettiin Valkoisen Veljeskunnan vihittynä.

Jalokivien ihmemaailmassa -kirjan esittelyssä sanotaan, että Rotter professori Zeileisin oppilaana on saanut okkulttisen koulutuksen suurelta opettajaltaan, joka perustamassaan kautta maailman tunnetussa parantolassa on elvyttänyt sekä ottanut jälleen käyttöön ikivanhan kiviterapian. Hän on yhdistänyt eri jalokivien värähtelyt käyttämiinsä säteilyvirtoihin parantaakseen erilaisia ja usein mitä vaikeimpia sairauksia.

Yksinäisessä matkamiehessä kuvataan Ihmemiehen salaista tutkimushuonetta. Sen mukaan linnan puutarhan ja kasvihuoneen kautta laskeuduttiin maan alle. Jossakin siellä maanalaista käytävää pitkin kuljettaessa tuli vastaan työhuone, jossa tämä okkultisti työskenteli usein illasta aamuun syventyneenä luonnon salaisuuksiin. Lattialla oli magneettisia virtalähteitä, joista kulki johtoja kaikkialle kattoon ja seiniin. Seinät olivat oudonnäköisten karttojen peitossa. Kartoista saattoi nähdä osia maapallon mantereista, todennäköisesti ne kuvasivat Atlantiksen aikuisia mantereita. "I" teki laskelmia vanhojen mannerten noususta uudelleen pinnalle. Hän sanoi:

"Ne nousevat varmasti luonnon suuren kohtalonlain pakosta. Elämän tasapaino ei muutoin palaudu eikä ole korjattavissa seurauksista, joihin ihmiskunta on luonut syyn itsekkäällä asennoitumisellaan elämän ykseyteen. Nykyisen ylvästelevän ihmiskunnan maineen ja mantereineen on kerran väistyttävä uusien ihmiskuntien ja uusien mantereiden tieltä."

Työstään "I" sanoi:

"Ei kohtalon laki suinkaan tarvitse minun mittelemisiäni. Mutta minä itse tarvitsen niitä oppiakseni tuntemaan Elämän Suurta Suunnitelmaa, voidakseni toimia sen kanssa sopusoinnussa."

Linnan kätköistä löytyi myös pyhättö, jonne astuttiin sivuuttamalla viisi- ja kuusikanta sekä alttari. "I" sanoi, että tuossa huoneessa "asustavat Ne Suuret aina silloin, kun heidän on tultava näille maille". Kun matkamies kysyi, tulevatko he sinne fyysisesti, hän vastasi: "Tulivatpa he missä muodossa tahansa, he tulevat aina omassa maailmassaan ja tuovat mukanaan oman maailmansa."

Angervo kuvaa matkamiehen kokemuksia:

"Sivuseinällä oli kellertävä silkkiverho. ’I’ veti sen hiljaa syrjään. Silmien edessä oli timantteja, rubiineja, safiireja ja ametisteja – jalokiviä, jotka säihkyivät häneen (Angervoon) omituista tulenkaltaista säteilyä. Hänen olemuksessaan syttyi kuvaamaton kamppailu. Säteily tunkeutui hänen olemuksensa aitauksiin – epäilyksen ja arvostelun vartioimiin linnoituksiin ja poltti ne. Tuli läikehti hänen sielussaan ja ruumiissaan ja leveni hänen ruumiinsa ulkopuolelle. Hänestä tuntui kuin hän liikkuisi tulimeressä, missä ei mikään matala inhimillinen tunne voinut pysyä elossa, sulamatta säteilyn polttavaan hehkuun. Kaikki esteet, jotka ennen olivat olleet hänen sisäisen näkemyksensä tiellä, häipyivät olemattomiin. Täydessä tajussaan hän katsoi vapaasti kauan kaipaamaansa olotilaa. Hän tiesi olevansa siellä, ja tunsi, että se oli hänen kotinsa, jota hän oli etsinyt ja jonka asukkaaksi hän oli pyrkinyt. Se oli ykseyden valtakunta, missä kaikki sulautui ykseyteen. ’I’ oli myös häipynyt hänen viereltään. Hän ei kuullut, mitä ’I’ puhui, vaikka hän tiesi hänen puhuvan ja kuuli hänen äänensä kaiun... ’I’ veti verhon takaisin. Jalokivet peittyivät, mutta läikkyvä värähtely jatkui."

Zeileisin vaikutus Suomessa

Zeileisin vaikutus suomalaisiin teosofeihin on merkittävä. 1920-luvulla hän kehotti Willie Angervoa perustamaan Suomeen teosofisen loosin, joka tutkii alkuperäistä teosofiaa. Tästä syystä pidän Zeileisia myös suurena teosofina.

Syksyllä 1933 perustettiin Blavatsky-loosi, johon kuuluivat Willie Angervo, Fredrik Heliö ja Nanna Häll. Zeileis antoi Blavatsky-loosin puheenjohtajan käyttöön sormuksen, jossa on kaunis jalokivi. Se on hiottu siten, että sen kantaja antaa säteilyä ympärilleen eikä päinvastoin, kuten jalokivet yleensä vaikuttavat.

Zeileis oli sanonut ruotsalaiselle kreivitär Hamiltonille, että eurooppalaisista tulevat ensin suomalaiset ja viimeksi norjalaiset. Uskon hänen tällä tarkoittaneen eurooppalaisten henkisyyden astetta. Hän arvosti kovasti suomalaisia. Hänen suomalaisia oppilaitaan olivat edellä mainitut Angervo, Heliö ja Häll sekä Erkki Melartin. Viimeksi mainittu oli kysynyt Zeileisilta, mitä hänen piti oppilaana tehdä? Zeileis oli vastannut, että koska Melartin oli okkulttinen kanava, hänen piti vain olla. Näin hän välitti korkeita värähtelyjä maan piiriin.

Zeileis oli antanut joitakin parantavia laitteita kreivitär Hamiltonin hoitopaikkaan Ruotsiin. Osa niistä piti alun perin tuoda Suomeen Nanna Hällin käyttöön. Mutta Zeileis sanoi myöhemmin, että laitteet saavat olla Ruotsissa, koska Nanna Hällillä on tärkeämpääkin tekemistä Suomessa. Häll oli Lastenlinnan ylihoitaja ja arkkiatri Ylpön oikea käsi.

Fredrik Heliö omisti Mystica-nimisen liikeyrityksen, joka kustansi kirjoja. Mystican kustantamana on ilmestynyt mm. Viisaudenmestarien kirjeitä, Filosofiset ja tietopuoliset opetukset v. 1933 sekä Koeaika ja chelakausi v. 1932. Lisäksi Mystica kustansi mm. Benno Lehmanin Syntymähoroskoopin ja Bhagavad Gitan. Noista Viisaudenmestarien kirjeistä on ilmestynyt uusi, Lahden Minervan kustantama käännös Mestarien kirjeitä A. P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K. H:lta, 1997.

Mainittakoon, että Eino Leino oli Fredrik Heliön läheinen ystävä, joka asusteli joskus Heliön työhuoneessa Uudenmaankadulla Helsingissä.

Miten Zeileisin opettama tieto on säilynyt Suomessa? Blavatsky-loosin jäsen Vihtori Jussila sai opetusta Heliöltä.

Jussilan opettaja kehotti Jussilaa perustamaan Suomeen toimintapisteen, jossa on tarjolla teosofista kirjallisuutta. Elonpyörä-niminen yhdistys perustettiin Helsingissä v. 1957. Se toimii osoitteessa Vilhonvuorenkatu 20. Tiloissa toimii kirjakauppa sekä Blavatsky-loosin lainakirjasto. Yhdistys alkoi myös julkaista kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää Elonpyörä-lehteä.

Jussila kierteli ahkerasti Suomea ja levitti teosofista kirjallisuutta matkoillaan. Hän esitelmöi myös useilla paikkakunnilla. Hänen myötävaikutuksellaan perustettiin seuraavat loosit: Porvoon loosi, Hyvinkään loosi ja Lahden Minerva, jossa hän kävi aina kuolemaansa asti v. 1988.

Jussila teki myös matkoja Neuvostoliittoon ja Viroon ja levitti teosofista maailmankatsomusta jonkun kanssa juttuun päästyään milloin puistossa, milloin kadulla tai kahvilassa.

Zeileis oli suuri okkultisti, joka tutki luonnon mysteereitä uupumatta. Hän teki valtavan elämäntyön Euroopassa parantajana. Mahatma K. H. sanoo kirjeessään Sinnettille, että onneksi vihittyjen ei yleensä tarvitse asua tavallisten ihmisten keskuudessa. Se olisi heille tavattoman rasittavaa, ja heidän täytyy säästää voimavaransa muuhun tarkoitukseen. Tässä suhteessa Zeileis teki poikkeuksen ja oli sitä paitsi sairaiden ympäröimänä, mikä on vielä raskaampaa. Miten hän jaksoi kaiken tämän? Hän sanoi oppilaalleen: "Ihminen väsyy vasta silloin, kun hän ponnistelee tietämättä elämänsä tarkoitusta. Kun hän näkee elämänsä päämäärän ja toimii sen kanssa sopusoinnussa, hän ei voi väsyä. Elämä ei koskaan väsy... Katso noita kukkia. Voitko ajatella, että ne väsyisivät kukkataakkansa alla? Ne varmasti iloitsevat saadessaan kantaa taakkansa."

Lähteet:

Willie Angervo, Yksinäinen matkamies; Maria Rotter, Jalokivien ihmemaailmassa

Valentin Zeileisista ovat kertoneet Vihtori Jussila, Liia Angervo ja Kaarina Palmuvuo

Teksti kirjoitettu 2003 ja päivitetty 2017