Mitä Pythagoras sanoi lihansyönnistä

Kysyt, miksi Pythagoras kieltäytyi syömästä lihaa. Minä kysyn sen sijaan sinulta, mistä ensimmäinen ihminen sai rohkeuden viedä suuhunsa murhatun eläimen lihaa, murskata hampaillaan juuri kuolleen eläimen luuta, silpoa kuollutta ruumista ja nieleskellä sellaisen olennon jäseniä, joka vain hetkeä aikaisemmin oli mylvinyt, katsellut ja juossut. Kuinka hänen kätensä rohkeni viedä kuolettavan aseen tuntevan olennon sydämeen?

Kuinka hänen silmänsä saattoivat olla murhan todistajina? Kuinka hän saattoi teurastaa, nylkeä ja paloitella turvatonta eläinparkaa? Miten hän sietikään vielä värisevän lihan katselemista? Kuinka ei sen pelkkä hajukin herättänyt hänessä vastenmielisyyttä? Kuinka hän ei tuntenut inhoa koskiessaan eläimen haavoihin ja pestessään niitä puhtaiksi mustuvasta verestä?

Niin, näin hän varmaankin ajatteli ensi kertaa rohkaistuaan mielensä valmistaakseen tuon hirveän aterian, ensi kertaa tuntiessaan himon lähestyä elävää olentoa, eläintä, joka rauhallisesti märehti ja nuoli hänen kättään, teurastaakseen, paloitellakseen ja keittääkseen sen. Mieluummin on ihmeteltävä niitä, jotka aloittavat nämä julmat ateriat, kuin niitä, jotka ovat ne lopettaneet. Ja kuitenkin voisivat ensiksi mainitut puolustautua syystä, jota emme voisi käyttää. Siksi olemme sata kertaa barbaarisempia kuin he.

Lähde: Plutarkhos - Moralia-kokoelma (kirja XII, 68)