Uraniel

TERVEYTTÄ ETSIMÄSSÄ

Joku on sanonut, että ihmisen tosi onni on psyykkistä terveyttä, sisäistä sopusointua. Tämä on mielestäni oikein, mutta mens sana in corpore sano "terve sielu terveessä ruumiissa" – sielu ja ruumis ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa, sielu vaikuttaa ruumiiseen ja ruumis puolestaan sieluun. Sen tähden on hyvin tärkeää pitää ruumistakin puhtaana ja terveenä. Tähän asiaan onkin T. S:n Palveleva Veljistö kiinnittänyt huomiotaan ottaessaan ohjelmaansa mm. terveydenhoidonkin ja sen yhteydessä olevien epäkohtien poistamisen. Ja niin tehdessään se samalla on uskaltanut poiketa hallitsevan "oikeauskoisen" lääketieteen mielipiteistä, hyljäten rokotukset, tieteelliset eläinrääkkäykset jne. Odottelen hartaasti sitä hetkeä milloin täällä Suomessakin Palveleva Veljistö perustetaan ja tahdon edeltäpäin huomauttaa, kuinka paljon tehtäviä löytyy yksin terveydenhoidon alalla.

Suokoot lääkärit anteeksi, että maallikko uskaltaa sekaantua heidän asioihinsa. Lohduttelen itseäni sillä, että tämä asia koskee hyvin läheisesti itse kutakin meistä, ja koska lääkärikunta itse meidän pohjolassamme ei näytä joka suhteessa seuraavan aikaansa, lienee sysäys sivultapäin paikallaan.

Seuraan esityksessäni ulkomaisia lähteitä, ja minun on usein turvauduttava tiedonantoihin, joita en voi näyttää todeksi, mutta joihin uskon sen tähden, että ne ovat sopusoinnussa oman ymmärrykseni ja tuntoni kanssa.

I

Homeopatia

Tämä sana merkitsee "samanlaatuinen sairaus", tarkoittaen että "sama parantaa saman" tai lähemmin selitettynä, että aine, joka terveelle annettuna suurissa annoksissa saa aikaan tiettyjä taudin oireita, parantaa taudin, jossa on samanlaatuisia oireita, jos se annetaan "homeopaattisina annoksina" eli kylliksi laimennettuna. Tämä ilmiö perustuu iäiseen luonnonlakiin. Kasveissa ja kivennäisissä piilee näet näkymätön voima, sielu eli prinsiippi, joka parhaiten kykenee korjaamaan "alemman minänsä" tuottamat häiriöt. Tavallinen lääketiede eli "allopatia" koettaa kuolettaa taudin niin sanoaksemme vastamyrkyllä, käyttäen siinä lääkeaineiden ulkonaista prinsiippiä eli karkeaa ruumista, teosofisesti puhuen, vastustaen pahaa pahalla, jolloin lopullinen tulos usein on, niin kuin odottaa sopii, että paha tulee vielä pahemmaksi ja monimutkaisemmaksi, ottaen toisia muotoja, ehkä vähemmän silmiinpistäviä, mutta syvemmin juurtuvia. "Lääkeaine" jää usein elinajaksi ruumiiseen ja saa siinä aikaan kaikenlaisia häiriöitä, joita ihmetellään, mutta joiden alkuperää ei tiedetä. (Mainittakoon tässä, että paremmasta terveydenhoidosta huolimatta yhä lisääntyvät risa- ja nystyrätaudit aiheutunevat suurimmaksi osaksi rokotusaineen tuhotöistä ihmisruumiissa.)

Homeopatia käyttää taas aineen eetteriruumista, tai sanoisinko astraaliruumista, joka vapautetaan ja saatetaan toimivaksi ulkonaista kuorta hienontamalla. Se, että tämä eetteriaine kykenee tunkeutumaan paljon syvemmälle ja lähemmäksi taudin alkusyytä kuin allopatian karkeat lääkkeet, tuntuu mielestäni todenmukaiselta. Itse homeopaattinen prinsiippi eli isopatia, "sama parantaa saman", perustuu hyvin vanhoihin ja tunnettuihin tosiseikkoihin. Sattuvana vertauksena se tavataan raamatun kertomuksessa vaskikäärmeestä, jonka Moses Jumalan käskystä nosti ylös korvessa niin että ne, jotka siihen katsoivat, paranivat käärmeen pistosta. Paleltunut hieroo itseään lumella, ja poltettu koettaa parantaa itseänsä kuivan hieromisen synnyttämällä lämmöllä. Puhdas rakkaus on paras lääke aistillisuutta vastaan. Tällaisia esimerkkejä voisi kertoa kuinka paljon tahansa. – Jo vanha Hippokrates, Paracelsus ym. tiesivät tästä laista, mutta vasta etevä saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann, joka kuoli 88 vuoden ikäisenä vuonna 1843, pani sen systemaattiseen käytäntöön. Hän kokeili suuren määrän lääkeaineiden ja myrkkyjen vaikutuksia terveeseen ruumiiseen, ja koettaessaan parantaa samanlaisia tauteja samoilla aineilla hän pian huomasi, että kuta enemmän aine laimennettiin, sitä pienemmäksi tuli sen myrkyllinen vaikutus – jos sillä sellainen oli – ja sitä voimakkaammaksi sen parantava voima. Tämä laimentaminen tapahtuu joko jauhamalla ainetta maitosokerin sekaan tai sekoittamalla sitä spriihin, ja se voi jatkua niin pitkälle, ettei sitä enää tavallisen kemiallisen analyysin avulla voida tutkia. Ja kuitenkin tällainen äärettömästi laimennettu aine vielä voi saada aikaan fyysisiä ilmiöitä, niin että esimerkiksi prof. Schultzin kokeilujen mukaan nesteissä, joihin oli lisätty sublimaattia suhteessa 1: 800 000 (1 osa arsenikkia ja 800 000 osaa vettä) syntyi paljon helpommin käymistä kuin ilman tätä lisäystä, kun taas väkevämpi annos sublimaattia ehkäisi käymistä! Tieteellisesti on todistettu myös, että homeopaattisesti laimennetut aineet voivat vielä saada aikaan fysiologisia muutoksia ruumiissa. Uudempi lääketiede onkin lähestynyt homeopaattista prinsiippiä (seerumterapiassa), vaikka se ei ole ottanut täyttä askelta annoksen laimentamisen suhteen.

Fyysisesti katsoen tämä laimentamisen kanssa enenevä parantamiskyky voidaan ymmärtää siten, että vapaiden atomien kokonaispinta laajenee siinä suhteessa kuin atomit erotetaan toisistaan ja että laimentamisessa, joka tapahtuu joko jauhamalla tai sekoittamalla, atomit sähköistetään hieromisen avulla, ja sähkön suhteen juuri pinta-ala on tärkeä. Se, että näissä lääkkeissä todellakin on sähköä, käy selville siitä, että jos tiettyjen lääkepullojen korkkien läpi pistetään metallilanka, jolla sitten koetetaan kipeää paikkaa, häviää kipu. – Ja mitä on sähkö? Sutcliffen mukaan positiivinen sähkö on fyysistä eetteriä ja negatiivinen sähkö astraalista. Tulemme siis taas korkeammille tasoille.

Homeopaattiset lääkkeet tarjotaan kaupaksi joko kiteiden tai nesteiden muodossa, ja niillä on se etu, että ne ovat hyvin halpoja ja vievät hyvin vähän tilaa. Niinpä kokonaisen apteekin (60 eri lajia, Smk. 22: –) voi mukavasti kantaa taskussaan. Ne ovat myös täysin vaarattomia, ainakin terveille ihmisille – jos esimerkiksi lapsi vahingossa sattuu syömään niitä. Niiden vaikutus sairaustapauksissa on nopeampi ja varmempi ja ennen kaikkea luonnollisempi kuin "apteekkilääkkeiden". Tilasto allopaattisista ja homeopaattisista sairaaloista ulkomailla näyttää selvästi, että kuolinprosentti edellisissä on noin viisi kertaa niin suuri kuin jälkimäisissä. Varsinkin on huomattava erotus mm. seuraavissa taudeissa: kolera, kurkkumätä, keuhko- ja muut kuumeet, ruusu, isorokko, tulirokko. Erotus on pienin keuhkotaudissa. Irlantilaisena nälkävuotena 1847 kerrotaan olleen järjestettynä kolme erilaista sairashuonetta, ja niissä oli kuolinprosentti allopaattisen hoidolla 13, sen sijaan ilman lääkkeitä (ainoastaan puhtaus ja hyvä ruokajärjestys) hoidettuna 10 ja homeopaattisella hoidolla 2 kuollutta.

Homeopaattinen parannustapa on mukava. Leikkauksia tarvitaan paljon harvemmin kuin allopatiassa ja samoin kylpymatkoja. Homeopatia juurruttaa pois sairauden, eikä ainoastaan poista oireita, kuten allopatia.

Homeopaatin ei tarvitse rääkätä viattomia eläimiä tutkimuksissaan, vaan hän kokeilee lääkkeitä itsessään.

Yksi varjopuoli homeopatialla on: sen lääkeaineisto on monilukuinen, joten toisinaan voi olla vaikea löytää oikea lääke. Kaikkiaan se käsittää muutamia satoja eri valmisteita – tavallisessa käytännössä ei kuitenkaan tarvita 40:ntä enempää. Määrityksessä taudin nimi ei mitenkään riitä, vaan on selvitettävä kaikki pienimmätkin tunnusmerkit. Tautia hoidetaan yksilöllisesti eikä kaavamaisesti, ja kuitenkin homeopaattien lääkemääräykset pitävät yhtä paljon suuremmassa määrinä kuin allopaattien. Todisteena siitä kerrotaan, että eräs sairas pohatta Saksassa oli kysynyt neuvoa 477 lääkäriltä eikä löytänyt kolmea, jotka olisivat olleet samaa mieltä. Lopulta hän kääntyi 33 homeopaatin puoleen ja heistä antoi 22 saman määräyksen (ja yksi heistä paransi hänet). Tämä oli tietysti ollut erittäin vaikea tapaus. – Vuonna 1905 tohtori Chapman New-Yorkissa lähetti keksityn sairauskertomuksen 10 tunnetulle allopaattiselle ja 10 homeopaattiselle lääkärille. Edellisistä antoi 8 määräyksiään, jotka kaikki olivat erilaisia, jälkimmäiset antoivat kaikki saman määräyksen.

Paitsi tässä käsiteltyä alkuperäistä eli Hahnemannin homeopatiaa, löytyy myös toisia suuntia, joista huomattavin on kreivi Mattein keksimä "sähköhomeopatia". Sillä on se etu, että lääkkeiden luku on ainoastaan noin 35, joten maallikonkin on helpompi tehdä itselleen määräyksiä. Näiden lääkkeiden kokoonpano on toistaiseksi salaista, väärennysten välttämiseksi. Kreivi Mattei oli sitä mieltä, että miltei kaikki sairaudet johtuvat veren tai lymfan (imunesteen) epäpuhtaudesta tai hermofluidumin vaillinaisesta kiertokulusta, ja hänen lääkkeillään on päätarkoituksena poistaa nämä epäkohdat. Tämän suunnan suurin ansio on ehkä se, että se kykenee parantamaan syöpää.

Raskaalle tuntuu ihmisystävästä huomatessaan, miten hitaasti uudet aatteet leviävät, jos ne eivät ole saavuttaneet hallitsevan oppisuunnan hyväksymistä. Mutta näin on aina ollut. Jos meidän lääkäreiltä kysytään homeopatiasta, niin he tunnustavat, etteivät he tunne sitä eivätkä koskaan ole kokeilleet sellaista "humpuukia". Ulkomailla asianlaita on toisin, ja yleensä homeopatia on eniten levinnyt korkeammin sivistyneiden yhteiskuntaluokkien keskuudessa.

Vapaa Amerikka on homeopaattien luvattu maa. Siellä löytyy nykyään ainakin 14 000 homeopaattista lääkäriä ja 20 valtion tunnustamaa homeopaattista yliopistoa, ja on laskettu, että yli 10 miljonaa ihmistä suosii tätä uutta lääketaitoa. Saksassa, Englannissa, Ranskassa ja Italiassa löytyy kussakin muutama sata homeopaattista lääkäriä ja Saksassa löytyy aiheesta kirjallisuutta noin 2 000 nidosta. Pietarissa ilmestyy 5 homeopaattista aikakauslehteä ja on siellä 3 homeopaatista sairaalaa. Lääkärien luku on Venäjällä noin 150. Ruotsissa löytyy tietääkseni 3 homeopaattista lääkäriä.

Suomen kielellä ei valitettavasti ole kirjallisuutta lainkaan. Ruotsissa alkoi v. 1907 ilmestyä aikakauslehti "Homöopatiens seger", jossa muu alan kirjallisuus on lueteltu.

Parhaiten ulkomaalaista kirjallisuutta ja lääkkeitä saa hankittua Saksasta (Dr. Willmar Schwabe's Homöopatische Central-Apotheke, Leipzig). On näet tärkeää, että lääkkeet ovat tuoreita ja hyvin valmistettuja. Lääkärikirjoista suositan J. Voorhoeve'n Homöopathie in der Praxis ja Rene'n Homöopatiska husläkaren (jota voi tilata Schwaben apteekista).

Hieman lyhennetty, kieliasua uudistettu.

Tietäjä – maaliskuu 1909


II

Alimondan sähköparannustapa

Viimeksi kuluneen 60 vuoden aikana sähköä on sangen uutterasti käytetty parannuskeinona varsinkin pitkällisissä hermosairauksissa, koska sen vaikutus hermoston elvyttäjänä on silminnähtävä. Sekä tasaista (galvaanista) että vaihto- (faraadista) virtaa on käytetty, ja monta laajaa kirjaa on ilmestynyt aiheesta. Kansan keskuudessa on sitä paitsi ollut olemassa sellaisia sähkövälineitä kuin voltaristit, sähkövyöt yms. Kaikki nämä eivät kuitenkaan ole täysin vastanneet niihin liitetyitä toiveita, koska käytetty sähkö ei ole ollut oikeaa, luonnonomaista laatua.

Sähkö on luonnollinen voima ja ihmisruumiille välttämätön elinehto. Se sisältyy ihmisruumiiseen ja vaikuttaa siihen myös ulkoapäin luonnollisten toimintojen kautta. Se on myös ainoa voima eli alkuaine, jota ruumis voi sietää hyvin suurissa määrissä, saamatta siitä vahinkoa. Se panee liikkeelle ja johtaa ruumiissa tapahtuvat salaperäiset toiminnat ja parantaa siten sairauksiakin. Jos ruumiissa olisi kylliksi omaa sähköä, voisi se parantaa itsensä ilman apua. Mutta niin ei aina ole asian laita, ja silloin ulkoapäin johdatettu sähkö toimii apuna ruumiin omalle elonvoimalle. Mutta tämän sähkön tulee olla samaa laatua kuin ruumiin oma sähkö, sen jännite on oleva alhainen ja sen massa eli voima suhteellisen suuri, virta tasainen, kestävä ja heikko. Näissä suhteissa melkein kaikki käytössä olevat sähkökojeet ovat puutteellisia, mikä seikka ei ole niin kummallinen ottaen huomioon sen, että ihmiskunta on eksynyt niin kauas pois luonnosta, ettei tässäkään asiassa ole käytetty luontoa ohjeena.

"Alimondan sähkökone" on tulos lähes 25-vuotisesta kokeilusta, joita itävaltalaiset tohtorit, Alimondan veljekset ovat suorittaneet. Koeteltuaan kaikenlaisia (myös kuivia) patterilajeja he ottivat viimein muodostelman Leclanchen patterista yhdistäen 10 sinkkihiilielementtiä, joilla oli verrattoman suuret pinnat ja joista kukin elementti antaa 1,5 volttia ja 3 ampeeria. Hapettumisen välttämiseksi on hiilet ja yhdyskohdat varustettu platinalla. Hiili on ruunikivien seassa eri saviastiassa ja tätä ympäröi sinkkilieriö. Kaikki nämä sijaitsevat lasiastiassa, jossa myös on salmiakkiliuosta. Elementtejä sisältävän laatikon toisessa päässä on 11-levyinen säädin, jonka avulla virran voimakkuutta voidaan säätää tarpeen mukaisesti. Patterin päistä johdetaan virta langoilla kahteen levyyn, joista toinen asetetaan niskaan ja toinen jalkojen alle. Niskalevy on tehty kumista ja platinasta. Yhteys ruumiin kanssa välitetään kostealla liinalla, ja virta kulkee siis koko ruumiin läpi. Sen välitön vaikutus ei ole millään tavalla epämiellyttävä. Ainoastaan niskassa tuntuu lievää pistelyä.

Tämän koneen käyttö on niin helppoa ja yksinkertaista, että maallikkokin voi hyvin ilman lääkärin apua parantaa sillä itsensä, varsinkin kun sen käyttö melkein kaikissa taudeissa on samanlainen. Se ei koskaan vahingoita ja käy miltei kaikille taudeille. – Alimondan veljekset ovat vailla korvausta parantaneet sillä tuhansia köyhiä sairaita ja muita henkilöitä, jotka tulivat heidän luokseen. He olivat näet rakentaneet Sagradon kaupungin lähelle linnansa yhteyteen parantolan, jossa oli 8 huonetta kaiket päivät käytössä. Kun ajattelee, että kukin istunto kestää noin 20 minuuttia ja toistui aina seuraavana päivänä, voi ymmärtää, minkälainen liike tässä parantolassa oli. Ihmisjoukot kerääntyivät sinne ainoastaan kuulopuheiden kautta: minkäänlaista mainostusta ei käytetty – ymmärrettävä seikka, kun Alimondan tohtoriveljekset eivät olleet rahan puutteessa. Sittemmin kun he olivat järjestäneet tehtaan näiden koneiden valmistamista varten, lakkauttivat he parantolansa vanhalla iällään. He omasivat omintakeisia ja vallalla olevasta oppisuunnasta monessa suhteessa poikkeavia mielipiteitä tautien syistä ja parantamisesta, ja siinä lienee syy, minkä tähden lääkärit eivät yleensä piitanneet heidän sanomastaan, joten tämä asia vielä tänään – 15 vuoden perästä – on jokseenkin tuntematon.

Alimondan tohtoriveljekset ovat julkaisseet laajahkon teoksen ihmisruumiista ja sen parantamisesta sähkön avulla (Der menschliche Organismus und dessen Heilung vermittelst der Elektrizität). Kolmatta osaa tästä teoksesta suositetaan niille, jotka tahtovat perusteellisesti tutkia heidän parantamistapaansa. Siinä he kertovat mm. hyvin monesta sairaustapauksesta, tunnustaen avoimesti, kun he eivät ole onnistuneet parantamaan jotakin tapausta. Yleensä näyttäisi, että alkavat äkillisluontoiset taudit parantuvat helpoimmin, kun taas juurtuneet ja monimutkaisemmat taudit, varsinkin jos niitä on ennen koetettu parantaa apteekkimyrkyillä, ovat vaikeampia parantaa. Terve ihminen ei huomaa mitään vaikutusta sähköstä (joka kuitenkin suojelee uhkaavilta taudeilta), mutta jos ruumiissa löytyy sairaita paikkoja, uusia tai vanhoja, niin sähkö ikään kuin hakee ne esille ja tuntuu niissä. Satunnaiset pahoinvointikohtaukset parantuvat heti. Muuten parantuminen tapahtuu (kuten Kuhne-kylvyissäkin) murrosten kautta: voi ilmaantua kaikenlaisia outoja ilmiöitä, välistä sangen ikäviäkin, kuten tilapäinen kuume tai tulehdus, pyörtyminen, heikkouden tunnetta, veriyskää, valonarkuutta, kipuja ym. On aivan tarpeetonta olla huolissaan niiden johdosta ja epäviisasta lakata sähkön käyttämisestä pelon vuoksi. Voi olla aivan varma siitä, että "sähkö tietää, mitä se tekee", eikä se koskaan erehdy. Se mukautuu täydellisesti yksilöllisiin tiloihin ja johtaa verta sinne, missä sitä tarvitaan, ja pois sieltä, missä sitä on liikaa; synnyttää kuumetta, jos vahingollista ainetta ei voi poistaa ruumiista muuten kuin veren kautta; lieventää ja lyhentää kuumeen aiheuttamat säännöttömät ilmiöt; saa aikaan taajat tyhjennykset, jos se on hyödyksi ruumiille, ja lopettaa ne, jos ne ovat vahingoksi; synnyttää tai hävittää ruokahalun tarpeen mukaan jne. – tai tauti itse tuntuu ajoittain pahenevan. Jos tällaiset kriisit ilmaantuvat pian, se on hyvä merkki: siitä tietää, että sähkö saa ruumiissa aikaan muutoksia, jotka vievät terveyteen. Jos sitä vastoin tauti on parantumaton – puhun etupäässä pitkällisistä taudeista – niin sähkö ei tuhlaa voimiaan kriisien aikaansaamiseksi, vaan suuntaa kaiken voimansa taudin lieventämiseksi, joten usein voi tuntua niin kuin sairaus kohta häviäisi, ja kun kuolema tulee, se on helppo. Toisinaan ruumis voi aikaa voittaen vahvistua, ja siinä tapauksessa kriisit saapuvat myöhemmin. Tällaisia kriisejä voi kyllä tapahtua muutenkin elämässä, esimerkiksi kylpykauden jälkeen. Väärin on silloin tukahduttaa niitä, sillä ne vievät terveyteen; mutta usein on vaikea tietää, mikä on terveellinen kriisi ja mikä on itsenäinen sairaus. Sähkö kyllä tietää, jos sille annetaan päätösvalta. – Usein Alimonda-parannuksen kestäessä huomaa kummallisen ilmiön, nimittäin sen, että kaikkien entisten tautien oireet ilmaantuvat uudestaan, alkaen viimeisellä taudilla ja loppuen ensimmäisellä. Mutta nämä oireet ovat suhteellisen lievät ja lyhytaikaiset. Tämän jälkeen saa olla varma siitä, että taudit ovat juurtuneet pois.

Kuten sanottu sähkö vahvistaa ruumiin omaa säilyttävää ja parantavaa voimaa, niin että siinä syntyvät helpommin ne fysikaaliset ja kemialliset toiminnot, jotka yksin voivat viedä täydelliseen terveyteen. Tietysti on otettava huomioon myös luonnollinen terveydenhoito ja muut sairauteen vaikuttavat asianhaarat ja syyt. Ovathan myös vesi, ilma jne. voimakkaita terveyttä lisääviä tekijöitä. Kuitenkin voidaan kysyä, eikö näissä vaikuttava terveydellinen voima ole suureksi osaksi juuri sähkö. Toisaalta taas esimerkiksi veden käyttö voi olla vaarallistakin ja vaatii välistä taitavan lääkärin opastusta. Sitä paitsi liiallisen annoksen vaara aina on olemassa sekä luonnollisten että luonnottomien lääkitystapojen käytössä. Alimondat huomauttavat kirjassaan, kuinka tavalliset ns. lääkkeet lisäksi rasittavat sairasta ruumista ja väsyttävät erittämiselimistöä niiden poistamisessa. Sekä lääkkeiden että veden käyttö ym. voivat myös tukahduttaa taudin oireita kuten kuumetta, tulehdusta, kipuja, hermokiihotusta ja oksennusta huolimatta siitä, ovatko nämä terveyden kehitykselle hyödyllisiä vai ei. – Kemiallinen hermoston kiihotus kuluttaa hermoainetta, kun taas konemainen kiihotus (veden ja lämpömäärän kautta) väsyttää sitä. Yksipuolinen kylmävesiparannus saattaa olla heikkohermoisille vaarallista.

Alimonda-tohtorien mielestä kaikkien parannustapojen suurin vika on siinä, että ne pakottavat ruumista toimimaan määrättyyn suuntaan, sen sijaan että niiden pitäisi auttaa luontoa auttamaan itseään – mitä se eri tapauksissa aina tekee eri tavalla. Sähkö yksin (järjellisen hoidon yhteydessä) on luonnon nöyrä palvelija.

Ikävä seikka on että Alimonda-koneen hinta, sen valmistuksessa käytetyn platinan tähden, on korkeanlainen. Halvempia koneita (toiselle systeemillä) on kyllä olemassa, mutta ne eivät ole yhtä tehokkaita, koska eivät anna samanlaista virtaa, eivätkä myöskään ole niin kestäviä kuin Alimonda-kone, joka kestää vuosikymmeniä. Suomessa on vielä hyvin vähän kokemusta tästä koneesta. Ruotsissa on tohtori Hj. Helleday kokeilut sitä paljon, ja hän suosittelee sitä innokkaasti. Tohtori Helledayn kokeilujen mukaan se on osoittanut parantavan kykynsä varsinkin seuraavissa taudeissa: tarttumataudit ja äkilliset tulehdukset kuten kurkkumätä, tulirokko, punatauti, keuhkokalvon tulehdus ja varsinkin nivelleini, veneeriset taudit, hermokivut (ei pitkälle kehittynyt hermoheikkous), tanssitauti, jotkut mielisairaudet, lasten heikkoussairaudet ja varsinkin risatautiset silmätulehdukset; ulkoiset vammat (joissa tarvitaan tietysti myös kirurgin apua) ja – alkoholimyrkytys. Keuhkotautiakin voi parantaa, jos se ei ole edennyt liian pitkälle. Vaikeasti parannettavia ovat pahanluontoiset kasvaimet kuten syöpä.

Eläimiäkin voi parantaa Alimonda-koneella, ja ne käyttäytyvät siinä hyvin tyynesti ja asettuvat itse paikoilleen kun näkevät valmistelut.

Kieliasua uudistettu, sisältöön puuttumatta. Hieman lyhennetty (jätetty pois mm. yli sadan vuoden takaisia Alimonda-koneen tilausohjeita).

Tietäjä – huhtikuu 1909


Etusivu

Sekalaiset