Chicagon "profeetta" Zar-Adusht Ha'nish

Chicagon suurkaupungissa on äskettäin esiintynyt uusi "profeetta", tri Otoman Zar-Adusht Ha'nish. Hän ei ole sellainen, joksi me usein profeettaa kuvittelemme: synkkäkasvoinen, jylisevä parannussaarnaaja vaan näöltään kaunis nuorukainen, terveyttä, onnea ja sopusointua säteilevä. Hänen sanansa eivät ole merkillisiä, ennen kuulumattomia oppeja taivaista ja taivaitten takaisista, vaan yksinkertaista elämänfilosofiaa, ajatuksen ja ruumiin puhdistusta.

Zar-Adusht Ha'nish on jo 65 vuoden ikäinen, monet vaiheet läpikäynyt, ihmeellisen monipuolinen mies. Hän syntyi v. 1844 Teheranissa Persiassa. Hänen isänsä oli venäläinen lähettiläs. Seitsemän vuoden iässä oli pojan elämä sammumaisillaan. Silloin vanhemmat veivät hänet yli suurten erämaitten Keski-Aasian vuoristoon erääseen temppeliin, jossa ikivanha parannustaito oli säilynyt. Mutta siellä he saivat kuulla, että tradition puhtaana säilymiseksi vaadittiin, ettei ketään muukalaista saanut parantaa. Vanhemmat kysyivät, eikö poika voitaisi vihkiä itse temppelin palvelukseen. Se tapahtui, poika parannettiin ja vietti siellä vuoristossa n. 25 vuotta, tutustuen vanhaan persialaiseen salaoppiin ja sen ihmeelliseen tietoon näkyväisen luonnon laeista. Sitten lähti hän vaeltamaan ja levittämään elämänymmärrystä, jonka hän sieltä oli omaksunut. Samalla hän tutustui eri maihin: Venäjään, Italiaan, Sveitsiin, Saksaan, Englantiin ja viimein hän kotiutui Amerikan Yhdysvaltoihin. Siellä hän hankki tohtorin arvon. Vuonna 1900 hän aloitti julkisen toimintansa Chicagossa. Hän kutsuu itseään nimellä Zar-Adusht, "Rauhan prinssi" ja sanoo nimenomaan tekevänsä valmistuksia uutta rotua varten. Hän puhuu usein salaisesta opista ja salaisesta veljeskunnasta. Hänen "oppinsa" nimi on Mazdaznan, joka merkitsee "mestari-ajatus". Hän ei kokoa joukkoja seuraajikseen, hän ei perusta yhdistyksiä ja levitä uskoaan, hän vain opettaa niitä, jotka itsestään saapuvat hänen luokseen, käyttämään "mestari-ajatusta", käyttämään ajatustaan luovana voimana. Tässä muutamia hänen lauseitaan:

"Seiso omilla jaloillasi."

"Rakasta Jumalaa sinun Herraasi kaikesta sydämestä ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

"Anna kuolleitten haudata kuolleitansa. Runoilija sanoo: mene ja hautaa surusi. Meillä on syytä iloita, kun ajattelemme, että jokaisella olennolla on oma erityinen tarkoituksensa, mutta itse Elämä on ikuinen."

"Ihmisellä on vapaa tahto ja hänen täytyy etsiä oma elämäntiensä. Tässä ilmenneessä maailmassa ei ole kahta samanlaista asiaa. Kahden ihmisen sielut ovat aina erilaiset. Ainoastaan Jumala on ykseys, ja sisimmässämme me olemme yhtä."

"Todella tässä lihassa saat nähdä Jumalan. Hän tulee temppeliinsä, joka ei ole käsillä rakennettu."

Mazdaznan-filosofian edustaja Saksassa, David Ammann kirjoittaa seuraavasti: "Meillä ei ole muuta ohjelmaa kuin tutkia ’luonnon avointa kirjaa’, jonka täytyy olla kaikenkäsittävä. Luonto ei ole yksipuolinen vaan sulkee kaikki elämisen muodot syliinsä. Kaikki yksipuolisuus on tuomittu kuolemaan. Me näemme Äärettömän kaikessa. Mazdaznan ei tunnusta Äärettömän rinnalla mitään henkilöä tai laitosta auktoriteettina. Kaikki aatteet ovat sille ihmiselle pyhiä, joka niitä yksinkertaisessa elämässä toteuttaa. Itseluottamuksen ja itsenäisyyden puute tekee meidät ympäristön ja ajan orjiksi ja johtaa meidät epävapaisiin tekoihin ja poistaa kyvyn erottaa hyvä ja paha. Jumalaa emme käsitä persoonallisuudeksi vaan ikuisesti luovaksi prinsiipiksi."

Nämä otteet antavat jonkin käsityksen tämän liikkeen hengestä. Se kohdistaa huomionsa puhtauteen, itsenäiseen luovaan ajatteluun ja luonnonlakien tarkkaamiseen ja seuraamiseen. Se aloittaa puhdistamalla ruumista, mutta tämä ei olekaan mitään leikkiä, sillä siihen sisältyy samalla ajatusten ja tunteiden puhdistus. Kun aineelliset esteet ja lihalliset halut on raivattu pois, niin jumalallinen henki alkaa ihmisessä tehdä työtään. Ja tämä työ on siunauksen ja rauhan levittäminen ihmisten kesken, alituinen hyvien voimien vuodatus ja pahojen sovittaminen ja tyhjäksi tekeminen. Ja tulevaisuus edessä on mittaamaton. Kaikki elämisen muodot, jotka näemme ympärillämme, ovat Ha'nishin mukaan enemmän "menneisyyttä". Ihmisen tulee luoda uutta ja rakentaa maan päälle paratiisi, hyvyyden ja totuuden valtakunta. "Elämällä ei ole alkua eikä loppua". Jos ihmisessä itsessään on rauha, hän ei vaadi mitään ulkopuoleltaan vaan hänen ainoa palkintonsa on lisääntynyt kyky tehdä hyvää. Mikä jalo ihanne! Zar-Adusht tahtoo koota ympärilleen muutamia vahvoja sieluja tämän toteuttamiseksi. Itse hän on loistava esimerkki siitä, mihin täydellinen itsensä hillitseminen voi johtaa. Vaikka hän iältään on vanhus, hän on käytökseltään, ulkomuodoltaan ja koko olemukseltaan nuorukainen. Hän on elävä todistus hengestä, joka on aineen herra. Hän ei vastusta mitään ajatussuuntaa, ei puhu halventavasti muista vaan opettaa näkemään totuutta kaikkialla, ei eristäytymään muista ihmisistä vaan vaikuttamaan heidän keskellään.

Suurta on tällainen työ ihmiskunnan uudestisyntymisen puolesta. Teosofinen Seurakin palvelee samaa ihannetta. Sekin valmistaa maaperää uudelle ajalle. Erotus todellisen ja pilaantuneen uskonnollisuuden välillä on juuri tässä: edellinen johtaa tekemään työtä tässä, lihan vankeudessa, pimeydessä ja heikkoudessa, jälkimmäinen kääntää silmät kuolemantakaisiin taivaisiin, missä joku voima yhtäkkiä muuttaa meidät täydellisiksi ja asettaa autuuteen asumaan. Jokainen uskonto puhtaana ollessaan on sanonut: menkää ulos maailmaan ja tehkää työtä ihmiskunnan hyväksi. Teosofia osoittaa, miksi näin on tehtävä: siksi että Jumala ei vaikuta ulkopuolelta mahtivoimalla vaan toimii ihmisessä ja ihmisen kautta kärsivällisesti ja hiljaisesti läpi vuosisatojen ja elämänkierrosten, kunnes kaikki vaeltajat ovat palanneet takaisin ikuiseen kotiinsa, tuoden mukanaan maasta täydellisen tiedon ja rakkauden.

Tietäjä — heinä-elokuu 1909