Bulwer-Lytton salatieteilijänä

Edward Bulwer-Lyttonin kirja "Zanoni" on todistus siitä, että täällä länsimaillakin salatieteellinen kehitys oli tunnettuna kauan ennen Mme Blavatskyn aikoja. Joku kuitenkin kenties saattaisi luulla, että teos on mielikuvituksen luoma ja ettei tekijällä ollut mitään omaa kokemusta niistä yliaistillisista asioista, joista hän puhuu. Mutta seuraava kertomus osoittaa, että tuo ylhäinen, hienosti sivistynyt kirjailija todella itse oli astunut salatieteen vaaralliselle polulle ja kehittynyt itsetietoiseksi maagikoksi.

William Stead julkaisi v. 1896 aikakauslehdessään "Borderland" kirjoituksen eräältä mieheltä, jonka hän sanoo itse tuntevansa hyvin ja jonka kuva on lehdessä painettuna. Tämä – kutsuen itseään salanimellä Tautriadelta – oli Bulwer-Lyttonin johdolla kehittynyt salatieteilijäksi ja kertoo merkillisiä kokemuksiaan pitkän elämänsä varrelta. Hänen jylhät, ankarat piirteensä todistavat suunnatonta tahdonlujuutta ja päättäväisyyttä. Meille on erityisen kiinnostavaa, mitä hän kertoo opettajastaan, jolle niin kuin hän sanoo "ei mikään muinaisajan tai uudemman ajan maaginen järjestelmä ollut tuntematon".

"Jo nuorena poikana oli minulla suuri into kaikkeen, mikä koski mystiikkaa, astrologiaa, noituutta ja okkultismia, ja innokkaasti ahmin jokaisen kirjan, jossa niistä puhuttiin... Kun opiskelin lääketiedettä, heräsi taas sama harrastus ja ryhdyin fysiologisten tutkimusteni ohella psykologisiin kokeiluihin. Luin siihen aikaan suurella innolla Bulwer-Lyttonin Zanonia ja halusin oppia tuntemaan sen kirjoittajan, vaikken silloin aavistanut, että kerran itse tulisin tuon suuren maagikon oppilaaksi. Mutta talvella sen jälkeen kun hänen toinen ihmeellinen kertomuksensa "A strange story" oli ilmestynyt, tutustuin Pariisissa hänen poikaansa*. Tämä oli noin 10 vuotta minua vanhempi ja oli mitä syvimmällä rakkaudella kiintynyt isäänsä – joka hänelle oli sekä isä että äiti – mutta hän ei minun laillani ihaillut isänsä perehtymistä salaisiin maailmoihin. Hän kuitenkin esitteli minut isälleen. Olin 22-vuotias ja luulen, että Sir Edward tunsi viehtymystä minuun, osaksi sen tähden että ihailin häntä rajattomasti, osaksi sen tähden että minulla oli selvä, looginen järki ja hermot kuin terästä sekä ennen kaikkea ehdoton vakavuus tutkimuksissani.


* Sir Edward Robert Lyttoniin, joka antautui valtiomiehen alalle ja kohosi Intian varakuninkaaksi. – Suom. huom.


Muistan, että hän ensimmäisen kerran opettaessaan minua asetti minut suuren munanmuotoisen kristallipallon eteen ja kysyi, mitä siinä näin. Ensimmäisten 10 minuutin aikana en nähnyt mitään, mutta sitten huomasin ilokseni ja hämmästyksekseni aivan selvästi ihmisiä ja eläimiä, jotka liikkuivat. Kuvailin näkemiäni asioita ja hän huudahti: ’Mainio poika! Sinä olet juuri sellainen, jota olen kaivannut!’

Sitten hän kysyi, tahtoisinko vakavasti tutkia magiaa hänen johdollaan. Yhtä selvästi kuin tuo olisi ollut eilen, muistan hänen sanansa: ’Ota huomioon, ystäväni, että työ tulee olemaan kova ja väsyttävä sekä ruumiille että sielulle. Sitä ei voi jättää kesken, vaan vuosikausia tulee olemaan tuskaa ja ponnistusta. Ennen kuin tulet voimien herraksi, täytyy sinun ensin tulla täydellisesti itsesi herraksi. Toisin sanoen: sinun täytyy tulla aivan puhtaaksi järjeksi. Ja kuinka suuren tiedon ja vallan sinä silloin mahdatkaan saavuttaa, et saa sitä koskaan käyttää omaksi eduksesi tai menestymiseksesi maailmassa. Vaikka saisit kuninkaallisen vallan ja profeetallisen tiedon, voi kuitenkin tapahtua, että saat elää aivan huomaamatonta ja köyhää elämää, sillä ulkonaista voittoa et saavuta. Ajattele nyt, mitä olen sanonut. Kolmantena iltana tästä käyn luonasi.’

Kolmantena iltana syötyäni päivällisen en lähtenyt asunnostani. Sytytin piippuni ja istuin kiihkeästi odottaen Sir Edwardin tuloa. Kului tunti toisensa jälkeen, mutta minä päätin istua valveilla vaikka koko yön, jos niin tarvittaisiin, sillä tunsin, että hän varmasti tulisi.

Ja hän tulikin, vaikkei sillä tavalla kuin olin odottanut. Kun nostin katseeni kirjasta, jota luin, sattuivat silmäni nojatuoliin, joka oli uunin edessä. Näinkö unta vai oliko siinä sumuinen haamu, varjo, istumassa tuolissa? Katselin sitä tarkasti ja näin, kuinka se hetki hetkeltä tuli yhä enemmän Sir Edwardin näköiseksi. Pysyin hiljaa siihen asti kun haamu oli aivan selvä ja mestari omassa persoonassaan istui edessäni. Nousin silloin kätelläkseni häntä, mutta silloin hän taas hävisi. Näin nyt, että hän oli jonkinlainen ’kaksoisolento’ enkä tiennyt, miten menetellä. Silloin kuulin äänen kuiskaavan korvaani niin läheltä, että tunsin kuuman henkäyksen: ’Tule!’ Mutta en nähnyt mitään.

Otin hattuni, ja lähdin hänen hotelliaan kohti, mutta kun tulin alas kadulle, kuulin taas hänen äänensä: ’Mene tuonne toisaalle.’ Tottelin heti ja pian kuulin taas: ’Suoraan kadun poikki.’ Tällä tavalla minua kuljetettiin sille paikalle, missä hän silloin oli. En voi siitä muuta sanoa kuin että siellä kaikkein vähimmän olisin luullut hänet tapaavani.

Astuin sisään ja näin hänet seisovan kolmikulmaisessa piirissä, jonka hän oli punaliidulla piirtänyt lattiaan. Kädessään hänellä oli pieni sauva, jonka hän ojensi minua kohti. Tässä asennossa kysyi hän minulta, olinko tarpeeksi punninnut asiaa ja tahtoisinko antautua siihen. Minä vastasin, että olin tehnyt valintani, ja hän antoi tehdä valan, joka vaaditaan Aleksandrian hermeettisessä looshissa – tottelevaisuuden ja vaitiolon valan. On selvää, etten voi tästä hetkestä eteenpäin antaa minkäänlaisia tietoja siitä, mitä sain kokea lordi Lyttonin seurassa ja hermeettisissä piireissä.

Mutta matkoillani kaukaisessa idässä, Afrikassa ja muissa paikoissa olen kokenut paljon merkillistä, joka on yhteydessä nk. ’mustan magian’ kanssa, ja olen nähnyt todistuksia yliaistillisista voimista ja salaisista tieteistä, joita harjoitetaan muissa kouluissa kuin siinä, johon minä kuuluin."

Näin kirjoittaa "Tautriadelta" ja alkaa sitten kertoa kokemuksiaan, jotka todella ovat sangen merkillisiä. Spiritismin historiassa tuskin tavataan paljon näiden vertaisia tositapauksia, eikä ihmekään, koska Tautriadelta edustaa positiivista, spiritismi taas negatiivista salatieteen tutkimusta. Mutta hänen kertomuksensa eivät ole erittäin "ylentäviä", koska hän – niin kuin itse sanoo – ulkomaailmassa enimmäkseen joutui tekemisiin salatieteen mustan puolen kanssa, joka silloin kukoisti noituuden ja velhouden muodossa. Niistä kokemuksista, joita hänellä saattoi olla valkoisten tietäjien parissa, häntä oli kielletty puhumasta.

Tietäjä — huhti-kesäkuu 1911

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.

Lähteenä ollut alkukielinen artikkeli kokonaisuudessaan:

http://iapsop.com/archive/materials/borderland/borderland_v3_n2_april_1896.pdf


Etusivu

Sekalaiset