Viisas valitsee kohtalonsa

Ote Laotsen oppilaan, kiinalaisen Chuang Tse’n kirjoittamasta Tien Tse Fang’ista

Chien Vu sanoi ministeri Sun Shu Ao’lle: "Herra, kolme kertaa sinut on kutsuttu virkaan, etkä ole osoittanut mitään ylpeyttä, ja kolme kertaa sinut on erotettu, etkä ole näyttänyt harmistuneelta. Ensin epäilin sinua, mutta nyt huomaan, että hengityksesi on aivan tasainen. Kuinka kykenet tuolla tavoin hillitsemään tunteitasi?"

"En ole parempi kuin muutkaan ihmiset", vastasi Sun Shu Ao. "Kun virka tulee, ajattelen että se on sellaista, joka on otettava vastaan, ja kun se menee, ajattelen, ettei sitä voi pitää. Sekä saaminen että menettäminen ovat ulkopuolella omaa itseäni, ja sen tähden en tunne harmia. Millä tavoin olisin muita ihmisiä parempi? Sitä paitsi en käsitä, että virka on joko toisten käsissä tai omissani. Jos se on toisten käsissä, niin minun persoonallisuuteni häviää, jos se on minun käsissäni, heidän häviää. Ja miten ihmiselle jäisi aikaa vaivata päätään virka-arvoilla harkitsemisen ja tutkimisen huolien keskellä?"

Kun Konfutse kuuli tämän, hän sanoi: "Muinaisajan täydelliset viisaat hallitsivat kohtalonsa. Viekkaat miehet eivät voineet kukistaa heitä, eivät liioin ihanat naiset vietellä eivätkä rosvot ryöstää, Fu Hsi ja Keltainen keisari eivät voineet tehdä heitä ystävikseen. Elämä on suuri ja kuolema on suuri, mutta ne eivät herättäneet heissä tuskaa, – saatikka sitten virka ja valta. Sellaisten miesten sielut tunkeutuivat halki suurien vuorien, niin kuin niitä ei olisi ollutkaan, laskeutuivat kuilujen pohjalle kastamatta jalkojaan ja seisoivat huomaamattomilla paikoilla tuntematta harmia. He täyttivät koko maailmankaikkeuden, ja mitä enemmän he antoivat muille, sitä enemmän heillä itsellänsä oli."

(Tietäjä)