Oi sielu, toivo vielä!
Oi sielu, toivo vielä
ja toivo sittenkin,
kun kuilut uhkaa niellä;
on Herra joutuisin,
sun siivin tempaa sieltä,
kun hätä suurin on,
pois haihtuu pilvet tieltä
taas onnes auringon.Oi nouse, murhees heitä,
sun surus saakoon yö!
Nuo huoles hautaan peitä,
mi sydäntäs nyt syö.
Et muuttaa murun verran
voi kirjaa elämän,
on korkein valta Herran,
sua hallitsee vain hän.Suo hänen säätää, johtaa,
tuon viisaan ruhtinaan.
Sua ilon ihmeet kohtaa,
kun seuraat tahtoaan.
Vaikk' aivan perin juurin
hän muuttais aikeet sun,
saa surus aihe suurin
näin lopun siunatun.Hän joskus lohdunjuomaa
voi sulta viivyttää,
voi näyttää: hän ei huomaa
sun hätääs hirveää,
hän pilviin piilemällä,
sun heitti, hylkäs pois,
ei pyytäin pyytämällä
sua kuulla hän nyt vois -.Vaan kilvoitukset silloin
jos kestät ankarat,
hän avaa kahlees, milloin
sit' tuskin odotat,
hän päältä rintas päästää
tutkaimet tuskien,
pahasta sinut säästää,
jok' oli hetkinen.Gerard
Suom. Jussi Sn-
Ruusu-Risti — syyskuu 1928