Toivo Pekkanen

Mietelmiä

Auttakaa lähimmäisiänne niin kuin itseänne. Kun itse saatte apua, niin antakaa sitä myös toisille.

Sinun on nöyryytettävä koko olemuksesi vielä monta kertaa. Sitten vasta ymmärrät, mikä on tehtäväsi. Tulet vähitellen lähemmäksi omaa tietäsi.

Kuului Herran ääni: Vaikene. Älä vaikeroi osaasi, joka kannettavaksesi annetaan. Se on raskas tie, mutta sinun tiesi.

Ponnistaudu, ponnistaudu, kun heikko hetki vie sinua syvyyteen. Ponnistaudu ylöspäin, niin parempi henki jälleen täyttää sinut.

Elämä maan päällä on harhailevaa unelmointia. Kuolema vie meidät pois — mihin?

Tänään sydämeni heikkona huutaa taivaaseen asti; auta minut oikein elämään ja oikein kuolemaan.

Kun odotat hiljaisuudessa Jumalan täyttävän sinut, se tapahtuu, ja päivä alkaa hyvin.

Tee ja rakenna sydämesi lempeäksi ja nöyräksi, erikoisesti valmiiksi ottamaan vastaan sitä, mitä taivaan äänillä on sinulle sanottavana.

On kuin alkaisi onnellinen uusi päivä. Sydän on hetkeksi avautunut taivaan maailmoille, joissa ei mitata tietojemme määrää älymme ja ajatuskykymme mukaan.

Vasta sitten kun saat rehellisen ja alistuvan mielen, vasta sitten saat rauhan ja voit ohjata ajatukseni hyville ja syville teille.

Älä kuuntele suuria ääniä, sillä Jumala puhuu meille aivan toisella tavalla kuin nuo äänet puhuvat. Kuuntele mitä sisimmässäsi liikkuu.

Pysähdy ja ole hiljaa ja kuuntele. Maailman äänet eivät ole vain pahuuden ja tyhmyyden ääniä. Kaikkialla humisevat myös hyvät äänet, mutta niitä voi kuulla vain se, joka pysähtyy kuuntelemaan.

Hiljaisuus, joka täyttää ihmisen, on ihana tila.

Kun loppu joskus lähenee, ummistakaa silmänne onnellisina: silloin on raskas työnne päättynyt ja saatte levon.

Poimintoja teoksesta "Totuuden ja kirkkauden tiellä" (Mietekirjan lehtiä)