Jarmo Anttila

Ruusuristiläinen rukousmietiskely

Yleensä ymmärretään rukous ja mietiskely kahdeksi eri asiaksi. Näiden ero on tiivistetty hyvin kahdessa lauseessa. Rukous on: Kuule Herra, palvelijasi puhuu. Mietiskely on: Puhu Herra, palvelijasi kuuntelee. Täällä kristikunnassa on yleensä puhuttu vain rukoilemisesta. Sen sijaan itämailla on aina puhuttu mietiskelystä. Nuo itämaiset mietiskelyohjeet ovatkin saaneet varsin suuren suosion täällä länsimailla, ja monet harjoittavat niitä. Lähinnä ne ovat hindulaisia ja buddhalaisia metodeja ja niiden erilaisia sovelluksia. Esimerkiksi mindfullnes-mietiskelyn sanotaan olevan sovellus pohjoisbuddhalaisesta mietiskelystä. Useimmiten luostarilaitosten mietiskelymenetelmät ovat aivan liian vaativia tavallisille työssäkäyville ihmisille, ja niistä on tehty sovelluksia meille maallikoille. Tämä pätee myös länsimaisten sääntökuntien rukousohjeisiin luostareista.

Teosofisen liikkeen perustaja H. P. Blavatsky suhtautui varsin tylysti Teosofian avaimessa rukoukseen. Ketä me rukoilemme? Absoluuttinen jumaluus Parabrahman eli Tuntematon ei ole missään suhteessa mihinkään, sen osat vain keskenään, se itse ei ole ollenkaan olemassa rajallisiin suhteisiin katsottuna. (TA s.70) Siksi hän toteaa, että on parempi toimia kuin rukoilla. Hän kritisoi ennen kaikkea itsekkäitä pyyntöjä rukouksissa. Kun sotajoukot rukoilevat voittoa vihollisesta ja siunaavat aseita, hän yksinkertaisesti kutsuu sitä mustaksi magiaksi. Hän kuitenkin sanoo, että on olemassa eräs rukous, jota voisi rukoilla, jos se oikein ymmärretään. Se on Isä meidän -rukous, joka sekin on hänen mielestään tullut huulten hyminäksi ja pöyhkeilyksi. Emme anna anteeksi, puhumattakaan, että noudattaisimme Nasaretin lempeän Mestarin muita opetuksia.

Pekka Ervast toteaa länsimaisten luostarilaitosten rukouselämän olevan monessa suhteessa todellista mietiskelyä. Esimerkkinä kehittyneestä mietiskelytaidosta hän erityisesti mainitsee erään sääntökunnan. Se on jesuiitat, jota H. P. B. piti teosofisen liikkeen pahimpana vastustajana.

Katolinen ja ortodoksinen luostarielämä parhaimmillaan on hyvin lähellä itämaista joogaa tai ainakin verrattavissa itämaiseen mietiskelyelämään, ehkä lähinnä bhakti-joogaan – antaumuksen ja hartauden joogaan. Benedictus Nursilainen antoi 500-luvulla ohjeen "Ora et labora" – rukoile ja tee työtä. Benedictuksen neuvo on taas lähinnä karmajoogaa eli toiminnan ja rukouksen vuorottelua.

Käsite jooga tarkoittaa yhdistymistä kuten myös sana religio – eli uskonto. Ervast tulkitsee latinankielisen sanan jugum tulevan sanskritinkielen jug-sanasta, ju-gum tarkoittaa ies. Sillä yleensä yhdistetään kaksi härkää. Jeesus luonnehti omaa opetustaan ikeeksi, joka on kevyt ja suloinen kantaa. Siksi me täällä Ruusu-Ristissä puhumme myös Jeesuksen joogasta.

Yleisin teosofisissa piireissä käytetty jooga-opetusten lähde on Patandshalin joogasutrat, joka on kirjoitettu n. 350 jaa. Sen mukaan jooga on "joogas tshitti yritti ni-roodhah"; jooga on ajatusten, mielenmuunnosten ehkäisemistä, lakkaamista. Ennen kuin tähän voi tulla, pitää täyttää kaksi ehtoa yama – rajoitukset ja niyama – määräykset.

1. väkivallattomuus – ahimsa
2. totuudellisuus – satya
3. varastamattomuus – asteya
4. pidättyvyys – brahmacarya
5. omistamattomuus – aparigraha

Jo viisi ensimmäistä ehtoa ovat useimmille meistä vaikeita. Vasta näiden jälkeen seuraa varsinainen jooga ja mietiskely. Länsimainen hathajooga ja sen muunnokset ovat lähinnä voimistelua, toki varsin hyödyllistä ja tehokasta. Myös Patandshali korostaa, ettei joogan avulla tule pyrkiä saavuttamaan idhejä – psyykkisiä kykyjä. Ervast paneutuu tähän varsin syvällisesti Esoteerisien opetuksien epistoloissa 11. ja 12. ja varoittaa mediumistisuudesta.

Mutta mitä sitten on tämä ruusuristiläinen rukousmietiskely, jota me suosittelemme? Sen perustana on Jeesuksen Isä meidän -rukous. Jeesus on antanut varsin selkeät ohjeet (Matt. VI), kuinka meidän tulisi rukoilla. Emme saisi olla kuten tekopyhät, jotka mielellään rukoilevat synagogissa ja katujen kulmissa, jotta ihmiset näkisivät. Hän neuvoo meitä menemään kammioon, sulkemaan oven ja rukoilemaan Isää, joka on salassa, ja Isä, joka salassa näkee, antaa meille.

"Ja rukoillessanne älkää laverrelko niin kuin jokapäiväiset ihmiset, jotka luulevat, että heitä kuullaan monisanaisuutensa tähden. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä Isänne kyllä tietää mitä tarvitsette, ennen kuin anottekaan häneltä. Rukoilkaa te siis näin:

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi niin kuin taivaissa niin maankin päällä.
Yliaistillinen leipämme anna meille tänään.
Ja anna meidän velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.
Äläkä johdata meitä kiusaukseen*, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä jos annatte ihmisille anteeksi heidän erehdyksensä, niin taivaallinen Isänne antaa myös teille. Mutta jos ette anna ihmisille anteeksi heidän erehdyksiään, ei Isännekään anna anteeksi teidän erehdyksiänne."

[Pekka Ervast Vuorisaarna 1925]


* Nykyinen paavi muutti rukousta: "Äläkä anna meidän langeta kiusaukseen".

("Sinun valtakunta, voima ja kunnia" on myöhempää lisäystä.)


Jeesuksen salakoulu -kirjassaan [1914] Ervast käy yksityiskohtaisesti läpi tätä mietiskely- tai kuten hän kutsui, rukousmietiskelyohjetta: "Rukous merkityksessä mietiskely on, kuten jokainen henkistä elämää kokenut, tietää, välttämätön piirre henkisessä elämässä." (Jeesuksen salakoulu, s. 115). Tämä mietiskely on parasta suorittaa joka aamu. Olisi hyvä mietiskellä aina samassa paikassa, kun on kotona. Se on silloin helpompaa. P. E. suositteli ns. egyptiläistä asentoa eli istua tuolilla selkä suorana, jalat yhdessä ja kädet polvilla. Jos mahdollista, niin kasvot itään päin.

Itse olen noudattanut seuraavaa kaavaa. Olen aloittanut hengityksen tarkkaamisella laskien yhdestä kymmeneen, kunnes mieli on hiljentynyt. Sitten olen toistanut latinankielistä mantraa "In nobis regnat Jeesus". Se tarkoittaa, minussa hallitsee Jeesus. In nobis -sanoilla hengitetään sisään. Regnat sanalla pidätetään hengitystä ja sanalla Jeesus hengitetään ulos. Sisään- ja uloshengitys olkoot yhtä pitkät, mutta hengityksen pidättäminen puolta lyhyempi. P. E. nimenomaan varoittaa hengityksen pidättämisestä liian pitkään, koska se voi saada aikaan häiriöitä ruumiissa ja hermostossa. Tavoitteena on rytminen syvä hengitys. (Tämä vaihe saisi olla P. E:n mukaan noin 5 minuuttia.) Samalla on tavallaan sulkenut aistinsa. H. P. B. sanoo Hiljaisuuden äänessä, että ei kuule hyttysen ininää eikä norsun töräyttelyä. Sitten voi lausua Isä meidän -rukouksen. Tässä voi eri päivinä syventää erityisesti rukouksen eri kohtia, mietiskelemällä niitä tai ottaa jonkin Vuorisaarnan kohdan mietiskelyn kohteeksi. Vuorisaarna kokonaisuudessaan on mietiskelyohje. Kun sen eri ohjeita mietiskelee, niin on helpompi pitää niitä arjen hyörinässä mielessä. Kokemus osoittaa, että jos päättää esimerkiksi olla suuttumatta, hän joutuu varsin pian tilanteeseen, jossa altistuu kiivastumiselle.

"Mutta jos ihminen säännöllisesti joka päivä mietiskelee omaa elämänohjelmaansa, jos hän ajattelee joka päivä sitä hyvettä, jota hän erityisesti tavoittelee, sitä käskyä, jota hän ennen kaikkea tahtoo noudattaa, silloin hänellä on suurempia mahdollisuuksia elämän hyörinnässä pitää kiinni päätöksestään. Sitä varten on mietiskely alkuasteilla välttämätön. (Ns. myöhemmillä asteilla sillä on vielä paljon syvempi merkitys.)" (Jeesuksen salakoulu, s. 116)

Mutta palataan vielä tuohon Isä meidän -rukoukseen. P.E:n mukaan se jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa asetutaan oikeaan suhteeseen näkymättömään maailmaan, Jumalaan, hyvään ja pahaan. Toisessa osassa astutaan oikeaan suhteeseen ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Kolmannessa osassa ihminen asettuu oikeaan suhteeseen alempaan itseensä, persoonallisuuteensa.

Tuon ensimmäisen lauseen sisältö "Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon nimesi." Sen pitäisi virittää meitä Suuren Elämän tuntoon. Olemme kaikki tuon kaikkiallisen Pyhän Elämän lapsia. Se on avaruuden tyhjyys ja miljardien linnunratojen ilmennys. Kaiken takana on henki, Isä meidän, jota emme voi järjellä käsittää, mutta voimme kokea sen pyhyyden, koska olemme osa sitä. Hänessä me olemme, elämme ja liikumme. Pyhyyden ja oman pienuuden tietoisuus tuon mysteerin edessä, saa meidät oikealla tavalla nöyräksi ja kunnioittavaksi. Rukoilemme, että tuo hänen valtakuntansa, hengen tietoisuus, toteutuisi maan päällä kuten taivaissa. Olemme vielä itsekkäitä olentoja, emmekä osaa tuoda Isän tahtoa maan päälle. Vain meidän kauttamme se voi todentua, jos osaisimme noudattaa ja pitää sitä mielessä joka hetki.

Toinen osa on tuo suhteemme ympäröivään ulkoiseen maailmaan "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Näinhän kristikunta rukoilee. Katekismus, Lutherin mukaan, selittää, mitä on tuo jokapäiväinen leipä. Lutherin katkismus:

ruoka, juoma, raha,
kengät, koti, pelto,
karja, hyvät ilmat,
hurskas puoliso,
hyvät ystävät,
hyvä maine jne.

Vanhin latinankielinen Raamattu ns. Versio Vulgata sanoo tästä kohdasta "panem nostrum supersubstantialem da nobis hodic", leipämme yliaistillinen anna meille tänään. Onhan täysin Jeesuksen ohjeiden vastaista rukoilla ja pyytää leipää. Hänhän nimenomaan kehottaa meitä olemaan huolehtimatta, mitä söisimme tai joisimme ja ettei ihminen elä yksin leivästä. Yliaineellinen, henkinen leipä on ne henkiset kokemukset ja kohtaamiset toisten kanssa, jotka auttaisivat meitä muistamaan henkisen todellisuuden kaiken takana. Siinä pyydetään sellaisia suruja, kärsimystä tai iloa, joka auttaisi meitä muistamaan henkisen alkuperämme ja karman lainalaisuuden. Hän rukoilee silloin karmansa purkamista ja todellisen opetuslapsen ja esoteerikon elämä onkin usein ulkoisesti vaikea, koska hän maksaa karmallisia velkojaan nopeammin kuin ihmiset yleensä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että henkisesti, sisäisesti niin paljon kärsisi. P. E. sanoo tätä kohtaa tavallaan vaaralliseksikin.

Jeesuksen opetuslapsena ja esoteerikkona ihminen ei enää nimitä mitään ulkoista kohtaamaansa kärsimystä, sairautta ja vastoinkäymistä pahaksi. Ne kaikki ovat tuota yliaineellista leipää ja karmallisia velkoja, jotka tulevat maksuun. Ne ovat salapukuisia siunauksia. Meidän tulisi syvästi ymmärtää tämä ja todeta nöyrästi "Tapahtukoon sinun tahtosi Isä".

Toisen osan jälkimmäinen lause on: "Ja anna meille velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme." Nykyraamattu on suomenkielisessä versiossa palannut synnistä velkaan. Mitä on tuo velka, jota meillä on? Sitä syntyy aina kun toimimme itsekkäästi ja rikomme elämän lakeja. Nuo lait on määritetty ennen kaikkea Vuorisaarnassa. Kun toimimme väärin teemme karmallista velkaa.

Kun ihmiset toimivat meitä kohtaan väärin, he joutuvat velkaan meille. Jos annamme heille anteeksi, voimme itsekin saada anteeksi. Emme enää vaadi kostoa tai rangaistusta. Silloin anteeksiannon myötä saamme itsekin anteeksi. Vapaudumme henkisesti tuosta asiasta. Tämä on jokaisen kokemus, jos on osannut antaa anteeksi oikeasti. Se on myös Isän tahdon eli karman hyväksymistä. Me kaikki teemme myös eräänlaisen lupauksen, työsitoumuksen taivasmaailman kynnyksellä ennen inkarnaatiota. Näemme elämän suuntaviivat, dharmamme ja kohtalomme, ja lupaamme tehdä parhaamme. Aina kun unohdamme tuon taivaallisen työsopimuksen, teemme velkaa.

Kolmas osa kuuluu: "Äläkä johdata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta." Nykyinen paavi Franciskus muutti tämän käännöksen: "Äläkä anna meidän langeta kiusaukseen." Tässä asetutaan siis suhteeseen alempaan itseemme. Mikä on tuo kiusaus, johon emme saisi langeta. Se on P. E:n mukaan usko pahaan ihmisestä ja Jumalasta erillään eli Saatanaan. Siveellinen, eettinen epätäydellisyys on ainoa paha, jonka opetuslapsi tunnustaa. Pyydämme siis päästä uskosta pahaan, kuten Eino Krohn tahtoi sen kääntää.

Olen nyt tässä käynyt varsin suppeasti Isä meidän -rukousmietiskelyä läpi. P. E. antaa myös Kalevalan Avaimessa hyviä ohjeita mietiskelyyn. Siinä on nuo kolme vaihetta eli konsentraatio, varsinainen meditaatio ja kontemplaatio. Kalevalassa ne ovat ansiotyöt, jotka tulee suorittaa, että ihminen pääsee oman korkeamman minän ja Itsen tietoisuuteen eli vihitään Pohjan Neidon tai taivaallisen ylkän kanssa. Se on hiiden hirven hiihtämistä ja kyisen pellon kyntämistä.

Jokainen mietiskelyä harjoittanut tietää, kuinka ajatusta on vaikea vangita. Se on kuin "hiiden hirvi", joka juoksee villinä sinne tänne. Tunnetulla saksalaisella teosofilla Franz Hartmannilla on kertomus, kuinka voi tehdä alkemistista kultaa. Hän oli antanut kysyjälle punaista jauhetta ja lyijyä. Tätä piti sulattaa valinkauhassa viisi minuuttia. Sinä aikana ei saanut ajatella valkoista sarvikuonoa. Jokainen voi itse koettaa sitä, olla ajattelematta valkoista sarvikuonoa.

P. E:n mukaan emme saa rukoilla itsellemme mitään muuta kuin totuuden tietoa ja henkistä valoa. Toisille voimme lähettää hyviä ajatuksia ja parantavia voimia. Mietiskelyssä avaamme hengen ikkunat ja meihin tulee ylhäältä runsaasti valoa. Tuo valo valaisee tietämättömyyttämme ja pimeyttämme. Mietiskelyn tarkoitus on nähdä alempi itsemme, persoonallisuutemme totuudellisesti.

Ilman eettistä itsekasvatusta mietiskely voi olla vain lannoitetta, joka lisää alemman itsen egon voimaa.

Kalevalan Avaimessa P. E. kiteyttää hienosti mietiskelyn ensimmäisen vaiheen: "Tao kultainen aura, s.o. muodosta itsellesi ajatustyön ja mietiskelyn avulla selväpiirteinen maailmankatsomus parhaimmista käsitteistä ja tiedosta mitä voit hankkia. Tällä tavoin puhdistat reaalisen minäsi ajatussisältöä, ja kun mietiskelyssä uskosi kultaisella auralla kylvät ymmärryksesi peltoa, saat ihmeeksesi nähdä, kuinka paljon on nostettava kyitä, käärmehiä käännökselle. Mutta pukeudu samalla rehellisyyden rautapaitaan ja totuuden terävöihin, ettet itsesi kanssa joudu ristiriitaan ja siten harhojen ja valheiden saaliiksi; ja valjasta intosi ja tarmosi tulinen ruuna, ettet väsy ja heitä mietiskelyä kesken." Ohje on varsin yhtäpitävä kuin Paavalin neuvo Efesolaiskirjeessä (6:13,14,17): "...ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja siirtymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina. Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan... Ottakaa pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana."

Ansiotöiden tämä kohta koskee päivätajuntaa ja loogista ymmärrystä. Päästäkseen oman sisäisen Jumalan, korkeamman Itsen yhteyteen, tulee vielä suistaa manalan karhu, hiiden sudet. Se on unitajunnan voittaminen. Viimeinen ansiotyö on salatajunnan alueella tietoiseksi tuleminen eli pyydystää tuonen hauki tai ampua tuonelan joutsen. Siinä ihminen voittaa tietoisuudessa Kuoleman rajan.

Vanhat suomalaiset tietäjät olivat perillä mietiskelyn vaaroista ja voitoista. Myös Kalevalan ohjeet pätevät tänä päivänä. Kalevalan ansiotöissä on siis kuvattu mietiskelyn kolme vaihetta konsentraatio, meditaatio ja kontemplaatio.

Isä meidän -rukousmietiskely yhdessä Vuorisaarnan ohjeiden kanssa on se ruusuristiläinen mietiskely, jota suosittelemme. Se voi olla aluksi, vaikka vain 5–10 min. Se kyllä pitenee luonnostaan, kun siinä edistyy. Lopuksi vielä motiivi. Miksi mietiskellä ja yrittää kasvaa henkisesti?

Motiivina täytyy olla epäitsekäs halu palvella ja auttaa ihmisiä, eläimiä ja luontoa. Todellinen auttaminen edellyttää tietoa ja viisautta. Todellinen henkinen tieto on edistymistä totuudessa ja lähimmäisenrakkaudessa.

Ruusu-Risti — 4/2019


Etusivu Ruusuristiläisyys ym.