*

Minulle on selvinnyt, että totuuksia on monenlaisia. Olen saanut tietooni muutamia, joita en ole voinut ilmoittaa kenellekään. Muutamia taas olen voinut ilmoittaa joillekin harvoille, eräitä useille, monille — vieläpä joitakin koko maailmalle.

*

Minulla on vain kaksi paikkaa tässä maailmassa, paratiisi ja aine. En ole voinut jäädä mihinkään näiden välillä. Tästä johtuu, miksi useimmat ihmiset tuntevat minua niin vähän, ja miksi ne, jotka ovat tulleet lähelleni, aina ovat liioitellusti moittineet tai kiittäneet minua.

*

Voi sitä, joka antautuu aistillisiin iloihin, ennen kuin hän on kyllin voimakas seistäkseen niiden yläpuolella! Tämä ajatus ilmaisee yhden luonteeni sisimmistä piirteistä ja syvimmistä vakaumuksistani.

*

En ole milloinkaan kauan nauttinut kauneudesta, jota maa tarjoaa katseellemme, metsien, maisemien yms. katselusta. Henkeni on heti noussut sen esikuvan luokse, jonka rikkautta ja täydellisyyttä nämä kaikki kuvastavat, ja jättänyt kuvan riemuitakseen kokonaan suloisesta tunteesta kaiken Aiheuttajasta. — Kuka voi kieltää, ettei mielihyvä, jota luonnonihailijat tuntevat, tule heidän tietämättään samasta lähteestä?

*

Yksi niitä syitä, jotka ovat estäneet minut menemästä avioliittoon, on ollut tunne, että ihminen, joka pysyy vapaana, joutuu ratkaisemaan vain oman persoonallisuutensa probleemin, kun taas sen, joka menee avioliittoon, on ratkaistava kaksinkertainen probleemi.

*

Kun astun Jumalan tuomioistuimen eteen, sanon hänelle: "Tiedän, että olen epäpuhdas, että minulla on syytä moittia itseäni tuhansista synneistä ja että kaiken oikeamielisyyden mukaan ansaitsen ne kärsimykset, joita voidaan tarvita puhdistukseeni. Mutta tiedän myös, että Sinä, Herra, olet antanut tulla osakseni tuhansia armonosoituksia, ja ne ovat niin kasvaneet minuun, että ne kuuluvat olemukseeni, ja siksi et Sinä voi ikuisiksi ajoiksi hyljätä minua kasvojeni edestä hylkäämättä samalla itseäsi minussa !

*

Onnellisia ne, jotka kirjoittavat vain kyynelillään!

*

Me näemme maan, tähtien, kaikkien luonnon ihmeiden jatkuvan jumalallisessa järjestyksessä, ja kuitenkin olemme me itse niitä kaikkia verrattomasti korkeammat. Oi ihminen, kunnioita itseäsi, mutta vapise, jos sinulta puuttuu viisautta!

*

Ihmisen sielu on alkuaan Jumalan ajatus. Tästä johtuu, että uudistumisemme tapahtuu palaamalla takaisin todelliseen luontoomme, so. että ajattelemme oman prinsiippimme välityksellä ja käytämme omia ajatuksiamme samoin kuin muitakin elimiämme tämän uudistumisen hyväksi.

*

Sinä olet ihminen; älä milloinkaan unohda, että edustat ihmisarvoa, kunnioita tätä aateluutta ja herätä muissa kunnioitusta sitä kohtaan. Tämä on ensimmäinen ja korkein velvollisuutesi maan päällä.

Elämäsi laki on sinussa itsessäsi, valossa, joka säteilee olemuksestasi Jumalan kuvana, ei kirjoitetuissa kirjoissa, jotka ovat vain ihmisten kuvia.

Varjele tätä valoa, äläkä anna sen tuhlautua turhiin sanoihin. Se, joka alituisesti vartioi sanojaan, vartioi myös ajatuksiaan; se, joka vartioi ajatuksiaan, vartioi myös tunteitaan, ja se, joka on aina varuillaan, ohjaa itseään hyvin.

*

Ihminen tahtoo olla ihminen ilman Jumalaa, mutta Jumala ei tahdo olla Jumala ilman ihmistä.

*

Luonto on jotakin muuta kuin aine; se on aineen elämä. Sen liikkeellepaneva voima ja sen tunneherkkyys on myös toinen kuin aineen. Se näkee huonontumisensa ja huokaa orjuudessaan.

*

Ihminen on alistanut totuuden näkyväisten ilmiöiden palvelukseen, kun itse asiassa nämä on annettu hänelle totuuden palvelijoiksi.

*

Kärsimykset, joita saamme kokea kanssaihmistemme taholta, ovat usein ansaitsemattomia, mutta me tunnemme kärsivämme vain oikeudenmukaisesti, kun kerran olemme laskeutuneet epäoikeudenmukaisuuksien piiriin.

*

Kerran sanoin jollekin: Jos tahdot tietää, mitä raamattu opettaa, aloita tekemällä, mitä se käskee! Mihin nojautuvat kaikki lupaukset, jotka Mooses ja profeetat antoivat heprealaisille, ellei tämän kansan uskollisuuteen Herran käskyjä kohtaan? Mihin perustuvat uhkaukset? Seremonioiden ja henkisten lakien, lupausten ja liiton noudattamisen laiminlyöntiin. Millaisia lupaukset olivat? Saada haltuunsa maa, olla Jumalan kansa, saada Jumala ja Hänen Henkensä opastajaksi. Mitä olivat uhkaukset? Tietämättömyyteen ja pimeyteen jääminen. Siksi, että kirjanoppineet ovat anastaneet kirjoitusten avaimen, mutta eivät noudata sen lakeja ja määräyksiä, he eivät myöskään ymmärrä näitä määräyksiä ja kadottavat silmistään hengen ja totuuden. Ja lopuksi: mitä he eivät ymmärrä, sen he muovailevat mielensä mukaiseksi ja joko hylkäävät sen kokonaan tai tulkitsevat pinnallisesti ja karkeasti. He autioittavat ja hävittävät kokonaan Herran viinitarhan. Lex, lux!

*

Tieteet ovat aikaa, rakkaus ikuisuutta varten. Ihminen voi tulla toimeen ilman tieteitä, mutta ei ilman rakkautta, ja rakkauteen päättyy kaikki aikoinaan, koskapa kaikki on siitä alkanut ja sen nojalla pysyy. Tahtoisin, että ne, jotka opettavat viisautta, aloittaisivat opetuksensa sanoilla: Rakasta Jumalaa ja tulet yhtä oppineeksi kuin kaikki viisaat.

*

Maailman ihmiset luulevat, ettei ihminen voi olla pyhä. olematta hullu. He eivät tiedä, että ainoa oikea keino välttyä tulemasta hulluksi, on olla pyhä.

*

Mitä näenkään päivittäin maailmassa? Ihmisiä, jotka tahtovat, että heitä pitäisi kohdella suurina ja merkityksellisin, persoonallisuuksina, ja joita kuitenkin täytyy opastaa kuin pieniä lapsia!

*

Me emme ymmärrä laisinkaan maailmaa, jossa olemme, ilman sen maailman hohdetta, jossa emme ole.

*

Ihminen ei saa mennä erämaahan, ellei henki siihen pakota, sillä muutoin tämä ei ole velvoitettu suojelemaan meitä kiusauksilta, jotka hyökkäävät kimppuumme. Sieluja, jotka niihin sortuvat, on paljon.

*

Kuulen usein puhuttavan maailmassa Jumalan palvelemisesta (servir Dieu) mutta harvoin Jumalan palvelijana olemisesta (servir a Dieu), sillä harvat ovat ne, jotka ymmärtävät, mitä tämä merkitsee.

*

On murheellista nähdä kuinka ihmiset seurustellessaan vaihtavat keskenään vain päiviensä taakan ja tyhjyyden, kun heidän oikeastaan pitäisi tuoda mukanaan niiden hedelmiä ja kukkia.

*

Todistaaksemme, että olemme uudestiluodut, meidän on luotava uudelleen oma ympäristömme.

*

Te isät, lastenne kohtalo, sekä ruumiillinen että henkinen, on teidän käsissänne. Teidän sananne on pyhitetty, ja kun säilytätte sen voimassaan ja täyteydessään, voitte sillä karkottaa kaiken pahan ja paheellisuuden siitä, joka on teidän kuvanne.

*

Naisella on itsessään liesi, jonka hehkuvat tunteet kiusaavat ja vaivaavat häntä. Hän ei voi hyvin, ellei tämä ahjo saa ravintoa; vähän merkitsee, mihin raja tulee, ja missä määrin järki pääsee oikeuksiinsa Miehiä, jotka eivät ole päässeet kokelasastetta pitemmälle, tämä ahjo hel posti houkuttelee, eivätkä he aavista, että se on pohjattoman syvä. He luulevat järjen totuuksien johdattavan itseään, kun he itse asiassa ovat viehättyneet tunteisiin ja tunnevaikutelmiin. He eivät huomaa, että nainen tyytyy kaikkeen edellyttäen, että saa tunteensa sopusointuun, he eivät näe, että nainen mielellään uhraa tämän tunteiden harmonian hyväksi vakaumusten sopusoinnun.

*

Kuolemaa on pidettävä vain matkamme pysähdyspaikkana. Me tulemme tälle asemalle väsynein, loppuunajetuin hevosin, ja vain siksi, että saisimme käytettäviksemme uudet, jotka ovat virkeät ja kyllin voimakkaat kuljettamaan meitä edelleen. Meidän on joka tapauksessa maksettava suorittamastamme matkasta, emmekä voi jatkaa matkaamme, ennen kuin olemme maksaneet laskumme.

*

Enkelit etsivät niin usein ihmisten seuraa, koska ne uskovat, että ihminen voi opettaa heitä tuntemaan Isän luonnossa. Itse he tuntevat Isän vain Pojassa, eivätkä ne voi ilman meitä tuntea jumalallisen ihmeen syvyyttä luonnossa.

*

Emme voi saada mitään Herralta, ellemme voi tarjota Hänelle vastaavaa perustaa (similitude), joka voi olla Hänen vaikutuksensa välittäjänä ja tukikohtana.

Suom. J. Ptn

Ruusu-Risti — maaliskuu 1934