Ihmiseksi tuleminen
Olen juonut
maljastasi, kärsimys,
ihmiseksi tulemisen äiti.
Olin nuori.
Puuni kasvoivat kallioilla,
taittumattomat, ylväät.
Tulivat myrskytuulet,
sota puhkesi valtakunnassani.
Join kärsimyksen maljasta katkeruuden juoman,
hiilimurskaa synnytti vihani.
Ivanauruni helisi
autioissa saleissani kammottavana.
Vanhenin.
Minulta otettiin kaikki,
mitä rakastin.
En tiennyt silloin, että köyhyyteni
oli aukaiseva minulle
uuden rikkauden ovet,
ihmiseksi tulemisen salaisuuden.
Olen juonut maljastasi, kärsimys.
Käteni ovat pehmentyneet,
jalkani mullan lahjoja suutelevat.
Ruhjova oli tulesi poltto
ennenkuin löysin tien
pyhälle lähteellesi.
Yrjö Koivukari
Kokoelmasta Timanttikammio
Herääminen
Olen harhannut
vieraalla tähdellä,
kulkenut oudoilla ovilla.
Olin kuollut, silti elin,
kylmien keskellä palelin.
Aurinko, taivaan lamppu,
sinä suoraan Isäni kädestä
huikaisten sieluuni paistat.
Nousen, kasteen kimallus luomissani,
unien ikävä polttavana.
Riutuvaa kaipausta
väreilee päivien helle,
ken on nähnyt avoinna
taivaan oven.
Yrjö Koivukari
Kokoelmasta Timanttikammio
Taika-avain
Olet minulle ihme,
pelastajakseni lähetetty.
Vain helähdys kanteleestasi
ja muutun laulupuuksi lähelläsi,
kantava tuhannen satakieltä oksillaan.
Olet minulle ihme.
Pisara viiniäsi kielelleni
ja olen vyöryävä meri
tai palava aurinkokunta,
luotu purkamaan valoa ja tulta.
Yrjö Koivukari
Kokoelmasta Timanttikammio
Liljakartano
Ken on käynyt noissa,
liljakartanoissa,
hän kulkenut on
kuolon kenttäin yli,
saapunut on maahan uuteen,
rauhan valtakuntaan, Rakkauteen.
Ympärilläin outo valo loistaa.
Taivaan kumun takaa
saapuu tähtein vieno välke.
Ruusuin tuoksu,
maan, mullan väkevyys,
tuo mahla elon uuden,
mun sydäntäni sitoo, huumaa.
Ihme, hengähdys.
Rakkaus syttyy,
sielu sieluun yhtyy.
Oi, rauhan runsaus!
Oon päässyt taas
ma luovaan lähteeseen.
Niin hyvä olla mun
on luona Jumalan.
Yrjö Koivukari
Kokoelmasta Timanttikammio
|