Pekka Ervast

Karma ja kärsimys

"Eikö karma-usko vie fatalismiin? Ja eikö Kristuskin ollut fatalisti opettaessaan, ettei pidä olla ’pahaa vastaan’? Jos on sairas, eikö karma-opin mukaan ole väärin koettaa parantaa itseään päästäkseen kärsimyksistä?"

Näin kysytään välistä, ja pinnalta katsoen kysymyksessä on jotain perää. Mutta missä on kysymyksen heikko kohta?

Se on siinä olettamuksessa, että karmalla olisi jokin tarkoitus ja että sen tarkoitus olisi kärsimys. Mutta jos karmalla olisi tarkoitus, olisi sen takana persoonallinen jumala, ja jos tämä tarkoitus olisi kärsimys, olisi jumala paha.

Vaikka siis olisikin jumala karman takana, ei hänen tarkoituksenaan voi olla, että ihminen kärsisi, vaan sen täytyy olla itsessään hyvä ja tarkoittaa aivan toista, sanokaamme esimerkiksi että ihminen viisastuisi ja jalostuisi. Kärsimys on silloin vain välikappale jumalan kädessä eikä kärsimys sinällään ole minkään arvoista. Kärsimyksen arvo on yksinomaan sen antamassa opetuksessa. Tältä kannalta katsoen ihmisen oikeus ja velvollisuus on vapautua kärsimyksestä heti, kun sen antama läksy on omaksuttu. Ja koska maailma on täynnä turhaa kärsimystä, on hänen tehtävänsä yleensä työskennellä kärsimysten poistamiseksi maailmasta.

Mutta karma ei ole syvemmin käsitettynä ase persoonallisen Jumalan kädessä. Persoonalliset jumalat ja kaikki ilmenneet olennot ovat päinvastoin karman palvelijoita. Sillä mikä on karma?

Karma on laki, kaiken olemassaolon ehdoton, järkähtämätön laki, itse olevaisessa asuva lakisiteisyys. Karma on luonnonlaki kaikissa maailmoissa, kaikilla tasoilla. Ei kukaan voi lakia muuttaa, mutta jokainen voi käyttää sitä hyväkseen. Jos meillä on hevonen ja me annamme sen nääntyä rehun puutteesta, se ei kauan jaksa tehdä työtä talon hyväksi – niin paljon karmaa yksinkertaisinkin ihminen ymmärtää, vaikka moni menettelee niin kuin sadun mummo, jonka kana muni kultamunan kerran vuorokaudessa ja joka tappoi kanansa saadakseen kaikki munat yhtaikaa eikä saanutkaan mitään. Mutta läheskään kaikki ihmiset eivät vielä ymmärrä, että karman luonnonlaki pitää paikkansa kaikkialla, ei ainoastaan näkyväisessä vaan yhtä lailla näkymättömässäkin maailmassa.

Kun siis sanomme, että pahasta seuraa kärsimys, emme tarkoita, että tämä johtuisi minkään jumalallisen olennon tahdosta vaan luonnon välttämättömyydestä. Jumalat eivät voi sille mitään. He eivät voi muuttaa maailman lakeja. Päinvastoin he ovat elämän koulussa oppineet, että elämän lakeja on noudatettava ja toteltava. He itse ovat sitä tietä vapautuneet kärsimyksistä. Sen tähden he ovat karman palvelijoita, ja nk. "karman herratkin" ovat vain syitten ja seurausten laskijoita ja sovittajia. Sillä olisi erehdys luulla, että karma olisi sokea, tajuton, koneellinen voima. Karma on itse maailman järki, intelligentti, itsetietoinen – vapaa. Karman salaisuus on yhtä absoluuttisen jumaluuden salaisuuden kanssa, ja ken sen mysteerioita ratkaisee?

Kun Kristus sanoi: "älkää olko pahaa vastaan", hän tarkoitti juuri sitä tosiseikkaa, että karmaa vastaan ei voi taistella – se musertaa taistelijan. Mutta kun hän lisäsi: "vaan kun joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin", ilmoitti hän samalla, mitä on tehtävä: karma on voitettava. Ainoastaan voittajan kädessä on laki. Voittaja, joka palvelee, on samalla tehnyt herrastaan palvelijan. Mutta voitettu on oma itse.

Siunaamalla kärsimystä ihminen voittaa kärsimyksen. Ja samalla kun hän on sen hengessään voittanut, hän vapautuu siitä ulkonaisesti. Kun sairautta tervehditään salapukuisena siunauksena, se poistuu pian tarpeellisia parannuskeinoja käyttämällä, ja ihminen nousee vuoteeltaan entistä viisaampana ja onnellisempana olentona.

Toimittajalta

Tietäjä – huhtikuu 1912

Kieliasua on hieman uudistettu sisältöön puuttumatta.