P. Sreeneevas Row

Lukeminen suljetun kirjekuoren sisältä

Muutamia vuosia sitten muuan brahmalainen astrologi nimeltä Vencata Narasimla Josi, joka oli kotoisin Mysoren provinssista Periasamudramin kylästä, tuli siihen pieneen kaupunkiin Bellaryn piirikunnassa, missä minulla silloin oli toimi. Hän oli hyvä runoilija sekä sanskritin, telugun että canaresen kielellä ja mainio veedalaisten rituaalien mestari, tunsi hindulaisen astronomisen järjestelmän ja sanoi olevansa astrologi. Kaiken tämän lisäksi oli hänellä kyky lukea, mitä oli kirjoitettuna suljetun kirjekuoren sisällä. Tähän käytetty menettely oli hyvin yksinkertainen. Me kirjoitimme mitä halusimme paperiliuskalle, suljimme sen yhteen, kahteen tai kolmeen kuoreen päällekkäin, joista jokainen oli huolellisesti liimattu ja suljettu, ja jätimme sen astrologille. Hän pyysi meitä mainitsemaan jonkin luvun 1:n ja 9:n välillä, ja sen kuultuaan hän vetäytyi kirjeen kanssa joksikin aikaa yksinäiseen paikkaan. Sitten hän palasi, tuoden yhden paperin, joka oli täyteen kirjoitettu numeroilla, ja toisen paperin, joka oli jäljennös siitä, mikä oli kuoren sisällä — kirjain kirjaimelta, sana sanalta. Usein koettelin häntä, ja monet muut tekivät samoin, ja me kaikki tulimme vakuuttuneiksi siitä, että poikkeuksetta hän kirjoitti oikein ja ettei siinä ollut minkäänlaista petosta.

Tähän aikaan muuan yli-tarkastaja Theyagaraja Mudalyar, englantilainen oppinut ja sanskritin ja telugun kielellä kirjoittava runoilija, saapui meidän kaupunkiimme tavallisella tarkastusmatkallaan. Kuultuaan mainitusta astrologista tahtoi hän koetella tätä tavalla, mikä häntä itseään eniten tyydyttäisi. Eräänä aamuna jätti hän astrologille hyvin huolimattomasti kumilla suljetun kuoren ja sanoi: "Kas tässä, herra, ottakaa tämän kotiinne ja tuokaa se takaisin kopion kanssa iltapäivällä." Brahmaani hämmästyi siitä, että kirje oli niin huolettomasti suljettu ja että hänen sallittiin viedä se kotiinsa monen tunnin ajaksi, ja hän sanoi: "En välitä mennä kotiin. Sulje kuori paremmin, ja anna minun täällä olla jossakin huoneessa. Tuon kopion hyvin pian." "Ei", sanoi Mudalyar, "ottakaa se sellaisenaan ja tulkaa takaisin milloin haluatte. Minulla on keinot, joilla keksin petoksen, jos sellaista on tehty." Niinpä astrologi otti kuoren ja palasi Mudalyarin luokse iltapäivällä. Minä ja noin 29 muuta henkeä oli kutsuttuna läsnä. Astrologi luovutti varovaisesti kuoren Mudalyarille, pyytäen häntä katsomaan, oliko se koskematon. "Älä siitä välitä", vastasi Mudalyar, "minä voin löytää petoksen, jos siinä on sellaista. Näytä vain jäljennös." Silloin astrologi jätti Mudalyarille paperin, johon oli telugun kielellä kirjoitettu neljä riviä, ja sanoi, että siinä oli jäljennös siitä, mitä kirjeessä seisoi. Nämä neljä riviä oli otettu jostakin vanhasta runosta.

Mudalyar luki paperin kerran, luki toisen kerran. Täydellinen tyydytys loisti hänen kasvoissaan, ja hän istui muutamia sekunteja hiljaa, nähtävästi aivan äärimmilleen hämmästyneenä. Mutta pian hänen ilmeensä muuttui, hän avasi kuoren ja heitti sisällön pois sanoen ivallisesti astrologille: "Tuossa, herraseni, on se alkuperäinen paperi, josta nyt olette kirjoittanut jäljennöksen."

Paperi makasi lattialla ja oli aivan tyhjä! Ei sanaakaan, ei kirjaintakaan ollut, sen puhtaalla pinnalla.

Tämä oli ikävä pettymys kaikille astrologin ihailijoille, mutta hänelle itselleen se oli oikea salamanisku. Hän otti paperin syvästi miettien, tutki sitä kummaltakin puolelta, ja viimein heitti sen luotaan raivostuneena, nousi ja huudahti: "Minun tietoni on harhaa, olen valehtelija." Miesraukan käytös pani meidät pelkäämään, että hän pettymyksessään tekisi jonkun epätoivoisen teon. Itse asiassa hän aikoi hukuttautua kaivoon sanoen menettäneensä kaiken kunnian. Mutta kun me koettelimme häntä lohduttaa, astui Mudalyar esiin, otti häntä molemmista käsistä ja pyysi häntä istuutumaan sekä tyynesti kuuntelemaan selitystä. Hän vakuutti, ettei mies suinkaan ollut petturi vaan että jäljennös oli aivan oikea. Mutta astrologi ei ollut tyytyväinen. Hän uskoi, että häntä vain lohdutettiin, ja hän kirosi kauheasti surkutellen itseään ja kohtaloaan. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua hän tyyntyi vähäsen ja kuunteli Mudalyarin selitystä, joka oli seuraava:

Ainoa tapa, jolla epäilijä saattoi selittää ilmiötä, oli otaksumalla, että astrologi taitavasti avasi kuoret ja luki sisällyksen. "Siksi," sanoi Mudalyar, "minä kirjoitin neljä riviä vanhasta runosta paperille hopeanitraatilla, joka pysyy näkymättömänä, kunnes se pannaan kirkkaaseen valoon. Tämä olisi paljastanut astrologin petoksen, jos hän olisi koettanut vaikka kuinka taitavasti katsella tai kurkistaa paperin sisältöä. Hän olisi näet silloin havainnut, että paperi oli aivan tyhjä, sulkenut kuoren uudelleen ja vakuuttanut, ettei sisällä ollut mitään kirjoitusta. Tai jos hän olisi vahingossa tai tahallaan pannut paperin valoon, olisi kirjoitus tullut mustaksi ja silloin hänen petoksensa olisi paljastunut, sillä olisimme nähneet, että hän oli avannut kuoren. Mutta nyt tulos todisti varmasti, että kuorta ei oltu millään tavalla avattu."

Tietäjä — huhti-kesäkuu 1911

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.

Alkukielinen artikkeli kokonaisuudessaan:

http://iapsop.com/ssoc/1894__various___five_years_of_theosophy.pdf


Etusivu

Sekalaiset