Poimintoja Eckhart Tollen teoksesta Läsnäolon voima

Elämästäsi puuttuu ainoa todella tärkeä tekijä: tietoisuus syvemmästä itsestäsi, joka on näkymätön ja häviämätön todellinen olemuksesi.

Mieli käyttää sinua. Olet tiedostamattasi samastunut siihen. Et edes tiedä olevasi sen orja. Olet tietämättäsi sen riivaama, ja niin pidät riivaajaa minänäsi.

Luulet, että olet mielesi. Se on harhakuvitelma. Työkalu on ottanut sinut hallintaansa.

Niin kauan kuin ihmiset samastuvat mieleensä, he pelkäävät ja vastustavat eniten omaa heräämistään.

Käytännöllisesti katsoen jokainen kuulee äänen tai ääniä päässään koko ajan. Se tarkoittaa tahatonta ajatusprosessia, loputonta yksinpuhelua tai kaksinpuhelua. Sen lopettaminen on vallassasi.

Kun kuuntelet ajatusta, et ole tietoinen pelkästään ajatuksesta vaan myös itsestäsi ajatuksen tarkkailijana. On avautunut uusi tietoisuuden ulottuvuus. Ajatusta kuunnellessasi tunnet tietoisen hengen — oman syvemmän itsesi — ikään kuin ajatuksen takana tai alla.

Jo sen tietäminen, että et ole läsnä tässä hetkessä, on suuri edistysaskel. Tuo tietäminen on läsnä olemista, vaikka se aluksi kestää kellolla mitattuna vain muutamia sekunteja kadotakseen jälleen.

Mielen meluaminen alkaa jälleen, hiljaisuus on poissa. Olet palannut ajan piiriin.

Kadotat nykyhetken ja palaat siihen uudestaan ja uudestaan. Lopulta läsnäolosta tulee hallitseva olotila.

Itsetarkkailu tuo elämääsi automaattisesti lisää läsnäoloa. Heti huomatessasi, ettet ole läsnä, olet läsnä. Milloin tahansa pystyt tarkkailemaan mieltäsi, et ole enää sen ansassa. Uusi tekijä on tullut mukaan, jotakin mieleen kuulumatonta: läsnä oleva silminnäkijä.

Tarkkaillessasi mieltä vedät tietoisuutesi pois mielen muodoista. Tietoisuudesta tulee silloin todistaja tai tarkkailija. Tämän seurauksena tarkkailija, muotojen tuolla puolen oleva puhdas tietoisuus, voimistuu, ja mielen muodostelmat heikkenevät.

Tietoisuus herää kauttasi muotoon samastumisen unesta ja vetäytyy pois muodosta.

Koska vastustaminen ja mieli ovat erottamattomasti yhtä, vastustamisesta luopuminen — antautuminen — merkitsee sitä, että mieli lakkaa olemasta herrasi.

Kaikki arvosteleminen, kaikki kielteisyys katoaa. Mielen taakseen peittämä Olemisen maailma tulee näkyviin.

Oleminen on perusolemuksesi. Voit tavoittaa sen välittömästi, sillä se on sinun oma olemassaolon tuntemuksesi, havainto olen, joka on ennen kuin olen sitä tai olen tätä.

Elämä muuttuu avuliaaksi ja yhteistyöhaluiseksi. Jos sellaiset sisäiset tekijät kuin pelko, syyllisyys tai voimattomuus estivät sinua toimimasta, tietoisen läsnäolosi valo tulee haihduttamaan ne olemattomiin.

Kun aika on poissa, kaikki ongelmasi häviävät läsnä olevassa hetkessä. Kärsimys edellyttää ajan olemassaoloa. Se ei elä läsnä olevassa hetkessä.

Ajasta vapautuminen merkitsee, ettet psykologisesti enää tarvitse menneisyyttä muodostaessasi kuvaa itsestäsi ja tulevaisuutta tuomaan täyttymystä.

Kuole menneelle joka hetki ja anna läsnäolosi valon säteillä olemattomiin se raskas, aikaan sidottu itse, jolle annat nimen 'minä'.

Oivalla perin pohjin, että on olemassa vain tämä läsnä oleva hetki, ei muuta. Tee tästä hetkestä elämäsi polttopiste.

Elämän virran voit kokea vain läsnä olevassa hetkessä. Niinpä antautuminen merkitsee läsnä olevan hetken hyväksymistä ehdoitta ja varauksetta. Luovut vastustamasta sitä, mikä on.

Antautuminen sopii täydellisesti yhteen toiminnan, muutosten alkuun panemisen tai päämäärään pyrkimisen kanssa. Mutta antautumisen tilassa sinun tekemisiisi virtaa täysin erilainen, erilaatuinen energia. Antautuminen yhdistää sinut Olemisen lähde-energiaan. Ja jos Oleminen siivittää toimintaasi, siitä tulee ilontäyteistä elämänenergian ylistystä, joka johdattaa sinut yhä syvemmälle nykyhetkeen.

Läsnä oleva hetki on kaikki mitä on. Ikuinen nykyhetki on se tila, jossa koko elämäsi ilmenee, ainoa asia, joka säilyy muuttumattomana. Elämä on nyt. Ei ole ollut aikaa, jolloin elämäsi ei olisi ollut nyt, eikä tule koskaan olemaankaan. Vain läsnä oleva hetki voi johdattaa sinut mielen ahtaiden rajojen tuolle puolen. Se on ainoa hetki, jonka avulla voit päästä rajoja ja muotoja vailla olevaan Olemisen maailmaan.

Zenin ytimenä on läsnä olevan hetken veitsenterällä kulkeminen. On siis oltava niin kertakaikkisen täydellisesti läsnä, ettei yksikään ongelma, ei mikään kärsimys, ei mikään, mikä ei ole sisin olemuksesi, voi pesiytyä sinuun.

Kun hyväksyt täydellisesti sen mikä on — mikä on ainoa mielekäs tapa elää — elämässäsi ei ole enää mitään 'hyvää' tai 'pahaa'. On vain korkeampi hyvä.

Maailmassa oleva paha ja kärsimys pakottavat ihmiset viime kädessä oivaltamaan, keitä he ovat nimen ja muodon tuolla puolen. Siten siis se, minkä rajoittuneesta näkökulmastamme näemme pahana, on itse asiassa sitä hyvää, jolla ei ole vastakohtaa.

Taolaisuudessa on käsite wu wei, jonka voisi ilmaista sanoilla ’tekemätön tekeminen’ tai ’hiljaa istuminen tekemättä mitään’. Sitä pidetään yhtenä voimakkaimmista teoista ja arvokkaimmista hyveistä.

Pysyttele juurtuneena sisimpääsi. Huomaa, miten se muuttaa tietoisuutesi tilaa ja työskentelysi laatua.

Älä huolehdi tekojesi hedelmistä. Keskity itse tekemiseen. Hedelmät tulevat ajallaan.

Pidä yllä tiedostamista ja ole tuo tiedostaminen.

Odota — älä vastusta sitä, mikä on. Johdata itsesi syvemmälle antautumiseen — syvemmälle läsnä olevaan hetkeen, syvemmälle Olemiseen. Saavut nykyhetken ajattomaan ulottuvuuteen.

Ole hiljaa ja samalla hyvin valpas.

Täydellinen tarkkaavaisuus merkitsee täydellistä hyväksymistä.

Tarkkaavaisuus on kuin valonsäde; se on tietoisuutesi keskitetty voima, joka muuttaa kaiken omaksi itsekseen.

Kun avaruus on ei-mielen tyyni, äärimmäinen syvyys, ajan sisäinen vastine on läsnäolo, tietoisuus ikuisesta nykyhetkestä.

Tunne tyyneys sisäisen Olemisesi syvyyksissä. Pidä ovi avoinna. On täysin mahdollista olla tietoinen Ilmentymättömästä koko elämän ajan. Koet sen syvänä rauhan tunteena jossakin taustalla: tyyneytenä, joka ei jätä sinua milloinkaan, tapahtuipa sitten mitä tahansa.

Todellinen pelastus tarkoittaa, että ihminen tuntee itsensä sen ajattoman ja muotoa vailla olevan Elämän erottamattomaksi osaksi, josta kaikki olemassa oleva on peräisin.

Sinut täyttää suuri hiljaisuus, käsittämätön rauhan tuntu. Ja siinä rauhassa kuplii valtava ilo. Ja siihen iloon sisältyy rakkaus. Ja kaikkein sisimpänä on pyhä, mittaamaton, nimeämätön.

Lähde:

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima

[Basam books - 2002]