Poimandres
Totuudesta
"Vain totuus", sanoo Poimandres, "on ikuinen ja muuttumaton; totuus on siunauksista ensimmäinen; mutta totuus ei ole eikä voi olla maan päällä: Jumala saattaa joskus antaa joillekin lahjaksi kyvyn ymmärtää taivaallisia asioita sekä kyvyn ymmärtää oikein totuutta; mutta mikään ei ole totta maan päällä, sillä kaikessa on ainetta puettuna ruumiilliseen muotoon, joka on altis muutoksille, muuntumiselle, pilaantumiselle ja uusille yhdistelmille. Ihminen ei ole oikea totuus, sillä vain se, mikä on saanut olemuksensa itsestään ja pysyy itsenään ja muuttumattomana on totta. Kuinka sellainen, mikä muuttuu lopulta tunnistamattomaksi voisikaan olla totuus? Totuutta siis on vain se, millä ei ole materiaa ja mikä ei ole ruumiiseen verhottuna; se millä ei ole väriä eikä muotoa; mikä on muuttumatonta, mikä on IKUISTA. Kaikki mikä pilaantuu on valhetta; maapallo on vain hajoamista ja kehittymistä: kehitys seuraa aina hajoamista. Maanpäälliset asiat ovat vain totuuden ilmentymisiä ja jäljitelmiä — samoin kuin kuva voi vain esittää jotakin. Maanpäälliset asiat eivät ole TOTUUS! ... Kuolema on joillekin ihmisille paha, mikä saa heidät kauhun valtaan. Se on tietämättömyyttä... Kuolema on ruumiin tuhoutumista; olento siinä ei kuole ... Aineellinen ruumis, joka hajoaa ajan mittaan menettää muotonsa, aistit jotka tekivät siitä elollisen, palaavat alkulähteeseensä ja alkavat toimia jälleen tehtävissään, mutta vähitellen asteittain ne menettävät intohimonsa ja halunsa, ja henki kohoaa taivaaseen tullakseen HARMONIAKSI. Ensimmäisellä tasolla se jättää taakseen kyvyn kasvaa ja vähentyä; toisella voiman tehdä pahaa ja laiskuuden vian; kolmannella petollisuuden ja aistillisuuden; neljännellä pohjattoman kunnianhimon; viidennellä ylimielisyytensä, julkeutensa ja äkkipikaisuutensa; kuudennella kaiken epärehellisen omaisuuden kaipuun ja seitsemännellä epätotuudenmukaisuuden. Henki, joka on näin taivaallisten harmonioiden vaikutusten puhdistama palaa jälleen alkuperäiselle asteelleen itse hankkimansa ja sille kuuluvan arvon ja voiman vahvistamana, ja vasta sitten alkaa viipyä niiden joukossa, jotka laulavat ikuisesti ylistystään isästä. Tähän asti se on ollut voimien yhteydessä ja sellaisena saavuttanut tiedon korkeimman siunauksen. Siitä on tullut jumala! ... Ei, maanpäälliset asiat eivät ole totuutta.
Omistettuaan koko elämänsä vanhan Egyptin viisauksia koskevien asiakirjojen tutkimiselle sekä Champollion-Figeac ja Champollion Junior, huolimatta harkitsemattomien ja typerien kriitikkojen esittämistä puolueellisista arvosteluista julistivat julkisesti, että Hermeksen kirjat todella sisältävät suuren joukon egyptiläisiä perinteitä, joita jatkuvasti vahvistavat varmasti alkuperäiset asiakirjat ja muistomerkit Egyptin varhaisimmasta menneisyydestä." [Champoillion-Figeac, Egypt ancienne, 1847]
Lopetellessaan egyptiläisten psykologisten opetusten, pyhien Hermeettisten kirjojen ylevien opetusten sekä vihittyjen pappien metafyysisten ja käytännön filosofian saavutusten mittavaa yhteenvetoa Champolion-Figeac tiedustelee — kuten hänellä oli silloin saatavilla olevan todistusaineiston valossa syytäkin — "oliko maailmassa koskaan ollut toista miesryhmää tai yhteiskuntaluokkaa, jotka olisivat yltäneet hyvässä tai pahassa samalle tasolle, kun kyseessä oli maine, voima, oppiminen ja mahdollisuudet? Ei koskaan! Jälkeenpäin tämän kastin kirosivat ja häpäisivät myöhemmin vain ne, jotka minulle käsittämättömiltä nykyaikaisista vaikutteista johtuen ovat pitäneet sitä ihmisen ja tieteen vihollisena.
Sinä aikana, jolloin Champollion kirjoitti nämä sanat, sanskriitti oli — voimme sanoa — tieteelle lähes tuntematon kieli. Egyptiläisten filosofien ja brahmaanien vastaavissa saavutuksissa ei ollut havaittavissa paljoakaan yhtenevyyttä. Sittemmin on kuitenkin huomattu, että täsmälleen samat ideat ilmaistuna melkein identtisellä kielellä on luettavissa buddhistisessa ja brahmaanisessa kirjallisuudessa. Maallisten asioiden epätodellisuudesta ja aistien luomaa harhaa koskeva filosofia — jonka oman aikamme saksalaiset metafyysikot ovat plagioineet — muodostaa perustan Kapilan ja Vyaasan filosofioille, ja se on myös löydettävissä Gautama Buddhan julistamassa "neljässä totuudessa", hänen opetuksensa pääkohtia. Poimanderin ilmaisu "hänestä on tullut jumala" tiivistyy yhdessä sanassa, Nirvâna, jota oppineet orientalistimme erittäin virheellisesti pitävät synonyymina sanalle tyhjäksituleminen.
Hunnuton Isis Tiede 2, s. 395–396