Pulvis et umbra
Yössä tähtikirkas avaruus
syvän rauhan syleilyssä nukkuu
–
suuri hiiskumaton hiljaisuus,
autius, min helmaan aatos hukkuu.
Ihminen, mi yössä yksinäs
katsot rajatonta rauhaa taivaan,
pohjaan tunne osa elämäs:
murun murtuvan sun sielus sai vaan.
Tummuudessa yön soi tunnustus:
elää - tomu, tuulten tuoma olla;
toden tuska, kauniin kajastus
–
pilvein varjoleikki aavikolla...
Eino Kaila
