C. W. Leadbeater

H. P. Blavatsky

Ensimmäinen uutinen, jonka koskaan kuulin suuresta perustajastamme, madame Blavatskysta, oli omituinen ja kuvaava, ja sen kuuleminen oli tärkeimpiä tapauksia elämässäni, vaikken sitä silloin tiennyt. Eräs uskollinen ystäväni kouluajoilta valitsi merielämän ammatikseen, ja noin v. 1879 hän palveli eräällä Brittiläisen Intian laivayhtiön rannikko-höyrylaivalla. Matkustaessaan Bombaysta Colomboon Mme Blavatsky sattui kulkemaan tällä laivalla, ja siten ystäväni joutui tekemisiin tämän ihmeellisen persoonallisuuden kanssa.

Hän kertoi minulla kaksi kummallista kertomusta Mme Blavatskysta. Eräänä iltana hän itse oli kannella ja koetti turhaan saada piippuaan syttymään kovassa tuulessa. Palvelusajallaan hän ei saanut lähteä kannelta, vaan hän sytytti tulitikun toisensa jälkeen, mutta aina tuuli sammutti sen heti. Lopuksi kärsimättömästi huudahtaen hän luopui yrityksestään. Kääntyessään hän näki vieressään tumman olennon kokonaan vaipan peitossa ja Mme Blavatskyn kirkas ääni sanoi:

"Ettekö saaneetkaan tulta?"

"En", hän vastasi, "en usko, että kukaan ihminen saisi tulta pysymään tikussa tällaisessa tuulessa."

"Koettakaa vielä kerran", sanoi Mme Blavatsky.

Mies naurahti, mutta veti vielä kerran valkeata, ja hän vakuutti minulle, että keskellä myrskyä ja aivan suojattomassa paikassa tulitikku paloi vakaana liekkinä aina sormenpäihin asti loppuun. Hän oli niin ällistynyt, että unohti kokonaan sytyttää piippuaan, mutta H. P. B. ainoastaan nauroi ja kääntyi pois.

Toisella kertaa samalla matkalla ensimmäinen perämies tuli Mme Blavatskyn läsnäollessa maininneeksi, mitä hän tulisi tekemään paluumatkalla Kalkutasta. (Höyrylaiva kulki ympäri rannikon Bombaysta Kalkuttaan ja taas takaisin). Mme Blavatsky keskeytti häntä sanoen:

"Ei, sitä ette tee, sillä te ette lainkaan tule palaamaan. Kun saavutte Kalkuttaan, pääsette toisen laivan kapteeniksi ja joudutte kulkemaan aivan toiseen suuntaan."

"Madame", sanoi ensimmäinen perämies, "minä soisin koko sydämestäni, että olisitte oikeassa, mutta se on mahdotonta. On totta, että minulla olisi kapteenin valtakirja, mutta minun edelläni on paljon muita, jotka odottavat ylennystä. Ja sitä paitsi minä olen allekirjoittanut sopimuksen, että tulen palvelemaan tällä laivalla vielä viisi vuotta."

"Kaikesta tuosta huolimatta", vastasi Mme Blavatsky, "tulette näkemään, että kaikki tapahtuu, niin kuin minä olen teille sanonut."

Ja niin tapahtui, sillä kun laiva tuli Kalkuttaan, kuultiin, että odottamatta eräs päällikön paikka oli tullut avonaiseksi (luullakseni kapteenin kuoleman takia), eikä ollut ketään muuta, joka olisi voinut sitä paikkaa täyttää kuin tuo tietty ensimmäinen perämies.

Siten ennustus, joka oli tuntunut niin mahdottomalta, toteutui sananmukaisesti.

Nämä tapaukset eivät itsessään olleet niin tärkeät, mutta ne antoivat paljon ajatuksen aihetta, ja niiden vaikutus minuun oli välillisesti hyvin suuri. Ei näet kulunut vuottakaan tämän kertomuksen kuultuani, ennen kuin A. P. Sinnettin kirja The Occult World (Salainen maailma) sattui käsiini, ja niin pian kuin näin siinä mainittuna Mme Blavatskyn nimen, muistui heti mieleeni lapsuudenystäväni kertomat tapaukset. Koska täten minulla oli ennestään vahvat todistukset hänen yliaistillisista voimistaan, niin olin luonnollisesti valmiimpi myöntämään mahdollisiksi ne uudet merkilliset asiat, joista Sinnett kirjoitti, ja siten noilla kahdella pikku jutulla oli sittenkin tärkeä tehtävänsä minun elämässäni, sillä ne valmistivat minussa maaperää, johon teosofiset totuudet saattoivat heti juurtua.

Vuonna 1884 sain ensimmäisen kerran tilaisuuden tavata Mme Blavatskyn, ja ennen kuin se vuosi oli päättynyt, matkustin hänen kanssaan Egyptistä Intiaan Navarino-laivassa. Hän antoi oppilaansa läpikäydä jokseenkin vaikean mutta merkillisen tehokkaan harjoituksen. Minä voin todistaa, että ainakin minussa hänen ankarat menettelynsä saivat hyvin lyhyessä ajassa aikaan perinpohjaisia muutoksia – ja nämä muutokset ovat myös jääneet pysyviksi!

Kaiketi minun pitäisi tässä myös todistaa oikeiksi ne ilmiöt, joita vastaan on riehunut sellainen vastustuksen myrsky. Minä olen itse saanut nähdä useita tuollaisia ilmiöitä olosuhteissa, joissa ei mikään petos voinut tulla kysymykseenkään, ja ajalla, jolloin en vielä itse ollenkaan ymmärtänyt, kuinka sellainen voi olla mahdollista. Nyt myöhempien tutkimusten johdosta tunnen ne menetelmät, joita hän nähtävästi käytti, ja se mikä silloin oli niin käsittämätöntä, tuntuu nyt minusta aivan yksinkertaiselta.

Jos minua pyydettäisiin sanomaan, mikä oli Mme Blavatskyn huomattavin tunnusmerkki, niin empimättä vastaisin: voima. Jokainen, joka tuli Mme Blavastkyn vaikutuspiiriin, tunsi heti olevansa kosketuksissa niin suunnattoman voiman kanssa, että hän joutui täysin ymmälle. Jokainen aavisti elävästi, että nuo ihmeelliset vaaleansiniset silmät katsoivat hänen lävitseen, ja silloin tällöin Mme Blavatsky teki muun puheen keskellä jonkin huomautuksen, joka todisti, että hänen epäilyksensä siinä suhteessa ei ollut vailla perää. Monet ihmiset eivät pitäneet siitä, että he odottamatta tulivat näin läpinäkyviksi, ja siitä syystä he syvästi vihasivat Mme Blavatskya, sitä vastoin muut rakastivat – ja rakastavat – häntä koko sydämestään, tietäen, kuinka paljon he ovat hänelle velkaa ja kuinka suuren työn hän on tehnyt. Hän oli niin voimakas, ettei kukaan koskaan tuntenut piittaamattomuutta häntä kohtaan. Jokainen tunsi joko voimakasta vetovoimaa tai voimakasta vastenmielisyyttä.

Epäilemättä hän oli älykäs, ei mikään oppinut sen sanan tavallisessa merkityksessä, mutta täynnä tyhjentymättömiä varastoja tavatonta tietoa kaikenlaisista, mitä oudoimmista asioista. Hän oli sukkela keskustelussa, eikä koskaan jäänyt vastauksen velkaa, ja hän oli mainio kertomaan merkillisimpiä juttuja, mitä koskaan olen kuullut – useinkin omia persoonallisia kokemuksiaan. Hän oli väsymättä työssä varhain aamusta myöhään iltaan, ja hän odotti, että jokainen muukin hänen ympärillään olisi yhtä innokas ja kestävä. Hän oli aina valmis uhraamaan itsensä – ja sen takia myös muita – sen suuren työn vuoksi, joka oli hänelle uskottu. Mme Blavatskyn elämässä pohjasäveleenä oli äärimmäinen uskollisuus mestarilleen ja hänen työlleen.

Hieman lyhennetty

Tietäjä — maaliskuu 1909

Alkuperäinen artikkeli kokonaisuudessaan: https://www.teozofija.info/Blavatsky_Life.htm


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia