Jälleensyntymisen tositapauksia

"Theosophistin" huhtikuun [1911] numerossa Intian hallinnon virkamies Syam Sundar Lal kertoo useista jälleensyntymisen tapauksista, joista hän itse on perin pohjin ottanut selvää. Ne koskevat kaikki henkilöitä, jotka ovat syntyneet uudestaan oltuaan poissa vain muutamia vuosia. Ne ovat tietysti poikkeustapauksia, mutta kuitenkin valaisevia ja todistavia esimerkkejä.

"Saatuani kuulla, että eräällä miehellä Dholpurissa (Intiassa Agran ja Gwaliorin välillä) oli tytär, joka muisti edellisen elämänsä, tutkin asiaa hyvin tarkasti ja huolellisesti, ja tulos oli seuraava.

Tyttö on erään Mukta Prasadin, Iglas-Khas -viraston viskaalin sisarentytär. Hän on nyt kymmenen vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen. Ollessaan noin kuusivuotias hänen oli tapana puhua edellisestä elämästään ja edellisistä sukulaisistaan. Hänen edellisen elämänsä paikka sattui olemaan pieni kylä, Bhamtipura, lähellä Dholpurin Tehsiliä eikä kaukana siitä talosta, missä hän nyt asuu. Hänet vietiin sen vuoksi tuohon kylään, ja heti kun hän saapui sille paikalle, missä hän eli viime elämässään, hän tunsi joka esineen ja joka henkilön ja alkoi kutsua ihmisiä heidän oikeilta nimiltään. Edellisessä elämässään hänellä oli ollut kaksi poikaa, Ramachand ja Samalia, ja yksi tytär, Harko. Hän tunsi ne kaikki ja kertoi suhteestaan heihin. Hän sanoi myös keränneensä talossaan seinälokeroon rahaa ja arvoesineitä, ja poikien kerrottiin löytäneen ne. Kaikki tytön kertomat yksityiskohdat edellisestä elämästään on huolellisesti todettu, ja olen itse tavannut asianomaiset henkilöt. Tytöllä oli jäljellä heikko muisto useimmista näistä asioista yhä vieläkin, mutta vuosien kuluessa hänen muistonsa peittyi vähitellen mayan (unhon) verhoon. Viimeisen kuoleman ja nykyisen syntymän välillä oli kulunut noin viisi vuotta, mikä ilmaisee, kuinka kauan sielu oleskeli astraalitasolla.

Toinen samanlaatuinen tapaus, jonka olen todentanut, on se, että eräs nimeltä Harnarayn-niminen bramiini, joka eli Chowdhripurassa, Dholpurin piirissä, kuoli ja syntyi jälleen kirvesmiehenä, nimeltä Durga Pershad, ja asuu nyt Damipurassa – ei kaukana edellisestä elinpaikastaan. Hän on nyt n. 26-vuotias ja ollessaan 5–6-vuotias hän joutui edelliseen asuintaloonsa ja tunsi siellä kaikki henkilöt ja esineet. Hänen ilmoituksestaan löydettiin rahaa ja kuokanterä kätkettyinä tallissa sen kiven alta, jota käytettiin tukena hevosen jalkojen kengittämisessä. Pienenä poikana hänellä oli selvä muisto edellisestä elämästään, eikä hän syönyt mitään kenenkään muun perheenjäsenen kuin äitinsä koskettamaa, sillä perusteella, että hän oli bramiini eikä voinut ottaa ruokaa shudrojen käsistä. Hänen viime kuolemansa näytti tapahtuneen kaksi vuotta ennen uutta syntymistä. Mitä on sanottu tästä tapauksesta, tunnetaan hyvin Dholpurissa, ja ihmiset kummassakin paikassa – sekä siellä, missä mies nyt elää, että siellä, missä hän eli edellisessä elämässään – tuntevat nämä asiat hyvin. Kaiken tässä kertomani todenperäisyys on tutkittu kysymällä kaikilta asianomaisilta henkilöiltä.

Vielä yksi tapaus, joka on tullut minun tietooni, on peräisin eräästä Beelpura-nimisestä kylästä Torgharin piirikunnasta. Siellä muuan bramiini ammuttiin kuoliaaksi perheiden välisessä kiistassa. Se oli hyvin raaka murha. Sama mies syntyi uudestaan samassa kylässä Gulab Singh -nimisenä. Jo pienenä poikana hän kertoi kaiken, mikä koski hänen edellistä elämäänsä ja murhaansa kuuluvia asianhaaroja. Kostonhalu sai hänet jättämään syytteen piirikunnan oikeuteen murhaajiaan vastaan, ja asia käsiteltiin tavalliseen tapaan, mutta kun rikos oli tehty miestä kohtaan hänen edellisessä elämässään, mistä oikeudella ei ollut mitään konkreettisia todisteita, niin asia jätettiin sikseen. Perganan oikeusvirastossa on tiettävästi vielä olemassa jutussa syntyneet asiakirjat.

Erään tapauksen, joka myös todistaa sielun syntymistä uudelleen, on minulle kertonut muuan Dholpurin täysinpalvellut poliisitarkastaja, ja se koskee hänen vanhemman veljensä vaimoa, joka kuoli muutamia vuosia sitten. Vähän aikaa kuolintapauksen jälkeen syntyi kuolleen veljenpojalle tytär, joka ulkonäöltään muistutti paljon poismennyttä vaimoa. Tyttö kertoi aivan pienenä kaikkea edellisestä elämästään, tunsi kaikki siihen liittyvät henkilöt ja asiat ja oli aina häpeissään kertojan vanhemman veljen läsnä ollessa, joka edellisessä elämässä oli ollut hänen miehensä. Hänellä oli ruuan suhteen aivan sama maku kuin ennenkin. Tyttö on nyt seitsemänvuotias ja elää Agrassa. Tässä tapauksessa kuuluu olleen hyvin pieni väliaika kuoleman ja uuden syntymisen välillä."

Kirjoittaja kertoo vielä kahdesta tapauksesta, joita hän ei itse ole tutkinut vaan kuullut niistä ainoastaan luotettavista lähteistä. Hän lopettaa sanomalla:

"Olkoon muuten mainittu, että tämänlaatuisia tapauksia, joista olen kertonut, voisi toistaa kuinka paljon tahansa, jos joku ottaisi vaivakseen käydä kylissä kysymässä, sillä miltei jokainen kyläkunta tuntee jonkin tapauksen. Intialaiset eivät yleensä halua antaa ilmi tietojaan, ja siksi tällaiset tapaukset, vaikka ne voidaankin löytää ja todentaa, eivät esiinny painetussa muodossa."

Tietäjä — huhti-kesäkuu 1911

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.

Alkuperäinen lähde:

http://iapsop.com/archive/materials/theosophist/theosophist_v32_n7_apr_1911.pdf