Arabialaista viisautta
Lapsuutemme ajoilta muistamme kaikki, millä ihastuksella seurasimme sankarien seikkailuja ja kohtaloita Tuhannen ja yhden yön ihmeellisissä saduissa. Tavallisesti niissä esiintyi joku viisas kalifi, kaadi (tuomari) tai sheikki, joka tiesi neuvon vaikeissa pulmissa, tai joku haltia, joka asetti yliluonnolliset kykynsä ja valtansa luonnon voimien yli hätään joutuneen sankarin palvelukseen. Satujen henki oli uskonnollinen ja rauhallinen ja paljon viisaita sanoja niissä lausuttiin. Arabialaiset ovatkin tunnetut tuhansista sananlaskuistaan ja mietelauseistaan. Tähtikirkkaat yöt erämaassa pitkillä karavaaniretkillä ovat virittäneet heidän sielunsa ylevään mietiskelyyn, Jumalan uskoon ja puolueettomaan ihmiselämän arvosteluun.
Olen tähän valikoinut ja suomentanut muutamia sananlaskuja tohtori John Wortabetin englanniksi kääntämästä kokoelmasta.P. E.
Kaikista asioista Jumala enimmin rakastaa sitä, että annamme anteeksi, kun voisimme tuottaa vahinkoa, ja osoitamme kärsivällisyyttä, kun olemme suuttuneet.
Anteeksiantamisen ilo on suloisempi koston iloa. Anteeksianto on täydellinen, kun syntiä ei muista.
Ilkein ihmisistä on hän, joka ei kuuntele mitään puolustusta, ei peitä mitään syntiä eikä anna anteeksi mitään vikaa. Pienet ihmiset rikkovat, suuret antavat anteeksi.
Jalo ihminen antaa anteeksi, ja jos hän sattumalta huomaa synnin, hän salaa sen.
Eräs ihminen sanoi toiselle, joka oli häntä panetellut: »Jos on totta, mitä olet puhunut, suokoon Jumala minulle anteeksi; ja jos se on valetta, suokoon Hän sinulle.»
Lempeys on ihmiskunnan jaloimpia piirteitä. Lempeä ihminen on kaunis ihminen.
Varmimpia lempeyden merkkejä on hellyys hulluja kohtaan. Lempeys ehkäisee hullun ihmisen rajun suuttumuksen, niin kuin vesi sammuttaa räiskyvän tulen.
*
Tosi jalosukuisuus on ylevässä luonteessa ja hienostuneissa tavoissa, ei jalosukuisessa syntymässä tai pitkässä polveutumisessa.
Jalo mies on hän, joka pyrkii jaloon päämäärään — ei hän, joka ylpeilee tomuksi lahonneista esivanhemmistaan.
Jalo mies on jalo, joutuessaan puutteeseenkin, ja alhainen ihminen on alhainen päärlyilläkin kulkiessaan.
Leijona on leijona kynnetkin leikattuina, ja koira on koira kultanauhakin kaulassa.
Joka ei välitä omasta kunniastaan, ei voita mitään hyvää kunniakkaasta polveutumisesta.
Oppi ja korkeat periaatteet astuvat jalon syntymän tilalle ja peittävät alhaisen syntyperän kunniattomuuden.
Oksa kertoo, mistä rungosta se tulee.
*
Ihmiset eivät näe vikaa hänessä, joka kunnioittaa itseänsä. Jollet pelkää huonon elämän seurauksia ja jollei sinulla ole häpeän tuntoa, olet vapaa tekemään, mitä haluat.
Kautta Jumalan, elämällä ei ole arvoa ja tässä maailmassa ei ole onnea ihmiselle, joka on kadottanut itsekunnioituksensa ja antautuu häpeämättömyyteen.
Jolla on hävyttömät kasvot, hänellä on pelkuri sydän. Hävetä Jumalan edessä on totella Hänen käskyjään ja välttää mitä Hän on kieltänyt; hävetä ihmisten edessä on välttää kaikki vahingon teko heille; ja hävetä itsensä edessä on olla siveä ja puhdas yksin ollessaan.
Häpeä enemmän omissa silmissäsi kuin ihmisten.
Joka salassa tekee jotakin, jota häpeäisi julkisesti tehdessä, ei kunnioita itseään.
Joka ei kunnioita itseään, ei saata kunnioittaa toisia.
*
Ihminen on todella uskonnollinen, kun hän on todella hyvä. Hyvä luonne on suuri lahja.
Ystävälliset sanat ovat rakkauden sitoumuksia. Ystävällinen sana on kuin laupeuden teko.
Jollet voi auttaa ihmisiä rahalla, auta heitä iloisella naamalla ja ystävällisellä käytöksellä.
Kukaan ei ole arvonantoa ansainnut, jollei hänellä ole nämä kolme asiaa tai ainakin yksi niistä: Jumalan pelko, joka pidättää häntä pahasta, kärsivällisyys pahoja ihmisiä kohtaan ja hyvä luonto kaikkia kohtaan.
On tapauksia, joissa ei hyvyys, vaan ankaruus on välttämätön.
Hyvyys enentää ystävien rakkautta ja vähentää vihollisten vihaa.
Oltuasi hyvä ole luja.
Jumala rakastaa helläsydämistä ihmistä.
Hyvässä luonteessa on neljä kohtaa, joista kaikki muut hyvät piirteet saavat alkunsa: järkevyys, rohkeus, itsehillintä ja oikeus.
*
Älä häpeä antaa vähäsen, sillä vielä vähempi on olla mitään antamatta.
Joka kylvää hyvyyttä, niittää kiitoksia.
Mitä Jumalalle tekee, ei koskaan mene hukkaan.
Ole laupias sille, joka on alapuolellasi, ja sinä saat laupeutta Häneltä, joka on yläpuolellasi.
Paras hyvä on nopeimmin tehty hyvä.
Sopimaton ystävällisyys on vääryyttä.
Ei tosi iloa muuta kuin hyvän teossa, ei tosi surua muuta kuin pahan teossa.
Jumala kieltää julmuuden eläimiä kohtaan.
Rauhantekijä saa kaksi iskua kolmesta.
*
Jaloa anteliaisuutta on osoittaa hyvyyttä, ennen kuin sitä pyydetään, sekä sääliä ja antaa pyytäjälle.
Antelias ihminen on lähellä Jumalaa, lähellä ihmisiä, lähellä paratiisia, kaukana helvetistä.
Älä katso anteliaan ihmisen vikoja, sillä Jumala auttaa häntä hänen langetessaan ja antaa hänelle, kun hän on tarpeessa.
Ihminen, joka tekee hyvää, ei lankea, ja jos hän lankeaa, hän löytää auttavan käden.
*
Joka on kiittämätön ihmisille, on kiittämätön Jumalalle.
Joka on kiittämätön vähästä, on kiittämätön paljostakin. Jumala osoittaa jatkuvasti suosiotaan sille, joka on kiitollinen.
Joka on kiittämätön saamastaan hyvästä, ansaitsee, että hyvä häneltä otettaisiin.
Ihminen voi osoittaa kiitollisuuttaan Jumalalle ainoastaan siinä määrin kuin hän tekee hyvää kanssaihmisilleen.
Jos ihminen julkisesti tunnustaa kiittävänsä Jumalaa, mutta hänen varallisuutensa pienenee, tekee varmasti nälkäisten ja alastomain laiminlyöminen hänen kiitoksensa tyhjäksi.
Ole kiitollinen hänelle, joka on tehnyt sinulle hyvää, ja tee hänelle hyvää, joka on sinulle kiitollinen.
Kiitollisuus pukeutuu kolmeen muotoon: sydämen tunteeseen, sanojen ilmaisuun ja vuorostaan antamiseen.
Neljä on maan päällä arvottominta asiaa: sade hedelmättömälle maalle, lamppu auringonvalossa, kaunis nainen naituna sokealle miehelle ja hyvä teko kiittämättömälle.
*
Tähdet ovat taivaitten kauneutena, ja oppineet miehet ovat kansakunnan koristeena.
Enkelit taivuttavat siipensä tiedon etsijää kohti.
Oppineitten arvoaste on korkein arvoaste.
Jos ei oppi anna rikkautta, antaa se kunniaa.
Tieto lisää jalosukuisen kunniaa ja johtaa alhaissukuiset ihmiset kuninkaitten taloihin.
Opinahjo on taivaallinen puutarha.
Muistamattomuus on tiedon kirous.
Vaikea on ihmisen tuntea itsensä.
Tieto on lamppu, josta ihmiset sytyttävät kynttilänsä.
Järki ilman kasvatusta on kuin urhoollinen mies ilman aseita.
Kuninkaat hallitsevat ihmisiä, ja oppineet miehet hallitsevat kuninkaita.
Minä päivänä en ole mitään oppinut enkä mitään lisännyt tietoihini, se päivä on osaton elämästäni.
Ken etsii oppia tutkimatta, hän saavuttaa päämääränsä silloin kun korppi tulee harmaaksi iästä.
Jokainen jalo hevonen kerran kompastuu, ja jokainen oppinut mies kerran erehtyy.
Tieto ei pelasta erehdyksestä eikä rikkaus huolista.
Talon omistaja tietää paraiten, mitä talossa on.
*
Kaikki pelkkä järkeilevä etsiskely päättyy hämmentävään epävarmuuteen.
Teoreettisen opin suuresta merestä etsin pohjaa millä seistä — enkä löytänyt muuta kuin laineen, joka viskasi minut toista lainetta vastaan. Etsittyäni ja opittuani koko elämän ajan en saavuttanut muuta kuin tämmöisiä lauseita: »on sanottu» tai »väitetään».
Oi sinä harhaileva järki, olen sinuun kyllästynyt! Otan yhden ainoan askeleen, ja sinä pakenet kokonaisen penikulman luotani.
*
Ajatukset ovat enimmäkseen toivomuksia.
Viisaiden ajatukset ovat luotettavampia kuin tyhmäin vakaumukset.
Älä sekoita toisiinsa mielipiteitä ja tosiseikkoja.
Jos olet epävarma jostakin asiasta, anna sen olla rauhassa.
Poista epäilykset tutkimalla.
Kuultu asia ei ole sen arvoinen kuin nähty.
Älä usko kaikkea, mitä kuulet.
Ei ole viisasta olla varma jostakin vain sen nojalla, että niin uskot.
Missä mielipiteet ovat monet ja erilaiset, on vaikea tietää totuus.
Ajatella hyvää toisista on uskonnollinen velvollisuus.
Ken ajattelee hyvää toisista, on onnellinen ihminen.
Jolla on omassa itsessään paha vika, luulee, että kaikki ihmiset ovat hänen kaltaisensa.
Jos joku ajattelee sinusta hyvää, tee hänen ajatuksensa tosiksi.
Eräs runoilija sanoo: »Tapani oli ajatella hyvää toisista, kunnes kokemus opetti minulle toista.»
Ole Jumalan kanssa sovussa äläkä pelkää mitään.
Useimmat ihmiset ajattelevat hyvää itsestään — ja pettävät siten itsensä.
*
Viisaus on valo sydämessä, joka erottaa totuuden valheesta.
Viisas ihminen näkee sydämellään, mitä tyhmä ei näe silmillään.
Ihmisiä pitäisi tuomita heidän sisäisten valojensa mukaan.
Ei ole viisas se, joka pohtii miten pahasta on päästävä, vaan se joka katsoo ettei pahaan lankea.
Tekoja arvostellaan loppupäästä. Jos haluat jotakin, ota lukuun, mihin se päättyy.
Ihminen ei voi olla viisas ilman kokemusta.
Viisasta miestä ei purra kahta kertaa samasta luolasta.
Pohdinta ja punnitseminen voi astua kokemuksen tilalle. Joka punnitsee seurauksia, hän saavuttaa päämääränsä, mutta ken ei niitä huolellisesti ajattele, hänet saavuttaa paha.
*
Tietämättömyys on suurin köyhyys.
Tietämättömyys on kuolema elämässä.
Tietämättömyys on suurin paha.
Tyhmyys on parantumaton sairaus.
Tyhmä ihminen on vihamies itselleen — kuinka hän voi olla ystävä toisille?
Tehokkain saarnaaja ihmiselle on hän itse. Ihminen ei koskaan luovu himoistaan, ennen kuin nuhteet tulevat hänelle hänen omalta itseltään.
Jos kysyn neuvoa viisaalta mieheltä, tulee hänen viisautensa sinun omaksesi.
Neuvonantaja on uskottu mies.
Kun ihmiset neuvottelevat yhdessä, johtaa heitä viisain heidän joukostaan.
Kahden tieto on parempi kuin yhden. Kaksi päätä on parempi kuin yksi.
Kysy neuvoa kokeneelta mieheltä, sillä hän antaa sinulle mitä on hänelle paljon maksanut ja josta sinä et mitään anna.
Ihminen, joka on päivän sinua vanhempi, on sinua vuotta kokeneempi.
Kysy neuvoa vanhemmalta ihmiseltä ja nuoremmalta, ja päätä sitten itse.
Viisainkin tarvitsee toisten neuvoa.
Ken on viisas ja kysyy toisilta neuvoa, on kokonainen ihminen; kellä on itsellään viisas mielipide, muttei kysy neuvoa toisilta, on puolinainen ihminen; mutta se, jolla ei ole itsellään mitään mielipidettä eikä kysy toisilta neuvoa, hän ei ole lainkaan ihminen.
*
Ilman puhekykyä ihminen ei olisi muuta kuin mykkä taulu tai halveksittava eläin.
Kieli on ihmisen paras osa.
Ihminen on piilossa kielensä takana.
Ihmisen puhe näyttää, minkälainen mieli hänellä on.
Mitä kirjoitat, on tosinta, mitä sinusta voi sanoa.
Kaunopuheisten miesten sanat ovat kuin mahtava armeija, ja heidän kirjoituksensa ovat kuin välkehtiviä miekkoja.
Paras käsiala on se, mikä on helpoimmin luettavissa.
Jos pidät kirjaa arvossa, luet sen läpi.
Jos kirjoitat kirjan, varustaudu arvostelulle.
Kirja on kuin kasvitarha, kannettuna taskussa.
Kirja on kaunopuheinen, hiljainen toveri tai puhuva ystävä, joka vastaa ja tekee kysymyksiä.
*
Kirjat ovat mielten ravintoa.
Viisaat ovat hiljaisia.
Hiljaisuus on usein kaunopuheisempi kuin sanat.
Älä ole nopea kieleltäsi.
Jos sanat ovat hopeata, on vaikeneminen kultaa.
Ei kaikki, mitä tiedetään, ole sanottava.
Vaieta on viisasta, mutta harvat sitä tekevät.
Kun ajatus suurenee, pienenee puhe.
Varomaton sana voi tehdä sinulle suurta vahinkoa.
Ihminen, joka puhuu paljon, on altis paljolle moitteelle.
Parempi on katua sanomatta jäänyttä kuin sanottua.
Viisaus on muodostunut kymmenestä osasta, niistä yhdeksän on vaiteliaisuutta ja kymmenes on puheen lyhyyttä.
Joka sanoo, mitä hänen ei tulisi sanoa, saa kuulla semmoista, jota hänen ei tekisi mieli kuulla.
Vanha mies on kansansa keskellä niin kuin Jumalan lähettämä profeetta.
Kunnioittaa vanhuutta on kunnioittaa jumalaa.
Nuoruus on jonkinlaista hulluutta.
Viisaimmat nuorten joukosta ovat ne, jotka seuraavat vanhojen hyvää esimerkkiä, ja hupsuimmat vanhojen joukosta ovat ne, jotka seuraavat nuorten huonoa esimerkkiä.
Jokaisen velvollisuus on olla lempeä nuorille ja kunnioittava vanhoja kohtaan.
Vanhus puhuu siitä, mitä hän on nähnyt, ja nuorukainen siitä, mitä hän on kuullut.
Elämä on haihtuva varjo ja nuoruus on lähtevä vieras. Kun nuori mies sanoo olevansa nälissään, usko häntä; mutta kun hän sanoo olevansa väsynyt, älä häntä usko.
»Olen kuullut monta saarnaa ja saanut monta neuvoa, mutta en ole kuullut yhtään saarnaajaa, joka olisi ollut niin vaikuttava kuin harmaat hiukseni, enkä yhtään neuvonantajaa, joka olisi ollut niin tepsivä kuin omantuntoni ääni. Olen syönyt valituimpia ruokia ja juonut parhaimpia viinejä ja nauttinut kauniimpien naisten lemmestä; mutta en ole huomannut yhdenkään nautinnon vetävän vertoja hyvän terveyden nautinnolle. Olen niellyt katkerinta ruokaa ja juomaa, mutta ei mikään mielestäni ollut niin katkeraa kuin köyhyys. Olen työskennellyt raudan kanssa ja kantanut raskaita taakkoja, mutta en ole tavannut toista taakkaa yhtä raskasta kuin velan. Olen etsinyt varallisuutta kaikissa sen muodoissa, mutta en ole löytänyt rikkautta, joka vetäisi vertoja tyytyväisyydelle.»
Ruusu-Risti — helmikuu, huhtikuu, lokakuu 1925, helmikuu 1926