Poimintoja Jacob Böhmen opetuksista

[Koonnut F. Hartmann Bhagavad Gita -käännöksen kommentaarioihin.]

Jos sinä voit saavuttaa hiljaisuuden, sinä tulet huomaamaan sanomattomia Jumalan sanoja. (Puheluja)

Alistuva tahto luottaa Jumalaan ja toivoo häneltä kaikkea hyvää; mutta oma tahto hallitsee itse itseänsä; silloin se on Jumalasta luopunut. (Alistuvaisuus)

Ei kukaan voi antaa syntiä anteeksi kuin ainoastaan Kristus ihmisessä; missä Kristus elää ihmisessä, siinä on anteeksiantamus. Jos ei Kristus elä sielussa, siinä ei ole mitään armoa eikä syntien anteeksiantamusta, sillä Kristus itse on tämä anteeksiantamus. (Armonvalinta XIII)

Meidän näkömme ja tietomme on Jumalassa; hän ilmoittaa jokaiselle tässä maailmassa niin paljon kuin kukin tahtoo ja haluaa ja niin paljon kuin hän tietää itse kullekin olevan hyödyksi. Me emme ole meidän oma todellinen minämme; me emme tiedä mitään Jumalasta. Hän, Itse Jumala, on meidän tietämisemme ja näkemisemme. (Ihmisjärjestys; II:7.)

Oikea usko ihmisessä ilmenee siinä, että hän kuolee itsekkyydelle ja omille himoilleen, kaiken himonsa ja edesottamuksensa toimittaa Jumalan tahdon mukaan, eikä luota tekoihinsa, vaan kaikissa edesottamuksissaan pitää itseään Jumalan palvelijana ja renkinä ja ajattelee, että kaikki, minkä hän tekee, sen hän tekee Jumalalle. (Alistuvaisuus)

Löytyy ainoastaan yksi ainoa Jumala kaikkien olentojen olennosta ja se, mikä niissä olennoissa vaikuttaa, on henki Hänen hengestään. Mutta se, mikä omassa itsellisyydessään (omassa tahdossaan) toimii, on Hänen valtakuntansa ulkopuolella omassa itsessään, eikä jumalallisessa, vaan luonnon hallittavana. (Alistuvaisuus)

Sen tähden on lapsille tarpeellista tietää, mitä heidän on tehtävä oman itsensä kanssa, jos he tahtovat oppia tuntemaan Jumalan teitä. Heidän pitää tukahduttaa pahat ajatuksensa ja heittää ne luotaan; he eivät saa kaivata mitään muuta kuin että he elävät todellisessa Jumalan tuntemisessa, niin että Jumalan henki opettaa, johdattaa ja taltuttaa ihmisen henkeä; silloin ihmisen oma tahto antautuu kokonaan Jumalan tahdon alaiseksi. (Alistuvaisuus)

Usko kuulee Herransa äänen; se hänelle ilmoittaa, mitä hänen pitää tehdä; mutta itsekkyys tekee, mitä ulkonainen aivoymmärrys käskee; silloin kaikki tapahtuu mielikuvituksen vaikutuksesta. (Alistuvaisuus)

Antakaa kaikkien kuolleiden kirjainten teissä tukehtua ja kuolla, niin ettei ainoakaan niistä jää elämään, älkääkä enää tavoitelko muuta tietoa Jumalalta kuin sitä, mitä Jumala teissä ja teidän kauttanne tahtoo. (Mysterio 36)

Kun oma itsekäs tahto kuolee, ihminen on vapaa synneistä. (Alistuvaisuus)

Jumala ei ole meitä luonut omiksi, vaan jumalallisten ihmeiden välikappaleiksi (aseiksi), joiden kautta hän tahtoo ilmoittaa omat ihmeensä. (Alistuvaisuus)

Niin pian kuin sielu nauttii itsekkäästi järjen valosta, se vaeltaa omassa hulluudessaan; se valo, jota hän pitää jumalallisena, johtuu siinä tapauksessa ainoastaan luulottelusta. (Alistuvaisuus)

Eläimellisen tahdon (alemman minän) ymmärryksen ja himot pitää lannistaa, niin että ihminen oppii toimimaan niin kuin Jumala tahtoo. (Alistuvaisuus)

Elementit ovat vain ainoan todellisen alkuaineen ominaisuuksia. Se ei ole kuuma eikä kylmä, ei kuiva eikä märkä. Se on sisäisen taivaan elo ja olo eli olennon todellinen, enkelimäinen elämä. (Mysterium Magnum)

Jumala on ikuisen viisauden tahto.

Jos joku tahtoo tietää, mikä Jumala on, hänen pitää ahkerasti tutkia luonnon voimia, värähtelyjä, koska niistä on saanut alkunsa koko luomakunta, taivaat ja maat, tähdet ja alkuaineet, sekä luontokappaleet, pyhät, enkelit, pirut, ihmiset, taivas ja helvetti. (Aurora, I. 1.)

Jumala on tyhjyyden näkeminen ja tunteminen, ja sen tähden sitä kutsutaan tyhjäksi (vaikka se on itse Jumala), sillä Jumala on käsittämätön ja sanoilla selittämätön. (Teosofisia kysymyksiä, II, 13.)

Ihminen Kristus (jumalallinen) on herra kaiken yli; hän käsittää täydellisen jumaluuden itsessään; ei siis ole mitään muuta, jossa voisimme Jumalan tuntea, kuin Kristuksen (meissä vaikuttavassa) olennossa, koska hänessä asuu jumaluuden täydellisyys ruumiillistuneena. (Neljäkymmentä kysymystä, 1. 153.)

Me kristityt sanomme: Jumalan olento on kolmiyhteinen. Jos taas ylimalkaan sanotaan, että Jumala olisi kolmiyhteinen persoona, niin tämän ymmärtämättömät, ehkäpä jotkut oppineetkin käsittävät väärin; sillä Jumala ei ole mikään persoona, muuta kuin ainoastaan Kristuksessa, vaan hän on tuo ikuisesti synnyttävä voima ja valtakunta. (Mysterium magnum)

Luovassa sanassa on vaikuttavana vapaa tahto; se ei ole lain- eli pakonalainen; se ei ole alkava ja loppuva, vaan se on alkuperustan henkäys ja ikuisen hiljaisuuden sopusointuisuus. (Lähet.kirj. 47, 5.)

Iankaikkisuudessa, ikuisessa tahdossa on luonto ollut olemassa ainoastaan henkenä, eikä ilmennä olentoaan muuten kuin tahdon peilissä, ts. ikuisessa viisaudessa. (Signat. XIV, 8.)

Meidän sielumme tämän maisen matkansa aikana ei elä Jumalan lähteenkaivossa sen tähden, että se itsekkyydessä omistaisi tuon lähteen, mutta niin kuin aurinko läpäisee lasin, eikä lasi kuitenkaan silti auringoksi muutu vaan pysyy koossa, vaikka auringon henki ja voima siihen vaikuttaa ja läpi loistaa ja toimii, niin myös sielun tänä on aikana toimittava. (Myst. magnum, 52, 3.)

Nälkäisen himo tulee Jumalan sanassa lihaksi, taivaalliseksi, yliluonnolliseksi lihaksi ja tämä liha on todellinen Jumalan uhri, jossa Jumala ottaa asuntonsa, mutta ei eläimellisessä, kuolevaisessa ihmisessä. (Myst. magn. 27, 44.)

Siinä ei auta mikään etsiminen, tutkiminen ja tiedusteleminen, sillä jokaisen henki näkee ainoastaan oman sisimpänsä, sekä siinä sen, mikä häntä innostaa. (Sendbriefe, 11. 3.)

Kristus, jumaluuden ikuisen sanan mukaan, ei nauti taivaallisesta olennosta niin kuin luontokappale; vaan ihmisen usko, vakava rukous ja Jumalan ylistys ovat hänen ruokansa. (Myster. magn., 70, 60.)

Etusivu Sekalaista