Valkea taival

Huima aatos: aina olla
avaruutten aavikolla!

Aina tieto, tunto säilyy,
uudet ihmeet eteen päilyy.

Valvoo valon valtakunta
keskell' aioneinkin unta.

Nukkuu hämyn suuri suku,
herää taas, sill' uus on puku.

Aionit ken hukkaan ontuu,
tajuun sen tuo tuskin tuntuu.

Hetkeks haipuneensa luulee,
ainoin jo vierreen kuulee.

Valoss' säilyin joka hetken
ainaisvaloon viemme retken.

Hämärään ken täällä taipuu,
hämyn lasten joukkoon vaipuu.

Jumaluuteen tie on avoin,
vapauteen vain vapaan tavoin.

Vapaa olla ajast' aikaan -
auvon minkä aatos saikaan!

Tajun, tiedon valvoiss' oman
kohti rantaa rajattoman!

Valost' aina valoon uuteen,
ihanampaan ikuisuuteen!

V. Arti

Etusivu Runoja