Kaikella on aikansa

Kaikella on aikansa.
Mutta rakkauden aika on aina.
Maailmankaikkeus syntyi väkivaltaisesti.
Rakkauden avulla se parantaa itseään.
Rakkaus saa sen ylittämään itsensä.
Se on päätyvä kaikkivoittavaan rakkauteen –
Kaikkea syleilevään, kaiken muuttavaan.
Rakkaus ei ole ainoa mitä on.
Mutta kaikki tarvitsee sitä –
Kukkiminen, kasvaminen, muuttuminen.
Rakkaus ravitsee.
Mutta se on myös taivaanrannan kiintotähti.
Joka ohjaa meidät oikeaan.
Matka ilman rakkautta on ilotonta.
Rakkaus saa sen sädehtimään.

Henryk Skolimowski


Kuka olen?

Kuka olen?
Olen tähtien energian muodonmuutos
Ajatuksen kentiksi
Myötätunnon niityiksi
Rakkauden hurmioksi.

Kuka olen?
Tähtienergian muodonmuutos
Tietoisuuden aakkosiksi.
Luon runoja tähtien tomusta
Saan ne tuntumaan itsensä ylpeiksi
Minun kauttani luomastaan.

Kuka olen?
Hippunen tietoista energiaa
Sykkien tietoisena hetken.
Palaan kosmoksen tomuksi.
Loistan kuitenkin ikuisesti
Kosmoksen tietoisuuden hiukkasena.

Kuka olen?
     Tietoinen
          Ihmettelevä
               Tähtitomun
                    Kosminen hiukkanen.

Henryk Skolimowski


Äänet

Ihmiset puhuvat monin äänin
Rakkauden ääni on yksi.
Rauhan ääni on yksi.
Ihmissielun ääni on yksi.

Mikä ihana maailma
Joka kukkii monena.
Mikä hurmio
Kun olemme yksi.

Tervehdin ensimmäistä krookusta
Sen rohkeutta nousta esiin
Talven lumien keskeltä.

Tervehdin kaikkia nuoria
Heidän rohkeuttaan toivoa
Kurkottaa tähtiin
Haltioitua
Tässä mystisessä maailmassa.

Elämä ei ole helppoa.
Mutta se on kaunista.
Kauneus on vaikea saavuttaa
Mutta ihana nähdä.

Henryk Skolimowski


Suom. Hilkka Rasku, Transkirja Oy, 1999


Etusivu

Runoja