Astraalisten ja fyysisten ilmiöiden ero

Usein sekoitetaan yhteen astraalisia ja fyysisiä ilmiöitä. Astraaliruumiin yhteys fyysisen kanssa välitetään eetteriruumiin avulla, ja eetteriruumis on niin sanoaksemme hermoston näkymätön puoli, mutta hermoilmiöt sinällään eivät ole astraalisia ilmiöitä, ne ovat eetterisiä ja siksi kuuluvat fyysiseen maailmaan ja fyysiseen ruumiiseen. Tässä ei ole tilaa selittää eroa fyysisen ruumiin eetterisen kaksoispuolen ja astraaliruumiin välillä, niistä asioista voi lukea seikkaperäisesti Annie Besantin mainiosta kirjasta "Ihminen ja hänen ruumiinsa". Olkoon vain ohimennen mainittu, että fyysinen ruumis on kokoonpantu kaikista fyysisen aineen eri olomuodoista, siis sekä kiinteistä, juoksevista ja kaasumaisista aineista että myös eetterisistä, jälkimmäisten muodostaessa kokonaisuudessaan eetterisen kaksoispuolen. Astraaliruumis sitä vastoin on tunnemaailmaan kuuluva käyttöväline, rakennettu aivan toisen tason toisenlaisesta aineesta.

Nukkuessaan ihminen säännöllisesti poistuu astraaliruumiissaan fyysisestä. Eetterinen kaksoispuoli sitä vastoin ei erkane fyysisestä ruumiin terveenä ollessa. Ainoastaan poikkeustapauksissa tämä tapahtuu, nimittäin kun ihminen menee "tainnoksiin", kun hänet nukutetaan kloroformilla tai muulla aineella tai hypnotisoidaan tunnottomaksi. Kuitenkin on olemassa ihmisiä, joilla yhteys eetterisen ja fyysisen ruumiin välillä on niin höllä, että edellinen helposti erkanee jälkimmäisestä; näitä ihmisiä kutsutaan mediumistisiksi eli meedioiksi, välittäjiksi, koska he ovat aivan erityisessä suhteessa astraalimaailmaan.

Jos näet astraalinen olento, sanokaamme vainaja, tahtoo antaa itsestään tietoa fyysisesti eläville, hän tarvitsee sitä varten eetteriainetta (paitsi jos hän osaa vaikuttaa suoraan toisen tajuntaan). Tätä eetteriainetta on avaruus täynnä, mutta se on saatettava erityiseen värähtelytilaan, jotta ihminen voisi käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Nyt tavallinen vainaja tai muu astraalinen olento ei kykene asianomaisella tavalla hallitsemaan avaruuseetteriä. Mitä hänen siis tulee tehdä? Hän etsii eetteriainetta, joka jo värähtelee tarvittavalla tavalla ja löytää sitä ihmisistä. Jokapäiväisestä, terveestä ihmisestä hän ei voi sitä ottaa, mutta kyllä mediumistisesta. Ja kun hänellä kerran on ainetta käytettävänään, hän voi saada aikaan ääniä, koputuksia, puhetta, näkyjä, jopa itsekin "materialisoitua" eli aineellistua näkyväksi.

Olen kuvaillut asioita astraaliselta kannalta ja hieman räikeässä muodossa. Tietysti ei läheskään aina alkusyy ole astraalisessa olennossa. Varsinkin siitä saakka kun spiritistinen liike pantiin alulle, on tavallisesti ensimmäinen askel otettu fyysisesti elävien puolelta. Ihmiset panevat toimeen istuntoja ja pyytävät täten nimenomaan astraalimaailman asukkaita sekoittumaan fyysiseen elämään. Kuinka terveellistä ja kuinka ylevää tämä on, se on toinen kysymys. Ylipäänsä tiedämme, että tietäjät ja salatieteilijät varottavat meitä kehittämästä itsessämme tai muissa mediumistisia taipumuksia umpimähkään.

Kun ihminen alkaa havaita itsessään yliaistillisia oireita, hänen tulee siis tarkasti tutkia, mihin luokkaan ne kuuluvat, ovatko ne mediumistisia – so. fyysis-eetterisiä – vai astraalisia ilmiöitä. Mediumistiset ilmiöt ovat miltei aina yhteydessä jonkinlaisten ruumiillisten muutosten, ahdistusten, kivun tunteiden, hermopuuskien, hermokiihtymisten ym. kanssa, puhtaasti astraaliset ilmiöt sitä vastoin eivät vaikuta häiritsevästi hermostoon eivätkä ruumiiseen yleensä.

Otetaanpa esimerkki asian valaisemiseksi.

Jos pyrkijällä on taipumusta astua ulos fyysisestä ruumiistaan ja tuntee itsensä itsetietoiseksi, täysin omaksi itsekseen ulkopuolella karkeinta käyttövälinettään, silloin hän voi havaita itsetietoisuutensa laadusta ja ympäristöstään, minkälaisessa ruumiissa hän liikkuu. (Perehtymätön lukija saattaa luulla, että puhun perättömiä, mutta nämä rivit ovatkin niitä varten, jotka hieman ovat kokeneet ylifyysistä elämää ja jotka kokemuksestaan tietävät, että ihminen ei ole sidottu näkyväiseen ruumiiseensa, vaan että hän itse saattaa elää ja toimia sen ulkopuolella sen maatessa todella "sieluttomana"). Tahdon nyt tässä mainita kolmenlaisesta käyttövälineestä, jotka voivat olla ihmisellä, kun hän tuntee itsensä itsetietoiseksi ulkopuolella ruumistaan. Nämä ovat kaikki fyysis-astraalisia enkä ollenkaan puhu korkeammanlaatuisista salaruumiista.

1. Ihminen astuu kuin ulos itsestään, seisoo vuoteensa vieressä, katselee fyysistä ruumistaan, liikkuu huoneessaan, astuu ulos – vaikkapa ikkunasta, ilman läpi, seinän läpi – kadulle tai pihalle ja kulkee eli kiitää aivan omana itsenään ympäri fyysisessä maailmassa. Hänen päähänsä pälkähtää: minäpä käyn siellä tai siellä, ja nopeasti hän joutuu toivottuun paikkaan. Kauas hän ei pääse fyysisestä ruumiistaan, mutta hän tuntee olonsa keveäksi ja ihmeelliseksi. Ensimmäisellä kerralla hän tavallisesti pelästyy, luulee itsensä kuolleeksi ja pyrkii pian takaisin karkeaan ruumiiseensa.

Hän on tullut ulos ja liikkunut eetterihahmossaan. Jos tämä on tapahtunut itsestään, hän ei voi sille mitään. Jos hän pysyy terveenä, ilmiö ei useinkaan uudistu. Mutta on ihmisiä, jotka kovasti ponnistavat ja tahtovat "kokea" jotain. Heille tämä saattaa tapahtua aivan kuin ponnistustensa palkaksi. Älkööt he kuitenkaan iloitko siitä: se on sairaalloinen ilmiö. Rinnatusten sellaisen irtaantumisen kanssa saattaa esiintyä suuri ruumiillinen tuska, ja tämän pitäisi jo varottaa uhkarohkeaa kokeilijaa.

2. Ihminen huomaa olevansa itsetietoinen ulkopuolella fyysistä ruumistaan tämän nukkuessa. Hän tapaa tuttuja henkilöitä, eläviä ja kuolleita; hän saa kuulla asioita, joita hän ei fyysisesti tiedä; hän kulkee oudoissa paikoissa; hän liikkuu aivan vapaasti miltei salaman nopeudella; hän voi suorittaa kaikenlaisia töitä; olla monella tavalla apuna, käydä oppimassa jne. Hän on aivan oma itsensä, sama kuin päivälläkin, ja muistaa herätessään yksityiskohtaisesti ja selvästi usein kummallisia kokemuksiaan.

Hän on tällöin liikkunut ja toiminut astraaliruumiissaan.

Samoin kuin eetteriruumiissa liikkuja luulee useimmiten olevansa ulkona astraaliruumiissa, samoin liikkuessaan päivätajuisesti itsetietoisena astraaliruumiissaan ihminen alkaa helposti imarrella itseään sillä otaksumalla, että hän nyt on salatieteellisesti herännyt astraalitasolla. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Hänen astraaliruumiinsa on jonkin verran puhdistunut ja ennen kaikkea muodostunut päivätajuisen itsetietoisuuden tottelevaiseksi palvelijaksi. Tämä on edistysaskel, mutta se on vielä kaukana astraalisesta heräämisestä. Eihän jokainen fyysisesti itsetietoinen ihminen ole henkisesti herännyt fyysisessä maailmassa! Astraalinen herääminen on myös henkistä laatua ja on korkea ilmiö astraalisessa elämässä.

3. Koska joku on voinut sellaistakin kokea, olkoon tässä mainittu, että kun ihminen heränneenä on ulkona astraaliruumiissaan, silloin hän ei enää ole päivätajuinen persoonallisuutena. Hänen päivätajuinen persoonallisuutensa on kuin toinen olento, jota hän katselee ylhäältä. Itse hän on uusi ihminen, uusilla ominaisuuksilla ja kyvyillä varustettu. Hän on "häävaatteihin puettu", niin kuin raamatun vertauksessa sanotaan. Hän on lähempänä todellista itseään.

Tämä on aivan ymmärrettävää, kun muistamme, että astraalimaailma on "hienompi" maailma kuin fyysinen ja on askeleen lähempänä jumalallista tajuntaa. Vaikka se on harhojen maailma ja suuri pettäjä sille, joka ei osaa säilyttää tasapainoaan keskellä sen lumouksia ja pyörteitä, se on nostanut heränneen ihmisen yhden portaan ylemmäksi Jumalaa kohti, ihmisen tosi Itseä kohti, jonka tähden siinä maailmassa ihminen voi olla ja on suurempi ja sielukkaampi ja henkevämpi kuin fyysisessä.

Tietäjä – syyskuu 1909

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.


Etusivu Pekka Ervast