|
Kaksi vaalia
Näin mä kerran kau'an mietin: "Tunne itsesi"
Kuin houkkio hulluja hourehiaan Kasimir Leino | |
|
|
|
Kaksi vaalia
Näin mä kerran kau'an mietin:
jos nyt vaali oisi mun,
kumman silloin ottaisin mä,
vapaudenko toivotun vai sen eestä taistelun?
Näin mä kerran toisen mietin:
Vaali jos ois ehdoton,
kumpi oisi mieluisampi:
Totuus jalo, verraton, tai sen etsintäkö on?
Selville jo tuosta pääsin:
Ennen, ennen ottaisin vapaudesta taistelun mä,
totuutt' ennen etsisin,
valmisna jos saisinkin.
Jalompi on vapautta taisto eestä vapauden.
Parempi ja arvokkaampi,
kuin sen pelkkä saaminen,
etsintä on totuuden.
"Tunne itsesi"
Kuin houkkio hulluja hourehiaan
Yhä hautovi, toivoo vain,
Kuin hulttio koirakin ruokkijataan
Läpi etsivi maailmain —
Niin aatetta elämän etsinyt oon,
Kunis koito jo kyllästyin,
Niin juossut mä toisien jälkiä oon,
Kunis vihdoin mä hengästyin.
Jään yksin — ja sieluni sirpalehet
Taas vankaksi tammeks saan,
Min latvassa vuossadan hengettäret
Nyt soittavat soitintaan;
Mut pohjalta sieluni löydän mä sen,
Mitä muualta turhaan hain:
Elon-aate ja hengetär kaikkeuden
Oli kätkössä rinnassain.
Kuin narri mä haavetta hapuilin,
Oman aarteeni unhottain
Kera varjoni vauhkona kilpailin;
Sisällystäni sieltä mä hain,
Mikä outoa, onttoa kuorta on vaan,
Jos kuinkakin pettävä lie —
Niin, ystävä, onnehen korkeimpaan
Oman sielusi tutkimus vie.
Koko luonto sun täytyvi yllättää,
Tuhatkarvanen kaikkeus on;
Vaan muita sä kuin voit ymmärtää,
Oma itseys outo jos on?
Siis syöpyös sielusi rikkauteen,
Oma pohjasi sieltä sä luo,
Elontarkotus, kätketty kaikkeuteen,
Oman henkesi helmasta tuo!Kasimir Leino
