Maria Rotter
Orkideojen lumous
Kiinalainen legenda
Maria Rotter on itävaltalainen lääkäri, joka työskentelee Galispachissa Ylä-Itävallassa. Lääkäritoimensa ohessa hän on erikoisesti perehtynyt jalokivien sisäisiin ominaisuuksiin. Tutkimuksissaan hän on omaksunut käsityksen, että kaikki olevainen on värähtelyä. Jumaluuden luova ajatus tunkeutuu tässä värähtelyssä kautta koko luomakunnan, sen ylempiin ja alempiin ilmennyksiin ja liittää siten kaiken yhdeksi kokonaisuudeksi. Tästä syystä voimme löytää vastaavuuksia kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunnassa. Näitä eri luonnonvaltakuntien vastaavuuksia yhdistelemällä voidaan yhteenkuuluvuuksien ominaisvärähtelyn vaikutusta vahvistaa, siis esim. liittäen samalla tavalla värähtelevän kukan ja jalokiven omaksi yhdistelmäkseen.
Näitä seikkoja tutkiessaan hän erikoisesti joutui perehtymään jalokiviin. Jotta tavallinen ihminen kykenisi helpommin tajuamaan näitä vaikutuksia, oli hänen löydettävä kansantajuinen ilmaisu havainnoilleen. Näin hän joutui aloittamaan kirjallisen työnsä. Hän pyrkii usein legendojen muodossa jakamaan tietojaan. Hän on kirjoittanut useita teoksia, joista suomeksi on ilmestynyt "Jalokivien ihmemaailmassa". [Elonpyörä lehdissä on aiemmin julkaistu hänen kirjoituksiaan, jotka molemmat selvittävät jalokivien vaikutusta ihmiseen.]
Tai-Chi-Chi oli bambukorien punoja ja käsitteli bamburuokoja eri tavoin. Hän asui aivan yksin kurjassa bambumajassaan. Asuntonsa vieressä hänellä oli noin viisi kertaa sen kokoinen ala, joka oli täynnä koreja ja ruukkuja, joissa kasvoi mitä kauneimpia orkideoja. Aivan nuorena — jo siihen aikaan häntä pidettiin jotenkin erikoisena — hän oli löytänyt ruukun, jossa oli yksi orkidean taimi. Hänen naapurinsa oli heittänyt sen pois muuttaessaan paikkakunnalta. Kasvi alkoi nuorukaisen hoivissa kukoistaa. Hän ei edes tiennyt kasvin nimeä, ei sitäkään, että se oli orkidea. Hän oli niin ihastunut kukan kauneuteen, että hän usein istui sen äärellä ikään kuin sen olemukseen uppoutuneena ja siveli käsillään keveästi sitä. Tämän inhimillisen magnetismin käsittelyn ansiosta kasvi kukoisti ja kasvatti kukinnon toisensa jälkeen. Korinpunoja ansaitsi työllään jonkin verran rahaa ja vaikkakin yhä köyhänä hän oppi käsittämään sananlaskun merkityksen: "Sadasta rikkaan ajatuksesta 99 tähtää siihen, että hän yhä rikastuisi", sillä hän huomasi pian, että mitä enemmän hänellä oli orkideoja, sitä enemmän hän niitä halusi. Epäilemättä on kuitenkin olennainen ero sillä, onko ihminen rahanhimon demonin vallassa vai haluaako hän kauneuden lumoamana saada sitä yhä enemmän. Yhä useammin tapahtui, että hänet valtasi ylimaallisen syvä autuus, kun hän istui kukkiensa keskellä, jotka vähitellen paljastivat hänelle yhä enemmän salaperäistä olemustaan.
Vaikka Tai-Chi-Chi suojeli lemmikkejään koettaen pitää ne piilossa muilta, alkoi kiertää huhu, että hän kasvatti sen kaupungin kauneimmat orkideat ja häntä houkuteltiin myymään niitä. Kun hän huomasi, että niiden lukumäärä ylitti hänen hoitomahdollisuutensa, hänen oli pakko myydä liiat yksilöt. Näin hän vähitellen kokosi pienen omaisuuden, jonka sijoitti vuoroin uusiin orkidealajeihin, vuoroin jalokiviin. "Vastaavuuksien laki" on itämaisella ihmisellä veressä. Tämän lain mukaan saman kaltaiset kaikkialla maailmassa kuuluvat yhteen. Niinpä jo jokaisella ihmisellä on toisten luonnonvaltakuntien alueella hänelle kuuluva ihanteellinen täydentäjä. Tämä sama perussääntö vallitsee myös kukkien ja kivien välillä.
Vaistonvaraisessa mietiskelyssään korinpunoja tajusi vastaavuudet kuninkaallisten orkideojen ja niiden jalokivien välillä, jotka hän vähitellen oli saanut hankituiksi itselleen. Täyteläisen keltainen Catley-orkidea oli kauneimmassa kukoistuksessaan, kun hän asetti sen teriöön syvän violetin värisen hiotun ametistin. Hän mietti kauan nimeä, jonka hän antaisi tälle jalokiven ja kukan sopusoinnun ilmentymälle. Näynomaisesti hän aisti Catley-orkidean liitelevän perhosena keveästi eetteriä halliten kantaen rinnassaan ametistia. "Ilman valtias", huudahti Tai-Chi Chi ja näin hän oli maallista tasoa korkeammalta löytänyt ilmaisun kukan ja kristallin piilevälle voimalle.
Punainen Stanhopea muistutti tiikerin avointa kitaa. Sillekin Tai-Chi-Chi tahtoi valita jalokiven. Pitkän etsimisen ja valikoinnin jälkeen hän päätyi syvän mustaan, miltei täydellisen soikeaan kiveen, joka säkenöi voimakkaasti. Sen nimi ja alkuperä oli tuntematon jopa hänen ystävälleen, jalokivikauppiaallekin. Tämän kiven korinpunoja kätki Stanhopean kuiluun. Kukan tuoksu ja koko olemus vaikuttivat miltei vihamielisiltä. Kiven myötä tämä vaikutelma vain vahvistui. Kuitenkin niissä molemmissa piili ja niiden yhdistymisellä vielä vahvistui mahdollisuus pahan voittamiseen, aivan samoin kuin on olemassa mahdollisuus hallita maailmaa hyvyydellä. Kukka ja kivi saivat nimekseen "Tulen valtias".
Kolmanneksi orkideaksi hän valitsi sinertävän Cypripedilumin, meidän Neidonkenkäämme muistuttavan lajin, jonka kukka pitkine sivulehtineen muistutti kalanpäätä. Sen teriölle hän asetti Aleksandriitin. Se näytti siltä kuin olisi rakkauden jumalattaren mereen pudonnut kyynel muuttunut kiveksi. Tämän kiven oli meren rannalle kantanut syvyyksien salaperäinen olento, näin kertoo itämainen tarina Aleksandriitin synnystä. — Tämä kiven ja kukan yhteensulautuma sai nimekseen "Vesien Valtias".
Sitten Tai-Chi-Chi otti Kämmekän sinipunaisen oksan ja kätki sen ylimpään, kovakuoriaista muistuttavaan kukkaan "Karneoliin".
Kun hän näin oli saanut aikaan yhteyden kivikukkien ja kukkakivien välillä, saapui orkidea-taloon eräs niistä ystävistä, joita hän oli saanut näiden kukkien välityksellä. Tämä ystävä oli runoilija. Hän otti esiin kirjoitusvälineensä, joita hän aina piti mukanaan, jottei kadottaisi ainoatakaan innoituksen hetkeä, ja kirjoitti näkemänsä inspiroimana:
Sinun äärettömän rakkautesi ilmauksena
näihin ihmeellisiin orkideoihin
olet tullut elementtien herraksi:
Ilmojen ihanimpana luomuksena elää perhonen
Joukossa eläinten on tiikeri tulen kaltainen
Kalat ovat valtiaana kaikkien vesien
Maan vertauksena on lempeä kovakuoriainen.
Kalat ovat valtiaana kaikkien vesien
Tämä pieni runo, joka kokonaisuudessaan vastasi kiinalaisten luonnetta, tuli kaupungissa kuuluisaksi ja toi Tai-Chi-Chin esiin kätköstään tehden hänet ympäristönsä mielenkiinnon kohteeksi. Hän omistautui nyt kokonaan orkideoille, vaikka luopuminen bamburuo'on käsittelystä tuntuikin vaikealta, sillä kuten Kiinassa sanotaan, siitä voi valmistaa 1386 hyödyllistä esinettä. Vanha sananlasku sanoo siitä: "Et ole puu, et ole ruoho, suorana seisot kuin kynttilä, päältä ja sisältä sileän puhtaana, mikä voikaan olla bambua kauniimpi."
Kun ihminen on kerran rakkaudessa omasta halustaan ja sisäisen kutsumuksen pakottamana ryhtynyt puutarhuriksi, kun hänestä samalla on tullut luonnon muuttaja ja jalostaja, silloin ei hän enää voi tästä tehtävästään luopua, varsinkaan jos kyseessä ovat salaperäiset orkideat. Niinpä Tai-Chi-Chi sanoi jäähyväiset bambulle ja hänestä tuli maansa taitavin orkideojen kasvattaja.
suom. K. P–vuo
Elonpyörä — n:o 2 1972
Etusivu Sekalaista