Tieto kuolemattomasta Itsestä
Koko valtakunnan alamaiset pitivät suuressa arvossa kuningas Janakaa, koska hän oli ihanteellinen hallitsija. Mutta hän itse ei ollut onnellinen. Hän tiesi, että inhimillisen elämän päämääränä on vapautuminen (jälleensyntymisten pyörästä), Itsen (hengen) tahdon toteutuminen. Sen vuoksi hän kysyi hovinsa kaikilta viisailta, voisivatko he antaa hänelle tiedon syvintä tietoa, miten voi saavuttaa Muktin, vapautumisen? Hän kutsui oppineita ja pyhimyksiä läheltä ja kaukaa, mutta he eivät osanneet vastata tähän kysymykseen.
Eräänä päivänä kuninkaan hoviin saapui erikoisen näköinen vaeltaja. Hän oli hyvin ruma ja kaikki hänen jäsenensä olivat niin epämuodostuneet, että häntä kutsuttiin Astavakraksi, "mieheksi koukkuisin ja käyrin jäsenin". Hänen laahustaessaan linnaan kaikki purskahtivat kaikuvaan nauruun. Mutta jokainen ihmetteli, kun Astavakra myöskin hytkyi naurusta. Kuningas ei voinut salata hämmästystään vaan kysyi: "Näkemisesi nauratti jokaista, mutta kerro meille, oi pyhimys, mikä sinut sai nauramaan?" Astavakra vastasi: "Nauroin samasta syystä kuin tekin. Näitte kehoni epämuotoisuuden ja nauroitte. Minä näin sisäisen olemuksenne epämuotoisuuden ja sen vuoksi nauroin." Kuningas huomasi heti, että tässä oli mies, jota hän oli etsinyt. Hän pyysi pyhimystä ottamaan hänet opetuslapsekseen. Pyhimys suostui ja selitti, että henkisten kykyjen saaminen vaatii oppilaalta uhrautuvaisuutta. Kuningas tarjosi hänelle kuningaskuntansa, mutta pyhimys sanoi: "Kuningaskunta ei ole sinun. Olet ainoastaan sen hoitaja. Miten voit antaa sellaista, mikä ei ole omaasi?" Kuningas tiesi, että pyhimys oli oikeassa ja sanoi: "Annan kehoni". Pyhimys vastasi: "Kehosi ei ole riippumaton, sitä hallitsee mieli (äly ja ajatus)". Kuningas tarjosi mielensä. Pyhimys sanoi tulevansa seitsemän päivän kuluttua uudelleen, jotta kuningas voisi miettiä, millaisen uhrauksen hän tekisi. Mutta kun kuningas mietiskeli asiaa, niin hän huomasi, ettei hänen mielensä ollut hänen hallinnassaan — se käyttäytyi huonosti eikä hän voinut ohjata sitä lainkaan. Hän ajatteli: "Jos annan mieleni opettajalleni, silloin minun täytyy tehdä se ensin omakseni." Näin oppi kuningas aste asteelta analysoimaan itseään, ja oppi opettajansa, pyhimys Astavakran suojeluksessa tuntemaan jumalallisen Itsensä.
Aikakauslehdestä "Yoga"
Elonpyörä
1969 n:o 2