Uraniel

TERVEYTTÄ ETSIMÄSSÄ

Joku on sanonut, että ihmisen tosi onni on psyykkistä terveyttä, sisäistä sopusointua. Tämä on mielestäni oikein, mutta mens sana in corpore sano "terve sielu terveessä ruumiissa" – sielu ja ruumis ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa, sielu vaikuttaa ruumiiseen ja ruumis puolestaan sieluun. Sen tähden on hyvin tärkeää pitää ruumistakin puhtaana ja terveenä. Tähän asiaan onkin T. S:n Palveleva Veljistö kiinnittänyt huomiotaan ottaessaan ohjelmaansa mm. terveydenhoidonkin ja sen yhteydessä olevien epäkohtien poistamisen. Ja niin tehdessään se samalla on uskaltanut poiketa hallitsevan "oikeauskoisen" lääketieteen mielipiteistä, hyljäten rokotukset, tieteelliset eläinrääkkäykset jne. Odottelen hartaasti sitä hetkeä milloin täällä Suomessakin Palveleva Veljistö perustetaan ja tahdon edeltäpäin huomauttaa, kuinka paljon tehtäviä löytyy yksin terveydenhoidon alalla.

Suokoot lääkärit anteeksi, että maallikko uskaltaa sekaantua heidän asioihinsa. Lohduttelen itseäni sillä, että tämä asia koskee hyvin läheisesti itse kutakin meistä, ja koska lääkärikunta itse meidän pohjolassamme ei näytä joka suhteessa seuraavan aikaansa, lienee sysäys sivultapäin paikallaan.

Seuraan esityksessäni ulkomaisia lähteitä, ja minun on usein turvauduttava tiedonantoihin, joita en voi näyttää todeksi, mutta joihin uskon sen tähden, että ne ovat sopusoinnussa oman ymmärrykseni ja tuntoni kanssa.

I

Homeopatia

Tämä sana merkitsee "samanlaatuinen sairaus", tarkoittaen että "sama parantaa saman" tai lähemmin selitettynä, että aine, joka terveelle annettuna suurissa annoksissa saa aikaan tiettyjä taudin oireita, parantaa taudin, jossa on samanlaatuisia oireita, jos se annetaan "homeopaattisina annoksina" eli kylliksi laimennettuna. Tämä ilmiö perustuu iäiseen luonnonlakiin. Kasveissa ja kivennäisissä piilee näet näkymätön voima, sielu eli prinsiippi, joka parhaiten kykenee korjaamaan "alemman minänsä" tuottamat häiriöt. Tavallinen lääketiede eli "allopatia" koettaa kuolettaa taudin niin sanoaksemme vastamyrkyllä, käyttäen siinä lääkeaineiden ulkonaista prinsiippiä eli karkeaa ruumista, teosofisesti puhuen, vastustaen pahaa pahalla, jolloin lopullinen tulos usein on, niin kuin odottaa sopii, että paha tulee vielä pahemmaksi ja monimutkaisemmaksi, ottaen toisia muotoja, ehkä vähemmän silmiinpistäviä, mutta syvemmin juurtuvia. "Lääkeaine" jää usein elinajaksi ruumiiseen ja saa siinä aikaan kaikenlaisia häiriöitä, joita ihmetellään, mutta joiden alkuperää ei tiedetä. (Mainittakoon tässä, että paremmasta terveydenhoidosta huolimatta yhä lisääntyvät risa- ja nystyrätaudit aiheutunevat suurimmaksi osaksi rokotusaineen tuhotöistä ihmisruumiissa.)

Homeopatia käyttää taas aineen eetteriruumista, tai sanoisinko astraaliruumista, joka vapautetaan ja saatetaan toimivaksi ulkonaista kuorta hienontamalla. Se, että tämä eetteriaine kykenee tunkeutumaan paljon syvemmälle ja lähemmäksi taudin alkusyytä kuin allopatian karkeat lääkkeet, tuntuu mielestäni todenmukaiselta. Itse homeopaattinen prinsiippi eli isopatia, "sama parantaa saman", perustuu hyvin vanhoihin ja tunnettuihin tosiseikkoihin. Sattuvana vertauksena se tavataan raamatun kertomuksessa vaskikäärmeestä, jonka Moses Jumalan käskystä nosti ylös korvessa niin että ne, jotka siihen katsoivat, paranivat käärmeen pistosta. Paleltunut hieroo itseään lumella, ja poltettu koettaa parantaa itseänsä kuivan hieromisen synnyttämällä lämmöllä. Puhdas rakkaus on paras lääke aistillisuutta vastaan. Tällaisia esimerkkejä voisi kertoa kuinka paljon tahansa. – Jo vanha Hippokrates, Paracelsus ym. tiesivät tästä laista, mutta vasta etevä saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann, joka kuoli 88 vuoden ikäisenä vuonna 1843, pani sen systemaattiseen käytäntöön. Hän kokeili suuren määrän lääkeaineiden ja myrkkyjen vaikutuksia terveeseen ruumiiseen, ja koettaessaan parantaa samanlaisia tauteja samoilla aineilla hän pian huomasi, että kuta enemmän aine laimennettiin, sitä pienemmäksi tuli sen myrkyllinen vaikutus – jos sillä sellainen oli – ja sitä voimakkaammaksi sen parantava voima. Tämä laimentaminen tapahtuu joko jauhamalla ainetta maitosokerin sekaan tai sekoittamalla sitä spriihin, ja se voi jatkua niin pitkälle, ettei sitä enää tavallisen kemiallisen analyysin avulla voida tutkia. Ja kuitenkin tällainen äärettömästi laimennettu aine vielä voi saada aikaan fyysisiä ilmiöitä, niin että esimerkiksi prof. Schultzin kokeilujen mukaan nesteissä, joihin oli lisätty sublimaattia suhteessa 1: 800 000 (1 osa arsenikkia ja 800 000 osaa vettä) syntyi paljon helpommin käymistä kuin ilman tätä lisäystä, kun taas väkevämpi annos sublimaattia ehkäisi käymistä! Tieteellisesti on todistettu myös, että homeopaattisesti laimennetut aineet voivat vielä saada aikaan fysiologisia muutoksia ruumiissa. Uudempi lääketiede onkin lähestynyt homeopaattista prinsiippiä (seerumterapiassa), vaikka se ei ole ottanut täyttä askelta annoksen laimentamisen suhteen.

Fyysisesti katsoen tämä laimentamisen kanssa enenevä parantamiskyky voidaan ymmärtää siten, että vapaiden atomien kokonaispinta laajenee siinä suhteessa kuin atomit erotetaan toisistaan ja että laimentamisessa, joka tapahtuu joko jauhamalla tai sekoittamalla, atomit sähköistetään hieromisen avulla, ja sähkön suhteen juuri pinta-ala on tärkeä. Se, että näissä lääkkeissä todellakin on sähköä, käy selville siitä, että jos tiettyjen lääkepullojen korkkien läpi pistetään metallilanka, jolla sitten koetetaan kipeää paikkaa, häviää kipu. – Ja mitä on sähkö? Sutcliffen mukaan positiivinen sähkö on fyysistä eetteriä ja negatiivinen sähkö astraalista. Tulemme siis taas korkeammille tasoille.

Homeopaattiset lääkkeet tarjotaan kaupaksi joko kiteiden tai nesteiden muodossa, ja niillä on se etu, että ne ovat hyvin halpoja ja vievät hyvin vähän tilaa. Niinpä kokonaisen apteekin (60 eri lajia, Smk. 22: –) voi mukavasti kantaa taskussaan. Ne ovat myös täysin vaarattomia, ainakin terveille ihmisille – jos esimerkiksi lapsi vahingossa sattuu syömään niitä. Niiden vaikutus sairaustapauksissa on nopeampi ja varmempi ja ennen kaikkea luonnollisempi kuin "apteekkilääkkeiden". Tilasto allopaattisista ja homeopaattisista sairaaloista ulkomailla näyttää selvästi, että kuolinprosentti edellisissä on noin viisi kertaa niin suuri kuin jälkimäisissä. Varsinkin on huomattava erotus mm. seuraavissa taudeissa: kolera, kurkkumätä, keuhko- ja muut kuumeet, ruusu, isorokko, tulirokko. Erotus on pienin keuhkotaudissa. Irlantilaisena nälkävuotena 1847 kerrotaan olleen järjestettynä kolme erilaista sairashuonetta, ja niissä oli kuolinprosentti allopaattisen hoidolla 13, sen sijaan ilman lääkkeitä (ainoastaan puhtaus ja hyvä ruokajärjestys) hoidettuna 10 ja homeopaattisella hoidolla 2 kuollutta.

Homeopaattinen parannustapa on mukava. Leikkauksia tarvitaan paljon harvemmin kuin allopatiassa ja samoin kylpymatkoja. Homeopatia juurruttaa pois sairauden, eikä ainoastaan poista oireita, kuten allopatia.

Homeopaatin ei tarvitse rääkätä viattomia eläimiä tutkimuksissaan, vaan hän kokeilee lääkkeitä itsessään.

Yksi varjopuoli homeopatialla on: sen lääkeaineisto on monilukuinen, joten toisinaan voi olla vaikea löytää oikea lääke. Kaikkiaan se käsittää muutamia satoja eri valmisteita – tavallisessa käytännössä ei kuitenkaan tarvita 40:ntä enempää. Määrityksessä taudin nimi ei mitenkään riitä, vaan on selvitettävä kaikki pienimmätkin tunnusmerkit. Tautia hoidetaan yksilöllisesti eikä kaavamaisesti, ja kuitenkin homeopaattien lääkemääräykset pitävät yhtä paljon suuremmassa määrinä kuin allopaattien. Todisteena siitä kerrotaan, että eräs sairas pohatta Saksassa oli kysynyt neuvoa 477 lääkäriltä eikä löytänyt kolmea, jotka olisivat olleet samaa mieltä. Lopulta hän kääntyi 33 homeopaatin puoleen ja heistä antoi 22 saman määräyksen (ja yksi heistä paransi hänet). Tämä oli tietysti ollut erittäin vaikea tapaus. – Vuonna 1905 tohtori Chapman New-Yorkissa lähetti keksityn sairauskertomuksen 10 tunnetulle allopaattiselle ja 10 homeopaattiselle lääkärille. Edellisistä antoi 8 määräyksiään, jotka kaikki olivat erilaisia, jälkimmäiset antoivat kaikki saman määräyksen.

Paitsi tässä käsiteltyä alkuperäistä eli Hahnemannin homeopatiaa, löytyy myös toisia suuntia, joista huomattavin on kreivi Mattein keksimä "sähköhomeopatia". Sillä on se etu, että lääkkeiden luku on ainoastaan noin 35, joten maallikonkin on helpompi tehdä itselleen määräyksiä. Näiden lääkkeiden kokoonpano on toistaiseksi salaista, väärennysten välttämiseksi. Kreivi Mattei oli sitä mieltä, että miltei kaikki sairaudet johtuvat veren tai lymfan (imunesteen) epäpuhtaudesta tai hermofluidumin vaillinaisesta kiertokulusta, ja hänen lääkkeillään on päätarkoituksena poistaa nämä epäkohdat. Tämän suunnan suurin ansio on ehkä se, että se kykenee parantamaan syöpää.

Raskaalle tuntuu ihmisystävästä huomatessaan, miten hitaasti uudet aatteet leviävät, jos ne eivät ole saavuttaneet hallitsevan oppisuunnan hyväksymistä. Mutta näin on aina ollut. Jos meidän lääkäreiltä kysytään homeopatiasta, niin he tunnustavat, etteivät he tunne sitä eivätkä koskaan ole kokeilleet sellaista "humpuukia". Ulkomailla asianlaita on toisin, ja yleensä homeopatia on eniten levinnyt korkeammin sivistyneiden yhteiskuntaluokkien keskuudessa.

Vapaa Amerikka on homeopaattien luvattu maa. Siellä löytyy nykyään ainakin 14 000 homeopaattista lääkäriä ja 20 valtion tunnustamaa homeopaattista yliopistoa, ja on laskettu, että yli 10 miljonaa ihmistä suosii tätä uutta lääketaitoa. Saksassa, Englannissa, Ranskassa ja Italiassa löytyy kussakin muutama sata homeopaattista lääkäriä ja Saksassa löytyy aiheesta kirjallisuutta noin 2 000 nidosta. Pietarissa ilmestyy 5 homeopaattista aikakauslehteä ja on siellä 3 homeopaatista sairaalaa. Lääkärien luku on Venäjällä noin 150. Ruotsissa löytyy tietääkseni 3 homeopaattista lääkäriä.

Suomen kielellä ei valitettavasti ole kirjallisuutta lainkaan. Ruotsissa alkoi v. 1907 ilmestyä aikakauslehti "Homöopatiens seger", jossa muu alan kirjallisuus on lueteltu.

Parhaiten ulkomaalaista kirjallisuutta ja lääkkeitä saa hankittua Saksasta (Dr. Willmar Schwabe's Homöopatische Central-Apotheke, Leipzig). On näet tärkeää, että lääkkeet ovat tuoreita ja hyvin valmistettuja. Lääkärikirjoista suositan J. Voorhoeve'n Homöopathie in der Praxis ja Rene'n Homöopatiska husläkaren (jota voi tilata Schwaben apteekista).

Suom. Uraniel

Hieman lyhennetty, kieliasua uudistettu.

Tietäjä – maaliskuu 1909


Etusivu

Mietiskely