PÄÄMÄÄRÄ JA VELVOLLISUUS

Katkelmia vanhasta intialaisesta käsikirjoituksesta

Löysimme pienen Tukholmassa v. 1872 painetun kirjasen »Det Menskliga Lifvets Pligter och Mål». Teoksen esipuhe kertoo, että se on käännös muinaisesta intialaisesta käsikirjoituksesta, jota säilytettiin Tiibetissä Suur-Laman temppelissä. Sen sisältöä ei tunnettu ennen kuin kiinalainen oppinut Cau-tsou Kiinan keisarin pyynnöstä 1700-luvulla käänsi tämän kauniin, viisaan moraali-oppikirjan Brahmiinien vanhasta kielestä kiinankielelle. Teos käännettiin samalla vuosisadalla englanniksi ja siitä edelleen yllämainituksi ruotsinkieliseksi painokseksi. Näin monta tulkintaa läpikäytyään on käsikirjoitus varmaan menettänyt paljon alkuperäisestä kauneudestaan, mutta sen esittämät ajatukset kuvastavat edelleen sitä syvällistä moraalia, joka on ominaista itämaiselle elämänfilosofialle. — Seuraavassa suomennoksia joistakin teoksen luvuista.

VIISAUS

Kuuntele Viisauden sanoja, seuraa sen opetuksia ja kätke ne sydämeesi. Sen periaatteet ovat yleismaailmallisia ja kaikki hyveet ovat siitä riippuvaisia, se on ihmiselämän todellinen opastaja ja valtias.

Pidä kielesi kurissa, vartioi huuliasi, niin etteivät oman suusi lausumat sanat häiritse mielenrauhaasi.

Joka rampaa pilkkaa, varokoon hän itse koskaan ontumasta! Joka mielihyvin puhuu muiden puutteista, on saava katkerin sydämin kuulla omistaan.

Paljoa puhumista seuraa katumus, turvallisuus asustaa hiljaisuudessa.

Puhelias mies on yhteiskunnalle taakaksi, korva kipeytyy hänen lörpöttelystään, hänen sanojensa hyökylaine hukuttaa keskustelun.

Älä kersku itsestäsi, sillä se tekee sinut halveksituksi, älä pilkkaa toista, sillä se on vaarallista.

Karvas pilanteko on myrkkyä ystävyydelle, se joka ei osaa kieltään hallita, saa elää rauhattomuudessa.

Hanki itsellesi ne mukavuudet, jotka sopivat asemaasi, älä kuitenkaan kuluta kaikkia varojasi, vaan anna nuoruutesi järkevyyden tulla vanhuutesi turvaksi.

Ahneus on pahojen tekojen isä, säästäväisyys hyveittemme varma vartija.

Huolehdi omista teoistasi, anna viranhaltijain vastata valtiosta.

Älkööt huvituksesi olko kalliit, ettei niiden hinta olisi suurempi kuin niiden tuottama nautinto.

Älä anna menestyksen tehdä sinua huolettomaksi, ajattelemattomaksi ja siirtää tarkkaavaisuuttasi pois taloudellisuudesta. Se, joka suo itselleen liikaa elämän ylellisyyksiä, joutuu jonakin päivänä valittamaan sen välttämättömyyksien puutetta.

Älä usko ketään ennen kuin olet asettanut hänet koetukselle, äläkä ole koskaan aiheetta epäluuloinen — se on rakkaudettomuutta.

Kun olet todistanut, että mies on rehellinen, sulje hänet aarteena sydämeesi, pidä häntä kallisarvoisena jalokivenä.

Älä ota vastaan suosionosoituksia voitonhimoiselta, älä solmi ystävyyttä pahan ihmisen kanssa, heistä tulee ansoja hyveellisyydellesi ja he tuottavat sielullesi surua.

Älä tuhlaa tänään sitä, mitä huomispäivä voi tarvita. Älä jätä sattuman varaan sitä, minkä harkinta voi saada aikaan tai huolenpito estää.

Viisastu muiden kokemuksista ja opi oikaisemaan omat virheesi toisten harha-askelista.

Älä kuitenkaan odota edes viisaudesta ehdotonta menestystä, sillä päivä ei tiedä, mitä yö voi tuoda mukanaan.

Hullulle ei aina käy huonosti, eikä viisas onnistu aina yrityksissään, mutta hullu ei ole koskaan tuntenut ehdotonta autuutta, eikä viisas ole ollut täysin onneton.

Elonpyörä — 1960 n:o 2

MYÖTÄTUNTO

Niin kuin Kevään käsi kylvää nuppuja ja kukkia yli maan, ja Kesän lämpö tekee sadon rikkauden täydellisiksi, niin levittää Myötätunnon lempeä hymy siunausta onnettomille ihmislapsille.

Joka osoittaa myötätuntoa muille, saa siunausta osakseen, mutta hän, ken ei tunne sääliä, ei sitä liioin itse ansaitse.

Teurastaja ei anna lampaan määkimisen estää itseään, eikä julman ihmisen sydän liikutu toisen surusta.

Myötätunnon kyyneleet ovat suloisemmat kuin kastepisarat, jotka putoavat ruusun lehdiltä maan pinnalle.

Sen vuoksi älä sulje korvaasi köyhän valituksilta, äläkä koveta sydäntäsi syyttömän kärsimyksille.

Kun isätön pyytää apuasi, kun leski tuskassaan kääntyy puoleesi, oi, armanda silloin heitä ja ojenna kätesi näille osattomille.

Kun näet kadulla alastoman vilusta värisevän ja asunnottoman vaeltajan, anna hyvyyden avata sydämesi, ja suo hänelle turva armeliaisuuden siipien suojassa, jotta oma sielusi voisi elää.

Kun ihmisparka valittaa tautivuoteellaan, kun onneton poloinen viruu vankilassa tai harmaapäisen vanhuksen himmeä katse anoo apuasi — oi, kuinka voit silloin ilakoida yltäkylläisyyden nautinnoissa välittämättä heidän tarpeistaan ja tunteettomana heidän suruilleen!

Elonpyörä — 1961 n:o 1

VILPITTÖMYYS

Sinä, joka olet tajunnut Totuuden kauneuden ja omaksunut sen sydämessäsi, pysy siinä aina äläkä sitä koskaan hylkää, ja hyveesi uskollisuus on kruunaava Sinut kunnialla.

Vilpittömän kielellä on juurensa hänen sydämessään, tekopyhyyttä ja petosta eivät hänen sanansa tunne.

Hän punastuu valheesta ja hämmentyy siitä, mutta hänen silmänsä on vakaa, kun hän totuuden lausuu.

Miehekkäästi hän kantaa luonteensa arvokkuuden, alentamista tekopyhyyteen hän halveksii.

Hän on johdonmukainen itseään kohtaan, eikä hän sen vuoksi tule neuvottomaksi, hän puhuu rohkeasti totta, mutta valehtelua hän pelkää.

Hän on alhaisen teeskentelyn yläpuolella, hänen lausumansa sanat ovat hänen sydämensä ajatuksia.

Hän avaa huulensa varovasti ja harkiten, hän tutkii, mikä on oikein ja puhuu viisaasti.

Hän neuvoo ystäväänsä, hän varoittaa pelotta ja lupauksensa hän pitää.

Mutta tekopyhän sydän on piilossa hänen rinnassaan, hän verhoaa sanansa viisauden kaltaisiksi, eikä hänen elämänsä ole muuta kuin pettämistä.

Hän nauraa surussa, hän itkee ilossa, eikä hänen suunsa sanoilla ole mitään merkitystä.

Myyrän tavoin hän työskentelee pimeydessä ja luulee olevansa turvassa, mutta huomaamattaan hän tulee valoon ja hänen tahraiset kasvonsa tulevat kaikkien katseiden kohteeksi.

Hän viettää päivänsä alituisessa pakossa, hänen kielensä ja sydämensä ovat aina taistelussa keskenään.

Hän ponnistelee saadakseen kunniallisen miehen maineen ja ylistää ajatuksissaan itseään viekkaudestaan.

Voi sinua mieletöntä! Se vaiva, jonka näet salataksesi sen, mitä olet, on suurempi kuin se, mikä tarvitaan, jotta sinusta tulisi se, miltä haluat näyttää, viisauden lapset nauravat viekkaudellesi, ja kun vaatetuksesi putoaa pois, joudut pilkan ja halveksunnan kohteeksi.

Elonpyörä — 1961 n:o 2

MIELENLUJUUS

Vaarat ja onnettomuudet, puute, kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus ovat jokaisen maailmaan tulevan kuolevaisen osana.

Sen vuoksi sinun tulee ajoissa vahvistaa mielesi rohkeaksi ja kärsivälliseksi niin, että voit pelkäämättä kestää Sinulle määrätyn osan onnettomuutta ja vastoinkäymistä.

Epäröivän ihmisen arkuus johtaa hänet häpeään.

Vavisten köyhyyden pelossa hän alentuu halpamaisuuteen ja sietäessään voimattomana loukkauksia hän tuottaa itselleen häpeää.

Hän huojuu kuin ruoko tuulessa ja pelkää onnettomuuden varjoakin.

Vaaran hetkenä hän on neuvoton ja hämillään, onnettomuuden häntä kohdatessa hän lannistua ja epätoivo valtaa hänen sielunsa.

Kuten kameli kantaa halki hiekka-aavikon painavia taakkoja, kestää nurkumatta auringon kuumuutta, janoa ja nälkää, niin tulee myös henkisesti voimakkaan ihmisen pysyä hyveellisenä kaikissa vaaroissa ja murheissa.

Jaloluonteinen ihminen ei arvosta epäaitoa onnea, hänen sielunsa suuruutta ei vastoinkäyminen voi tuhota.

Hänen autuutensa ei ole riippuvainen Onnen hymyilystä, eikä hän sen vuoksi pelkää sen vihaisia katseita.

Hän seisoo lujana kuin luoto meressä, eikä aaltojen pauhu häntä kauhistuta.

Hän pitää päänsä korkealla kuin torni vuoren huipulla, ja Onnen nuolet putoavat hänen jalkojensa juureen.

Vaaran hetkenä hän säilyttää sydämensä rohkeuden, ja hänen sielunsa voima johtaa hänet onnellisesti sen yli.

Hän kohtaa elämän murheet kuin mies, joka käy taisteluun ja palaa sieltä voittajana.

Vastoinkäymisen taakkaa keventää tyyneys, jolla hän sen kestää, ja järkähtämättömyydellään hän voi siitä vapautua.

Elonpyörä — 1962 n:o 1

TIEDE JA OPPI

Luojan tekojen tutkiminen on ihmishengen jalointa työtä.

Sille, joka on kiinnostunut luonnontieteistä, on jokainen kohde todistus Jumalan olemassaolosta, ja jokainen seikka, joka sitä todistaa, antaa hänelle ylistämisen aiheen. Hänen sielunsa kohoaa joka hetki ylös taivaisiin; hänen elämänsä on lakkaamatonta hartaudenharjoitusta.

Kun hän kohottaa katseensa, hän näkee taivaan ihmeet, ja jos hän katsoo alas maahan, se julistaa hänelle: "Vain Kaikkivaltias on voinut minut luoda."

Planeetat, jotka suorittavat kierrostaan, aurinko, joka pysyy paikallaan, komeetta, joka vaeltaa halki ilman ja palaa takaisin määrättyä tietään; kuka muu kuin Jumalasi, oi ihminen, olisi saattanut ne kaikki luoda? Kuka muu kuin ikuinen viisaus olisi voinut määrätä niiden lait?

Katso, kuinka kirkas onkaan niiden sammumaton loiste, kuinka nopeat niiden erehtymättömät liikkeet! Katso maata ja tarkastele sen tuotteita; eivätkö viisaus ja voima olekin tämän kaiken järjestäneet?

Kenen ansiosta ruoho kasvaa? Kuka kastelee sen oikeaan aikaan? Katso, miten härkä sitä syö, ja hevonen sekä lammas saavat siitä ravintonsa. Kuka huolehtii siitä? Kuka antaa kasvun viljalle, jonka kylvät, kuka antaa sen sinulle takaisin tuhatkertaisena? Kuka kypsyttää oliivin ja viinirypäleen ajallaan, vaikka et tiedä, miten tämä tapahtuu?

Voiko pieni hyönteinen luoda itse itsensä, vai olisitko sinä voinut sen muodostaa, ellet olisi Jumalan kaltainen?

Eläimet tuntevat, että ne ovat olemassa, mutta ne eivät sitä kummastele; ne iloitsevat elämästään, mutta ne eivät tiedä, että se on päättyvä. Jokainen niistä täyttää olemassaolollaan tehtävänsä sukupolvesta toiseen, eikä yksikään laji häviä tuhansienkaan sukupolvien kuluessa.

Sinä, joka näet, että kokonaisuus on yhtä suurenmoinen kuin kaikki sen osaset, et voi paremmin käyttää silmiäsi kuin tutkimalla Luojasi suuruutta Hänen teoissaan, etkä paremmin henkeäsi kuin ihailemalla niiden ihmeellisyyttä. Ne ilmentävät voimaa ja armoa; oikeus ja hyvyys kuvastuvat siitä huolenpidosta, jota niihin on uhrattu. Kaikki, jotka on luotu, ovat onnellisia, kukin omalla tavallaan, eivätkä ne kadehdi toisiaan.

Mitä on sanan tutkiminen tämän rinnalla? Eikö todellinen tiede ole juuri luonnon tutkimista?

Ihailtuasi kaiken syntyä tutki sen antamaa hyötyä, sillä tiedä, ettei luonto synnytä mitään, jolla ei olisi käyttöä. Ravinto ja vaatteet sekä sairauteni parantavat lääkkeet ovat kaikki peräisin maasta.

Kuka muu kuin se, joka tämän kaiken tietää, voi olla viisas? Kellä muulla kuin sillä, joka sitä mietiskelee, voi olla ymmärrystä? Ja sitä paitsi, aseta etusijalle mikä tahansa tiede, josta on eniten hyötyä, mikä tahansa tieto, joka on vähiten turhanpäiväinen, jotta siten parhaiten auttaisit lähimmäisiäsi.

Eivätkö eläminen ja kuoleminen, käskeminen ja totteleminen, toiminta ja kärsiminen ole kaikki, mistä sinun tällä hetkellä on huolehdittava. Siveyslait osoittavat Sinulle tämän, oikea elämänjärjestys opettaa sen sinulle.

Katso, hyveen lait on kirjoitettu sydämeesi; sinun on vain pidettävä tämä mielessäsi. Ne ovat helppotajuisia; kun olet tarkkaavainen, et niitä unohda.

Kaikki muu tiede on joutavaa, kaikki muu tieto on kerskailua, sillä se ei ole ihmiselle hyödyllistä eikä hyvää, eikä se liioin tee häntä paremmaksi tai jalommaksi.

Eivätkö Jumalasi kunnioittaminen ja hyväntahtoisuus lähimmäisiäsi kohtaan ole suuria velvollisuuksiasi? Mikä muu kuin Hänen töittensä tutkiminen voi sinulle näitä kumpaakin opettaa?

Elonpyörä — 1962 n:o 2

TUHLAAVAISUUS

Jos on olemassa vielä suurempaa pahetta kuin aarteiden kerääminen, niin se on niiden hyödytön käyttäminen.

Se, joka ajattelemattomasti tuhlaa liian omaisuutensa, ryöstää köyhältä sen osan, johon luonto on heille suonut oikeuden.

Se, joka hävittää aarteensa, menettää mahdollisuutensa tehdä hyvää, hän kieltää itseltään hyveiden harjoittamisen, hyveiden, jotka palkitaan ja joiden päämääränä on hänen oma onnensa.

On vaikeampaa elää niin kuin tulee rikkaudessa kuin sen puutteessa. Ihminen ohjaa itseään paljon helpommin köyhyydessä kuin yltäkylläisyydessä.

Köyhyyden sietämiseen tarvitaan vain yksi hyve: kärsivällisyys; rikas on rikollisen kaltainen, ellei hänellä ole anteliaisuutta, kohtuullisuutta, viisautta ja monia muita hyveitä.

Köyhän on vastattava ainoastaan siitä hyvästä, mikä kuuluu hänen omaan asemaansa, kun taas rikkaalle on uskottu tuhansien hyvinvointi.

Se, joka antaa aarteensa pois viisaasti, pääsee näin vaivastaan, kun taas se, joka turhaa niitä kokoaa, saa lisää murheita. Älä kiellä vieraalta sitä, mitä hän tarvitsee, äläkä ole antamatta veljellesi, mitä itsekin tarvitset.

Tiedä, että on suurempi ilo olla ilman sitä, mitä olet antanut, kuin omistaa miljoonia, joita et osaa oikein käyttää.

Elonpyörä — 1963 n:o 1

HYVÄNTAHTOISUUS

Kun ajattelet, mitä kaikkea tarvitset, ja tarkkailet epätäydellisyyttäsi, muistele silloin, oi ihminen, Hänen hyvyyttään, joka on antanut Sinulle järjen ja puhelahjan ja asettanut Sinut yhteiskuntaelämään, jotta siinä voisit sekä vastaanottaa että antaa apua lähimmäisillesi.

Ravinnostasi, vaatteistasi, asuntosi viihtyisyydestä, suojasta vääryyttä vastaan, siitä, että voit nauttia elämän mukavuuksista ja iloista, kaikesta tästä saat kiittää muiden apua, sillä ilman yhteiskunnallisia siteitä et tulisi osalliseksi näistä eduista.

Velvollisuutesi on sen vuoksi olla aina ystävällinen ihmisille, samoin kuin on myös Sinulle tärkeätä, että ihmiset ovat ystävällisiä Sinulle.

Niin kuin ruusu omasta olemuksestaan henkäilee suloista tuoksuaan, niin myös hyväntahtoisen miehen sydän tuottaa hyviä tekoja.

Hän nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta omassa rinnassaan, hän iloitsee lähimmäistensä onnesta ja menestyksestä.

Hän sulkee korvansa panettelulta, ihmisten virheet ja heikkoudet tuottavat hänelle tuskaa.

Hän tahtoo tehdä hyvää ja hän etsii siihen tilaisuutta, sillä vapauttaessaan lähimmäisensä hänen taakastaan tuntee hän omankin sydämensä kevyemmäksi.

Jalomielisyydessään hän toivoo onnea kaikille ihmisille ja sydämensä ylevyydessä hän koettaa tätä edistää.

Elonpyörä — 1964 n:o 1

TOIVO JA PELKO

Toivon lupaukset ovat kauniimpia kuin nupullaan olevat ruusut, ja ne antavat paljon mielikuvituksellemme, mutta pelon uhkaukset tuovat sydämellemme kauhua.

Älä sen vuoksi anna toivon houkutella, eikä liioin pelon estää sinua tekemästä sitä, mikä on oikein, jotta olisit valmis kohtaamaan kaikki tapahtumat rauhallisella mielellä.

Jopa kuoleman kauhut eivät aiheuta mitään kauhua hyvälle ihmiselle. Jos pidät kätesi erillään pahasta, ei sielullasi ole mitään pelkäämistä.

Ryhdy kaikkiin toimiisi järkevällä luottamuksella, sillä et onnistu, jos epäilet menestymistäsi.

Älä pelottele itseäsi hullulla pelolla, älä tee rinnassasi olevaa sydäntä pelokkaaksi mielikuvituksesi luomilla kuvilla.

Pelosta syntyy onnettomuus, mutta se, joka toivoo, auttaa itse itseään.

Niin kuin strutsi piilottaa päänsä, kun sitä vainotaan, mutta unohtaa ruumiinsa, niin asettaa aran ihmisen pelko hänet vaaroille alttiiksi.

Jos uskot jonkin asian olevan mahdoton, se todella tulee siksi sinun pelkuruutesi vuoksi, mutta sen sijaan se, joka on kestävä, voittaa kaikki esteet.

Turha toivo imartelee hullun sydäntä, mutta se, joka on viisas, ei anna sen johtaa itseään harhaan.

Anna järjen johtaa kaikkia toiveitasi, äläkä aseta toiveitasi mahdollisuuksien rajojen tuolle puolen, jotta menestys seuraisi yrityksiäsi, eivätkä väärät laskelmat haavoittaisi sydäntäsi.

Elonpyörä — 1964 n:o 2

Suomennos M. H.