Aurinkolaulu

Kohotat katseesi valoon, taivaan sineen ja kultaan,
painat kätesi uupuneet kevään heräävään multaan.
Näin on parasta olla,
kaikki on oikein ja hyvin,
anteeksianto on syvin
maalla ja auringolla.
Olet vihannut itseäsi kauan ja katkerasti,
Talven pitkinä öinä tuntenut sieluusi asti:
turha on peistä nostaa,
toivoa vapautusta,
uudella valheella ostaa
hetken lohdutusta
Siispä sanasi jokainen
olkoon kirkas ja hyvä.
Tästä päivästä lähtien
virta voimakas syvä,
joka on matkalla
mereen ikuiseen
sinunkin sielus on kantava
elämän sydämeen.

Mika Waltari


Jouluruno

Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

Mika Waltari

Etusivu

Runoja