Muuan kaunis juutalainen legenda kertoo, että kun kuningas Salomo oli saanut käskyn Herralta rakentaa uuden temppelin, niin hän heti innostui ja ihastui ja päätti sen rakentaa. Kun sitten alettiin rakentaa temppeli paikalle, jonka kuningas Salomo valitsi Jerusalemissa, niin äkkiä tuli maanjäristys hirmuisella pauhulla ja melulla hävittäen kaiken työn.

     Silloin Salomo ei voinut muuta kuin määrätä toisen paikan, johon temppeli oli perustettava. Taasen alettiin rakentaa ja taas tuli maanjäristys hirmuisella jyrinällä ja koko temppelin alus vajosi maan sisään.

     Mutta koska Salomo oli saanut käskyn hengessä, että Herralle oli rakennettava temppeli, niin hän valitsi kolmannen paikan. Siihen alettiin rakentaa, mutta ennen kuin hän oli pitkälle päässyt, tuli taas maanjäristys ja ukonilma ja kaikki vajosi syvyyteen.

     Salomo menetti melkein toivonsa, ja hän puhui hengessään Herralle: "Miksi en saa rakentaa sitä temppeliä, jota minun on käsketty rakentaa?" Silloin kuului maan sisästä ääni, joka sanoi: "Ne paikat, jotka sinä olet valinnut, eivät ole kyllin arvokkaat, jotta niille voitaisiin pystyttää temppeli Herralle."

     Ja Salomo nöyrtyi hengessään ja kyyneleet valuivat hänen silmistään, ja hän lähti ulos kaupungista maaseudulle ja mietti, mistä hän voisi semmoisen paikan löytää, että se olisi kyllin arvokas Herralle. Kuinka hän voisi paikkaa arvioida?

     Kävellessään hän tuli suurelle pellolle, josta vilja oli leikattu ja koottu lyhteisiin ja kuhilaisiin, joita seisoi kummallakin puolella peltoa. Salomo jäi katselemaan tuota kaikkea, ja koska siellä oli kaunis öljypuu, istuutui hän sen juurelle ja itki kun ajatteli: "Mistä minä semmoisen paikan löydän, että sille voitaisiin temppeli rakentaa?"

     Nyt tiedämme, että Salomo oli niin viisas, että hän ymmärsi kaikkien eläinten ja kasvien kieltä. Kun hän lepäsi siinä öljypuun juurella, niin sirkka oli siinä puussa ja se jutteli hänelle seuraavasti: "Mitä sinä turhaan suret, kuningas Salomo. Nyt juuri tässä kohden olet löytänyt sen mitä etsit: tähän paikkaan voit rakentaa temppelin."

     Salomo jäi ihmeissään miettimään, katseli peltoja ja lyhteitä sanoen: "Kuinka niin tämä paikka olisi pyhempi kuin muut? Tässähän ovat ihmiset työtä tehneet, toiset olivat puhdasta luontoa, voiko tämä pelto olla pyhempi?"

     Silloin sirkka vastasi hänelle: "Tämä paikka on pyhä sen tähden, että tässä ei ole ainoastaan tehty työtä Herran nimessä ja Jumalan kunniaksi, vaan myös rakastettu. Tämän pellon omistaa kaksi veljeä, jotka rakastavat toisiaan.

     "Kun vanhempi veli tässä äsken yöllä heräsi, niin hän sanoi vaimolleen: »Kuule, vaimoni, Herra on meitä siunannut, tänä vuonna olemme saaneet hyvän sadon pellolta, lapsemme ovat olleet terveitä, mutta minun nuorempi veljeni on aivan yksin, hänellä ei ole vaimoa eikä lapsia. Minä menen ja siirrän muutamia lyhteitä hänen pellolleen, hän saa siitä lohdutusta.» Vaimo sanoi: »Tee niin, mieheni.»

     "Veli läksi ja siirsi suuren joukon lyhteitä nuoremman veljen pellolle. Mutta hän ei aavistanut, että hänen nuorempi veljensä oli herännyt myös ja ajatellut itsekseen: »Tänä vuonna on meillä ollut hyvä vuodentulo, Jumala on ollut armollinen. Minä en tarvitse paljoa, mutta veljelläni on vaimo ja lapsia. Minä menen ja siirrän hänen puolelleen lyhteitä omalta pelloltani. Hänen ei tarvitse tietää siitä mitään.»

     "Seuraavana päivänä, kun vanhempi veli tuli katsomaan, niin hän ihmetteli, kun molempien pellolla oli yhtä paljon lyhteitä. Hän ajatteli, että seuraavana yönä hän katsoisi paremmin ja siirtäisi enemmän. Niin hän seuraavana yönä siirsi oikein paljon lyhteitä veljensä puolelle. Mutta samoin teki nuorempi veli, sillä hänkin ihmetteli, että kuinka molemmilla puolilla oli saman verran lyhteitä. Seuraavana päivänä he jälleen kauheasti ihmettelivät, kun molempien pelloilla oli taas yhtä paljon lyhteitä."  

     "Mutta", sanoi sirkka, "odota täällä, yöllä he tulevat vielä kolmannen kerran, sillä heidän rakkautensa on voittamaton." Ja Salomo jäi istumaan. Yö tuli, ja aamun alkaessa hieman sarastaa tuli mies pellolle, ja sirkka sanoi: "Se on vanhempi veli." Ja mies otti omalta puoleltaan sylin täydeltä lyhteitä. Mutta samalla Salomo huomasi, että nuoremman veljen pellolla oli myös mies, joka otti sylin täydeltä lyhteitä. Sirkka kuiskasi: "Nyt ne tulevat yhtaikaa." Kun veljet tulivat lähelle toisiaan, niin he pelästyivät, kun näkivät miehen kantavan lyhteitä sylissään. Mutta sitten he tunsivat toisensa. Lyhteet putosivat maahan ja he juoksivat toistensa syliin huutaen: "Veljeni, veljeni!" 

     Ja kuningas Salomo astui loistossaan veljien eteen ja sanoi: "Oi, te kunnon miehet, minä olen Salomo. Myykää minulle tämä pelto, tahdon maksaa siitä kymmenkertaisen hinnan."

     Veljet kumarsivat ja sanoivat: "Oi, sinä viisas kuningas, sinun tahtosi on meidän lakimme."

     Näin Salomo osti veljiltä sen maan, jonka päälle Salomon temppeli rakennettiin.

Pekka Ervastin puheesta (vapaamuurareille)

Etusivu