Totuuden löytäneilleJumala on Rakkaus, Hän on maailmankaikkeuden Elämä, sen Ydin – tämä on totuus, joka ei koskaan kuole, – jokaisen luomuksen Johtotähti. Oli kerran Rāja, jonka puutarhassa asui pyhä mies. Tämä pyhä mies oli hyvin pidetty, ja siksi hänen luonaan kävi satoja pyhiinvaeltajia, jotka tallasivat Rājan kukkasia tai vahingoittivat muuten hänen omaisuuttaan. Koska hän piti kukistaan enemmän kuin mistään muusta omaisuudestaan, hän suuttui tästä ja aikoi kieltää kansalta pääsyn puutarhaan. Mutta pyhä mies sanoi: "Anna heidän tulla, jotka janoavat viisautta, jotta he tulisivat virvoitetuiksi. Kuinka vähän merkitseekin yhden kukan kuihtuminen verrattuna satoihin ihmiskukkasiin, jotka sortuvat tiedon puutteessa. Taikka mitä arvelet, oi Rāja, eikö yksi ihmiselämä ole kalliimpi kuin satojen kukkasten elämä? Jos tahdot tulla bhaktiksi, niin et saa unohtaa, että kaikki maallinen ihanuus on epätodellista ja ainoastaan taivaallinen on todellista. Salli joukon tulla puutarhaan, äläkä estä heitä, sillä jos sinä sen teet, osoitat siten oman mitättömyytesi ja viisautesi puutteellisuuden." Ja hän lisäsi vielä: "Tiedä, että se, minkä sinä muille teet, tapahtuu joskus sinulle itsellesi. Ole ystävällinen sille, joka on sinua alempana, ja ne, jotka ovat sinua ylempänä, tulevat olemaan sinulle ystävällisiä. Ole aina tosi, rehellinen ja avomielinen. Muista, että jokainen pieni teko muovailee luonnettasi. Kuten kukkasia tallaava joukko ajetaan pois puutarhasta ja pyhän läheisyydestä, samoin sinunkin tulee välttää tallaamasta ihmiskukkia, koska sinun pitää muistaa, että sinulle tapahtuu se, minkä muille teet. Sinun vallassasi on tehdä nämä ihmiset onnellisiksi antamalla heille luvan astua puutarhaan. Jos sen teet, tulet itsekin onnelliseksi. Koeta voittaa suru kukkasten tähden ja yritä sen sijaan löytää ilo siitä onnesta, jonka täten muille suot. Mitähän merkitsee, että kukkiasi tallataan, kun ihminen sen kautta johdetaan Valon tielle." Rāja häpesi ja salli koko kansan tulla puutarhaan. Ja tallattujen kukkien tilalle hän tahtoi istuttaa uusia. Mutta kun vanhat kasteltiin, ne toipuivat jälleen. Ja kun ihmiset näkivät Rājan hyvyyden, he häpesivät huolimattomuuttaan hänen omaisuuttaan kohtaan, ja siitä päivästä lähtien ei yhtäkään kukkasta ole enää tallattu. Mutta ne, joita tämä viisas mies oli auttanut, toivat kotoaan ihania kukkia ja istuttivat ne Rājan puutarhaan. Tämä ilahdutti häntä suuresti, ja hän tunsi olevansa runsaasti palkittu siitä vahingosta, jonka hän oli kärsinyt. * Totuuden etsijän sielu on puutarha, jossa Mestari asuu ja opettaa. Jos sallit muitten ihmisten tulla siihen ja jakaa kanssasi niitä totuuksia, jotka Mestari on sinulle opettanut, tulevat ehkä tällöin usein sielusi kukkaset tallatuiksi. Ne, jotka luulevat olevansa oppilaita, eivät usein ajattele muuta kuin itseään, sillä muuten he olisivat muistelleet Rājaa eivätkä tallanneet hänen kukkiaan. Mutta jos ajat kansan pois ja kiellät sitä kuulemasta totuutta, koska se tallaa kukkiasi, sinä et ansaitse istua Mestarin jalkojen juuressa ja kuunnella hänen sanojaan. Jaa se heidän kanssaan, kaikkien kanssa, jotka sitä kaipaavat. Anna veljesikin ottaa osaa ihmeellisiin totuuksiin, jotka Mestari on sinulle opettanut. Jos suljet kansalta sielusi puutarhan, osoitat siten olevasi arvoton, joka ei sovella elämään Mestarin rakkaudenkäskyä. Niinpä anna muittenkin osallistua niihin totuuksiin, jotka sinulle on opetettu. Ja jos tuhannetkin ihmiset pilkkaavat sinua ja sanovat mielettömäksi, niin se ei merkitse kuitenkaan mitään. Sillä se osoittaa vain, että sinä olet Mestarin oikea oppilas, kun taas muut eivät sitä ole. Jos Mestari on voinut yhdenkään niistä tuhansista ihmisistä, jotka tulevat puutarhaan kuuntelemaan Hänen sanojaan, johdattaa Valon tielle, et ole sitä turhaan uhrannut ja sinä olet itsekin kasvava kaiken tämän kautta uhrisi suuruuden suhteen. Ja ne, joita olet auttanut, tulevat istuttamaan sielusi puutarhaan uusia, ihania kukkia, jotka tulevat sinussa kukkimaan. Sinä tulet vielä enemmän kehittämään itsen voittamista uhrataksesi puutarhasi ihmisten hyväksi ja istuaksesi Mestarin jalkojen juuressa sekä kuunnellaksesi koko elämäsi iän Hänen sanojaan ja soveltaaksesi käytäntöön sen, minkä Hän on sinulle opettanut. Sitä, joka janoaa, on virvoitettava, ja jos sinä itsekin uhraudut totuuden puolesta, niin tulet niittämään sen, minkä olet kylvänyt. Kuule sinä, joka tunnet totuuden! Opeta kanssaihmisesikin tuntemaan sielusi aarre. Opeta heitä rakastamaan ihmisiä ja auttamaan heitä elämänvaikeuksissa ilman palkan ajatustakaan. Opeta heille, että Jumala on rakkaus, että koska Jumala on sitä, on Hänen lastensakin tultava siksi. Tämä on kaikkein tärkeintä ja kun sinä sen tiedät ja sovellutat elämään, ei ole väliä mihin uskontoon sinä kuulut ja sinun omassa sydämessäsi tulee olemaan korkein uskonto, mitä yleensä on olemassa. Taivaassa sinulta kysytään, kuinka hyvä sinä olet ollut, ei niitä totuuksia, jotka sinä tunnet, vaan joita sinä olet sovelluttanut. Mutta jos se, jota haluat auttaa, löytää vääryyttä omasta uskonnostaan, selitä hänelle kaikki, niin hyvin kuin osaat, karman ja jälleensyntymisen näkökannalta ja toimita hänelle niistä hyviä kirjoja. "Mutta ketä minä voisin auttaa", ehkä kysyt, "enhän voi puhua kaikille ihmisille, joita tapaan." Sitä et luonnollisestikaan saa tehdä. Älä koeta koskaan tyrkyttää toisille mielipidettäsi, mutta auta niitä, joiden tiedät olevan sen tarpeessa. Puhu heille, opeta heitä ja koeta, niin hyvin kuin osaat, herättää muitten sydämessä sama liekki, jonka Mestari on sinun omassa sydämessäsi sytyttänyt. Sillä se, joka johdattaa ihmisen Valon tielle, saa paljon suuremman palkan, kuin se, joka lukee paljon kirjoja näistä asioista, eikä sovella sitä, minkä hän on oppinut, sillä hän luulee, että hänen pitää ensin auttaa itseään ennen kuin hän voi auttaa muita. Auta siis ensin lähimmäistäsi, niin tulet itsekin autetuksi. Varo itserakkautta. Se on äärimmäisen vaarallinen, sillä se hiipii sinuun kaikissa mahdollisissa muodoissa sinun edes tietämättä siitä ja tukahduttaa sinussa olevan parhaimman. Koeta tappaa se ajattelemalla aina, ovatko tekosi vaikuttimet todella niin puhtaat kuin sinä luulit niiden ensin olevan. Älä erehdy luulemaan, ettet ole vielä kyllin hyvä opettaaksesi muita. Siten osoitat vain, ettet ole oikea opetuslapsi. Sinun velvollisuuteni on toimia siinä, missä sinulle tarjoutuu tilaisuus johonkin hyvään tekoon, ja ilman ajatusta palkasta. Sinä saat riittävän palkan siitä ilosta, jonka sinä levität ympärillesi, sillä jos sinä tietäisit, kuinka mahtava vaikutus on jokaisella pienellä teolla ympäristöösi, kuinka jokainen ystävällinen ajatus siirtyy hengessä kanssaihmisillesi, olisit hämmästynyt. Muista, että sinä niität sen, minkä olet kylvänyt, ja jos tahdot niittää hyvin, pitää sinun kylvääkin hyvin. Koeta seurata tätä, ja sinä olet astuva tielle Valon Maahan, missä ei ole mitään suruja ja missä kaikki ovat veljiä. Jumala olkoon kanssasi. I. v. S. Teosofi — 1940 n:o 7-8
|