Kuinka ihminen kuolee
Tunnettu amerikkalainen selvänäkijä Andrew Jackson Davis kuvaa kuolemaa seuraavasti: "Olen seisonut monen kuolinvuoteen ääressä ja tietäjänsilmälläni tarkannut asioita, jotka tavalliselta kuolevaiselta pysyvät salassa. Kun ihminen makaa kuolinvuoteessa, niin ensin kylmenevät jalat, mutta selvänäkijä huomaa samalla myöskin kuolevan pään yläpuolella jonkunlaisen magneettisen kehän, kullalta hohtavan eetterisäteilyn, jossa syntyy elämää. Kylmentyminen etenee sitten jaloista polviin asti ja käsistä kyynärpäihin, sillä aikaa kun säteily pään yläpuolella kohoaa korkeammalle tullen vihdoin täydelliseksi. Nyt kylmenevät vähitellen jalat lantioihin asti ja käsivarret hartioihin. Säteily pään yläpuolella ei nouse enää korkeammalle, mutta levenee laajemmalle. Kuoleman kylmyys laajenee lopuksi rintaan ja kylkiin, samalla kun säteily ulottuu melkein huoneen kattoon." Selvänäkijä kertoo edelleen, kuinka vastikään noussut henkiruumis — sitä on juuri tuo säteily — liikkuu huoneen läpi kulkevaa valolankaa kohti. Kultainen, ylimaallinen valolyhde, joka on annettu toiselta puolen johtavaksi voimaksi, valaisee säteillään keskeyttämättä ylösnousutta. "Vastasyntyneen lapsen tavoin on henki itse näitten tapausten aikana syvän unen vallassa, hänen silmänsä ovat kiinni ja näyttää niin kuin hän ei oikein vielä tietäisi uudesta elämästään. Monessa tapauksessa tämä on pitkäaikainen tila, mutta väliin herää henki jo hyvin lyhyenkin ajan kuluttua. Loistava piiri vartioivia henkiystäviä on lakkaamatta nukkuvan ympärillä. He kietovat rakastavat käsivartensa hänen ympärilleen ja niin leijailevat valoa kohti äskenvoitettu ystävä mukanaan".
Suom. A. P.
{Ruusu-Risti — helmikuu 1922}