Itsetietoisuus kuuluu ainoastaan ihmiselle ja lähtee ITSESTÄ, korkeammasta manaksesta. – H. P. Blavatsky Collected Writings, Vol. XII s. 353

Alla oleva kirjoitus on mahdollisesti viimeistelemätön alku HPB:n artikkelista, joka on hänen käsialaansa ja Adyarin arkistossa. Alun perin julkaistu The Theosophistissa, Vol. XLVI, nro 11, elokuu, 1925, s. 632–634. Teksti toistetaan siinä C. Jinarajadasan (1875–1953) mukaan sanatarkasti. – Boris Zirkoff


H. P. Blavatsky

TIETOISUUS JA ITSETIETOISUUS

Tietoisuuden sykli. Väitetään, että kerrallaan ei voi olla enempää kuin yksi havainnoinnin kohde sielun edessä, koska sielu on yksikkö. Okkultismi opettaa, että samanaikaisesti tietoisuutemme ei voisi saada enempää kuin seitsemän erillistä vaikutelmaa ja vieläpä siirtää ne muistiin. 

Tämä voidaan todistaa soittamalla yhtä aikaa instrumenttiasteikon seitsemää säveltä – sanokaamme pianolla.

Seitsemän ääntä saavuttaa tietoisuuden samanaikaisesti, vaikka harjaantumaton tietoisuus ei voi tunnistaa niitä heti. Niiden pitkittyneet värähtelyt kantautuvat korvaan seitsemällä eri äänellä, yhden ollessa sävelkorkeudeltaan korkeampi kuin toisen. Kaikki riippuu harjoituksesta ja tarkkaavuudesta. Siten jonkin elimen välittämän aistihavainnon siirtyminen tietoisuuteen on miltei samanaikainen, jos huomio kiinnittyy siihen, mutta jos jokin melu kääntää huomion pois, se ottaa hiukkasen enemmän toisesta äänestä ennen kuin se saavuttaa tietoisuuden.

Okkultistin olisi harjoiteltava vastaanottamaan ja lähettämään tietoisuutensa seitsenasteikkoa pitkin jokainen vaikutelma – tai vaikutelmat – samanaikaisesti. Se joka pienentää fyysisen ajan tauot eniten, on edistynyt parhaiten. {– Opetukset, 91; 221}

Seitsemän asteen nimet ja järjestys:

1. Aistihavainto 
2. Itsehavainto eli apperseptio
3. Psyykkinen apperseptio – joka siirtää sen 
4. Vitaaliseen havaintoon. 

Nämä ovat neljä alempaa astetta ja kuuluvat psykofysiologiselle ihmiselle. Sitten tulevat:

5. Manasinen huomiokyky
6. Tahtohavainto ja
7. Henkinen tietoinen apperseptio. {– Opetukset, s. 223}

Tietoisuuden erityinen elin on tietysti aivot, ja se sijaitsee elävän ihmisen käpyrauhasen aurassa. Tietoisuudessa ilmenevän mielen toiminnan tai ajatteluprosessin aikana tapahtuu jatkuvaa valon värähtelyä. Se, joka voisi nähdä selvänäköisesti elävän ihmisen aivoihin, voisi melkein laskea (nähdä silmillä) valon peräkkäisten asteikkojen seitsemän sävyä, tummimmasta kirkkaimpaan.

Mitä tietoisuus on, sitä ei voi koskaan määritellä psykologisesti. Voimme analysoida ja luokitella sen toimintaa ja vaikutuksia, mutta emme voi määritellä sitä, ellemme kehitä egoa erillään kehosta. Tietoisuuden tilojen seitsemäinen asteikko heijastuu sydämeen tai pikemminkin sen alueelle, joka värähtelee ja valaisee sydämen seitsemät aivot, kuten se tekee seitsemän jakoa tai sädettä käpyrauhasen ympärillä.

Tämä tietoisuus osoittaa meille eron, sanokaamme, astraaliruumiin ja egon luonteen ja olemuksen välillä. Toinen on molekyylinen, näkymätön, ellei tiivistynyt, toinen atominen-henkinen. (Ks. tupakoitsijaesimerkkiä kymmenestä savukkeesta, kun jokaisen savu säilyttää affiniteettinsa.) 

Idea egosta on ainoa, joka sopii yhteen fysiologista havaintoa koskevien tosiseikkojen kanssa.

Mieli tai ego, jokaisen tietoisuudentilan subjekti on oleellisesti yksikkö. Miljoonat tietoisuuden eri alatiloista ovat todiste tämän egon olemassaolosta. Jopa aivosolut antavat meille nuo tilat, jotka vakuuttavat meille, että kuolematon sielu on olemassa jne.

Jokainen viidestä tunnetusta aistista oli ensin mentaalinen aisti. Luolassa syntynyt kala on sokea. Jos sen päästää ulos jokeen, se alkaa tuntea näkevänsä, kunnes fyysinen näköelin kehittyy vähitellen ja se näkee. Kuuromykkä ihminen kuulee sisäisesti omalla tavallaan. Tietäminen, tunteminen, tahtominen eivät [ole] mielen kykyjä – [ne ovat] sen kollegoita.

Kääntänyt Pirkko Carpelan

Lähde: H. P. Blavatsky Collected Writings, Vol. XIII, s. 288–289.

{Osa tekstistä on H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle -kirjassa, mutta vähän eri muodossa, paremmin muotoiltuna.}


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia