Pekka Ervast  

    Ainoa järkevä ratkaisu oli, että epäjalot metallit muutettiin jaloiksi metalleiksi. Hänelle oli siis selvinnyt etsimisen ohjelma. Se oli yleispätevä ja yleisinhimillinen tieteellinen ohjelma. Hänen piti elää niin, että mikä hänessä oli epäjaloa, se muuttui kullaksi.
    Silloin oli luonnollista, että etsijä kysyi, millä tavalla hän saattoi suorittaa tämän transmutaatioprosessin. Ehkä hän itse keksi keinoja, mutta luultavampi oli, että joku rosenkreuziläinen ystävä ’sattumalta’ antoi hänelle seuraavan neuvon:
    "Ihmisen ajatus on merkillinen taikakeino hänen kädessään. Sinä voit oppia oikein ajattelemaan, ja ajattelemalla voit muuttaa itsesikin ja luoda itsestäsi uuden ihmisen."
    Ja salaperäinen vieras saattoi selittää hänelle edelleen:
    "Sinun tulee ajatella ruusua ja ristiä. Ristissä on ihmeellinen taika. Risti on kuolema ja myöskin ikuisen elämän lupaus. Risti on ihminen. Levitä käsivartesi, niin olet risti. Henki on sinussa ristiinnaulittu lihaan. Mutta juuri sen kautta, että henki on sinussa ristiinnaulittu lihaan, on myöskin annettu lupaus sinulle, että kuoleman ristisi voi muuttua ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän ruusuksi. Sinun tulee ajatella, että itse olet risti ja kannat ristiä ja että kaikki muut ihmiset ovat ristejä ja kantavat ristejä. Jotta voisit muuttaa epäjalot metallit itsessäsi jaloiksi, täytyy sinun rakastaa. Rakkaus on ainoa suuri keino, joka muuttaa alemmat metallit jaloiksi, ja rakkaus on sinussa kehittyvä ja kasvava. Kun ajattelet ristiä, ajattele niitä vieraita ihmisiä, jotka ovat sinusta kaukana, vieraita ihmisiä, jotka tietämättään kantavat olemassaolon ristiä — nauttivat pikkuisen, mutta ei enimmäkseen kärsivät, — ajattele, että he ovat kaikki säälittäviä olentoja, jotka kaipaavat myötätuntoa ja apua. Sinun on helppo ajatella niitä ihmisiä, jotka asuvat kaukana toisissa maissa ja heidän vaivojaan! Mutta kun kuvittelet ja ajattelet heitä, tunnet rakastavasi heitä. Sitten tulevat vuorossa lähellä olevat ihmiset. Samoinkuin ikkunasta katsoessasi ulos et näe omaa taloasi, vaan toiset talot, jotka ovat kauempana, samalla tavalla et myöskään voi ajatellessasi alkaa niistä ihmisistä, jotka ovat lähelläsi, vaan tulee sinun ensin ajatella niitä, jotka ovat kaukana. Silloin huomaat, että sinun on helppo sääliä heidän surujaan ja rakastaa heitä. Kun täten totut sielussasi tuntemaan sääliä, myötätuntoa ja ymmärtämystä, ajattele niitä ihmisiä, jotka ovat sinun lähelläsi, joiden kanssa joka päivä elät, jotka vaivaavat sinua kaikenlaisilla heikkouksilla ja pikkumaisuuksilla, joiden kanssa joudut epäsopuun, — ajattele niitä, jotka sinua piinaavat ja joita sinä piinaat! Katsele heitä, — huomaat, että hekin ovat kaikki ihmisiä. Kaikki he kantavat ristiä, kärsivät, vaeltavat pimeässä, pahassa ja synnissä, ja kaikki he ovat ihmisiä, joilla on sydän, vaikka eivät tiedä, mitä se kaipaa. Heidän sydämensä kaipaa onnea, autuutta, hyvyyttä, rakkautta. Monet sanoisivat, etteivät kaipaa mitään, mutta heidän inhimillinen sydämensä kaipaa jotakin, sillä he ovat ihmisiä eivätkä tule toimeen ilman sitä ikävää, joka on ihmissydämessä. He kaipaavat kauneutta, oikeutta, hyvyyttä, totuutta, rakkautta, kaikkea sitä, mitä eivät näe tässä maailmassa, jossa on vain epätäydellisiä olentoja. Ajattele heitä kaikkia. Ajattele, että jonkun ajan kuluttua he joutuvat kuoleman toiselle puolelle. Mitä silloin tunnet itsessäsi? Omantunnon soimauksia. Liian myöhään sanot itsellesi: oi, jos sentään olisin voinut osoittaa heille sitä hyvyyttä, rakkautta, ymmärtäväisyyttä ja anteeksiantoa, jota joskus sydämeni oli tulvillaan. Jos tällä tavalla ajattelet, kuinka kaikki ovat ihmisiä, sinua lähellä, silloin muistaessasi heidän kuolevaisuuttaan sinä todella ajattelet, että parasta olisi, jos voisin olla kaikille niin hyvä kuin mahdollista. Ja kun näin ajattelet joka päivä, kasvaa sinussa huomattavasti rakkaus. Kun menet ulkopuolelle itseäsi ristinkantajana, olet itsekin olento, joka ikävöit, mutta joka tosiaankaan et ole niin ansiokas, että voisit asettaa toiselle mitään vaatimuksia. Huomaat päinvastoin, että sinun tulee olla kiitollinen kaikesta. Kun näitä asioita säännöllisesti mietiskelet, tapahtuu sinulle, että ristiisi puhkeavat ruusut. Ruusut ovat rakkaus, ruusut ovat kauneus, ruusut ovat elämän ihana juoksu, elämän ilo ja onni, ja sitä myöten kuin ne puhkeavat sinun sydämessäsi, saavutat ikävöimäsi olotilan."

 {Ote teoksesta Alempi ja ylempi jooga}

---