Pekka Ervast

Oliko H. P. Blavatsky petturi ja kavaltaja?

Sattuvasti on sanottu vertauksena, että kun heitetään likaa kadulta ihmisen päälle, niin aina jotakin häneen tarttuu. Kun jostakin henkilöstä puhutaan pahaa, jää aina pieni epäilys muutamien ihmisten mieliin. Tämä totuus pitää hyvin paikkansa H. P. Blavatskyn suhteen. Yhä vielä on ihmisiä, jotka kaikessa viattomuudessa ovat vakuuttuneita siitä, että H. P. B. oli petturi ja kavaltaja ja ties mitä. "Ovathan hänen omat palvelijansa todistaneet, että hänen nk. okkulttiset ilmiönsä olivat heidän avullaan toimeenpantuja taikatemppuja!" Aivan äskettäin kirjoitti eräs teosofian arvostelija: "Madame B. on paljastettu teoksissa A modern priestess of Isis ja Madame B. and her Theosophy, a study by Arthur Lillie. Edellinen sisältää madamen omat tunnustukset." Voisimme lisätä: miksei myös K. af Geijerstamin kirjassa Den afslöjade Isis?

Tämä kuulostaa nyt sangen vakavalta, jos ei tiedä, mistä on kysymys, enkä ollenkaan ihmettele, että henkilöt, jotka eivät tunne vetovoimaa teosofiaan, puolustavat sillä perusteella omaa antipatiaansa. Taas ne, joille teosofia on tullut elämän valoksi, ymmärtävät itsestään, ettei valontuoja ole ollut petturi.

Mitä nyt "palvelijain todistukseen" tulee, tarkoitetaan sillä nk. Coulomb-juttua ja Lontoon Psyykillisen Seuran selontekoa Adyarissa tapahtuneista ilmiöistä sen seinäkaapin yhteydessä, josta puhutaan Annie Besantin kirjoituksessa "H. P. Blavatsky ja Viisauden Mestarit". Koko "selonteko" on aikoja sitten osoitettu vääräksi, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan juttu oli sellainen, että H. P. B:n matkustettua Eurooppaan Coulombin pariskunta antoi kristittyjen lähetyssaarnaajien lahjoa itseään ja herra C., joka oli puuseppä, aikoi tehdä aukon kaksoisseinään, missä kaappi riippui, ja itse kaappiin takaovet, jotta näyttäisi siltä kuin esineet olisivat luonnollisella tavalla hävinneet kaapista. Työ jäi kuitenkin kesken. Kun teosofit "paljastusten" ilmestyttyä riensivät tarkastamaan asiaa, löysivät he viereisestä huoneesta ovilaitoksen, mutta itse kaapin takaseinä ja se seinä, missä se riippui, olivat vielä aivan eheät!

Mitä taas kirjaan A modern priestess of Isis (Nykyaikainen Isis-papitar) tulee, sanotaan sen sisältävän H. P. B:n omat "tunnustukset". Kirja on venäläisen romanikirjailijan V. S. Solovyovin sepittämä. Hän kertoo siinä tuttavuudestaan Mme Blavatskyn kanssa ja kuinka hän muka ensi hetkestä saakka – toukokuussa 1884 – oli ymmärtänyt ja nähnyt, että H. P. B. oli kavaltaja. Elokuussa 1885 oli hän sitten muka yllättänyt H. P. B:n ja saanut hänen omasta suustaan tunnustuksen hänen petollisista tempuistaan.

Mutta kuinka yksikään rehellinen ihminen voi luottaa Solovyovin kertomuksiin? Madame Blavatskyn sisar, madame Vera Shelihovskaja, julkaisi heti Solovyovin kirjan jälkeen kirjasen nimeltä H. P. Blavatsky and a modern priest of Truth (H. P. B. ja nykyaikainen totuudenpappi), jossa hän puolustaa sisartaan sillä yksinkertaisella tavalla, että painattaa Solovyovin kirjeet H. P. B:lle. Solovyov oli nimittäin ollut ahkerassa kirjeenvaihdossa H. P. B:n kanssa, sillä hän oli ollut innokas H. P. B:n opetuslapsi ja teosofian kannattaja. Hänen intoa ja uskoa uhkuvat kirjeensä ovat samalta ajalta ja myöhemmin kuin H. P. B:n oma tunnustus!

Elokuussa 1885 oli muka tunnustus tehty ja lokakuun 8. pnä 1885 kirjoittaa Solovyov kirjeen, joka alkaa "Rakas Helena Petrovna" ja jossa hän kertoo, kuinka hän oli puolustanut Pariisissa H. P. B:tä. Hän sanoo mm.: "Tänään vietin aamupäivän (professori) Richet'n luona. Sielläkin puhuttiin paljon teistä Myersin ja psyykillisen seuran yhteydessä. Minä voin suoraan sanoa, että sain Richet'n vakuutetuksi teidän pernoonallisen kykynne ja teistä lähtevien ilmiöiden todellisuudesta." Samassa kirjeessä hän mainitsee toisenkin tunnetun henkilön, La nouvelle revue'n toimittajan, Mme Adamin, joka niin innostui keskustellessaan Solovyovin kanssa, että lupasi näkyvyyttä aikakauskirjassaan sekä teosofisille että H. P. B:tä puolustaville artikkeleille.

Solovyov on siis kaikissa tapauksissa ollut yhtä petollinen kuin hän väittää H. P. B:n olleen – ja vielä enemmän. Sillä Solovyov ei ole pettänyt ainoastaan yleisöä ja tunnettuja henkilöitä, vaan myös H. P. B:tä!

Mutta kuka on Vsevolod Solovyov? Mitä hän on maailmassa saanut aikaan? Kaikkien unohtamana hän kuoli yksin eräässä Moskovan sairaalassa. Ainoa ihminen, joka laski kukan hänen haudalleen, oli teosofi, joka täten voittaen itsensä osoitti myötätuntoa langennutta veljeä kohti, koska hän sisässään tunsi, että siten H. P. B. olisi menetellyt.

Ja kuka on H. P. B.? Ihminen, jonka suuruutta yhä enemmän aletaan oivaltaa ja jonka työ totuuden puolesta voittaa yhä enemmän tunnustusta.

Ei ole epäilystäkään siitä, kenen puoleen vaaka kallistuu. Vuosi vuodelta lisääntyy niiden lukumäärä, jotka löytävät teosofiasta ratkaisun polttaville kysymyksilleen, niiden, jotka kaikesta sydämestään ovat valmiit allekirjoittamaan seuraavat sanat, jotka äskettäin eräs amerikkalainen toveri kirjoitti minulle:

"Hän, jota en tunne ruumiissani, on tehnyt sielussani ikuista työtä, näyttänyt elämäni tarkoituksen. Olen saanut selityksiä iäisiin kysymyksiin, ja ne selitykset ovat vaikuttaneet paljon fyysiseen elämääni. Nämä opit ovat kestäneet vähääkään horjumatta epäuskon ja murheen aikoina, kun sitä vastoin monta jaloa opetusta, joita olen saanut fyysisessä elämässä, on luhistunut."

Paras todistus teosofisten oppien totuudesta ja siis samalla H. P. Blavatskyn rehellisyydestä ja vilpittömyydestä on se, minkä jokainen totuudenetsijä vähitellen saavuttaa oman elämänsä kokemuksista. Kun tutkija itse tekee esimerkiksi yliaistillisen kokemuksen tai huomaa itsessään jonkin uinuvan salaisen kyvyn, silloin hän ymmärtää, että se, joka niistä on osannut ensimmäisenä puhua, on myös jotakin niistä tiennyt. Aivan tähän henkeen kirjoittaa eräs arvoisa kirjeenvaihtaja: "Niin paljon kuin ihminen voi omata perusteellista totuutta, on se personoitunut hänen ruumiikseen, ja jokainen, joka on itse hakenut totuutta syvältä, tuntee kokemusperäisen totuuden. Se tuottaa hänelle hengen ihastusta, ja hän tuntee sen ihanteellisen syvyyden. Eikä sitä kukaan ole voinut saavuttaa ilman työtä ja kärsimystä, eikä kukaan, joka ei ole sitä saavuttanut, voi käyttää totuuden terävää otaa, jossa totuus itse ilmoittaa voimansa."

Tietäjä — touko-kesäkuu 1909

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia