Terttu Edin

Valkoisen lootuskukan päivänä

Teosofit kaikkialla maailmassa omistavat toukokuun 8. päivän Helena Petrovna Blavatskyn muistolle. Päivälle on annettu kaunis, mystiseltä soinnahtava nimi: Valkoisen lootuskukan päivä.

Manly P. Hall sanoo kirjassaan The Secret Teachings of All Ages, että "valkoinen lootus on ikivanha symboli, jota käytettiin kuvaamaan inhimillisen sielun kasvua kolmen tietoisuustilan lävitse. Ne tietoisuustilat ovat tietämättömyys, ponnistus ja yrittäminen. Niin kuin lootus elää kolmessa elementissä, maassa, vedessä ja ilmassa, elää myöskin ihminen kolmessa maailmassa, aineellisessa, älyllisessä ja henkisessä. Lootuskukan juuret ovat mudassa ja liejussa, sen varsi kasvaa ylös läpi veden ja saavuttaa lopulta auringonpaisteen ja ilman. Niin on myös ihmisen henkisen kehityksen suunta – ylöspäin itsekkään toiminnan ja himon pimeydestä ymmärryksen ja Totuuden valoon. Vesi symbolisoi alati muuttuvaa harhan maailmaa, jonka läpi sielun on ponnisteltava kohti henkistä valaistusta."

H. P. Blavatsky antoi maailmalle takaisin TEOSOFIAN. Hän nosti valoon maailman suurten uskontojen sisäisen Totuuden, joka oli aikojen kuluessa vääristynyt, kivettynyt ja haudattu tietämättömyyden, taikauskon ja oikeaoppisuuden alle. Länsimaiseen ajatteluun, jota hallitsivat kristinuskon dogmit ja materialistisen tieteen mekaaninen maailmankuva, hän kylvi henkisyyden siemenen. Hän avasi lähimmäiselle mielelle Idän ajattoman viisauden aarrekammiot ja kohotti poljetun ihmisarvon osoittamalla, että ihminen itse on kohtalonsa luoja ja että ihminen on sisimmältään henkinen olento.

Madame Blavatsky saarnasi pelottomasti vanhoilliselle, dogmaattiselle ja kangistuneelle maailmalle ikivanhaa karman ja jälleensyntymisen oppia. Hän puolusti kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta, koska jokainen on yksilöllinen ilmennys yhdestä pyhästä Jumaluudesta. Aikana, jolloin yhteiskunta oli pystytetty aatteelle, että on olemassa ylä- ja alaluokat mitä tulee rotuihin, sukupuoleen, yhteiskuntaluokkiin, uskontoihin jne., painotti hän koko tulisen temperamenttinsa voimalla kaikkien ihmisten veljeyttä.

Tällaiset ideat olivat uusia ja vallankumouksellisia 1870- ja 1880-luvuilla. Oli välttämätöntä perustaa järjestö, jonka kautta voitiin levittää maailmalle uutta ajatussuuntaa. Siksi perustettiin Teosofinen Seura. Tämä tapahtui, kuten tiedämme, vuonna 1875. Se oli ensimmäinen askel kohti kaukana häämöttävää päämäärää, joka oli, kuten perustajat sanoivat, uuden sivistyksen luominen, jonka pohjana olisi henkiset ihanteet, universaaliset lait ja kosmiset totuudet.

Tässä suuressa tehtävässä saivat H. P. Blavatsky ja hänen kanssaperustajat ohjausta ja apua H. P. Blavatskyn henkisiltä opettajilta, niiltä, joita nimitämme Viisauden Mestareiksi. Jo hyvin nuorena oli Helena-tyttönen tavannut Mestarinsa unessa ja kaksi-kymmenvuotiaana hän tapasi Mestarin ensi kerran ilmielävänä Lontoossa. Siitä päivästä lähtien oli hänen elämänsä päämäärä tulla Mestarin palvelijaksi.

Helena Petrovna, omaa sukua von Hahn, syntyi 1831 Etelä-Venäjällä. Perhe oli korkea-aatelinen, jolla oli historiallisesti merkittävä tausta. 17-vuotiaana Helena meni avioliittoon Nikifor Vassilyevich Blavatskyn kanssa. Jo kolmen kuukauden jälkeen Helena jätti miehensä. Helena Petrovna Blavatsky kuoli v. 1891 vain 60-vuotiaana.

HPB:n elämä oli hyvin erikoinen aina ensimmäisestä hengenvedosta viimeiseen. Aikaisesta lapsuudesta saakka hänellä oli epätavallisia psyykkisiä voimia, jotka aluksi olivat hänen tahdostaan riippumattomia.

Helena-tytön ympärillä tapahtui outoja asioita: esineet liikkuivat itsestään, ääniä kuului tyhjästä, hän luki toisten ajatuksia jne. Tämä hänen psyykkinen lahjakkuutensa aiheutti paljon hämminkiä, pelkoa ja hämmästystä niiden parissa, jotka joutuivat kosketuksiin Helenan ilmiöiden kanssa.

Kirjassaan H. P. Blavatsky, the Mystery sanoo Gottfried de Purucker, että HPB:n elämä voidaan täysin ymmärtää ainoastaan esoteerisen filosofian valossa. Ja hän jatkaa: "Hänen lapsuuselämänsä oli vertaansa vailla mielenkiintoinen jokaiselle, joka tutkii inhimillisen suuruuden alkuvaiheita. Jo lapsena antoi hän lupauksen niistä henkisistä ja älyllisistä energioista, jotka puhkesivat kukkaan hänen aikuiseksi tultuaan. Hän oli synnynnäinen mystikko sanan muinaisessa merkityksessä, so. sellainen, jonka sisäistä elämää valvoi voimakas henkinen vaikutus tulvien itse persoonallisuuden läpi kuin sisäisen näkemyksen ja intuition virta, jota ei mikään voinut padota eikä ohjata pois vaan joka ohjasi päämäärään sen persoonallisuuden, jonka läpi se virtasi.

Nuoren Helena-tytön psyykkisiä voimia käytti hänen perheensä ja ystävänsä ymmärtämättömällä tavalla mediumistisissa istunnoissa. Monien vuosien aikana hän mm. kirjoitti automaattista kirjoitusta niin paljon, että se täyttäisi monia niteitä, kuten hän itse kertoi aikuisena. Hänen henkisten opettajiensa ohjaaman, pitkäaikaisen okkulttisen koulutuksen ansiosta alisti H. P. Blavatsky vähitellen psyykkiset voimansa oman tahtonsa herruuden alle. Myöhemmin elämässään henkisessä opetustyössään varoitti H. P. Blavatsky mediumistisesta toiminnasta, koska se on, kuten hän sanoi, epäterveellistä ja vaarallista, jos mediumilla ei ole asianmukaista, perusteellista okkulttista koulutusta. Hän antoi myös esimerkkejä siitä, miten epävarmoja ja harhaanjohtavia psyykkistä tietä saadut, varmoilta vaikuttavat tiedot voivat olla.

Seitsemäntoistavuotiaasta saakka H. P. Blavatsky matkusteli ristiin rastiin ympäri maailmaa. Paitsi Venäjän useissa osissa hän matkusti useissa Euroopan maissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Egyptissä, Intiassa, Tiibetissä jne. Hänellä oli lapsuudesta saakka syvä kiinnostus okkulttisiin tieteisiin, vanhoihin viisausperinteisiin (wisdomtraditions), legendoihin, myytteihin, kansantaruihin yms. Kaikkialla, mihin hänen laajat matkansa veivät hänet, opiskeli hän näitä vanhoja perimätietoja monin tavoin – usein osallistumalla seremonioihin ja rituaaleihin. Hän otti vastaan opetusta kaikkialta ja kaikilta; viisailta vanhuksilta, taikureilta, poppamiehiltä ja –naisilta, papeilta, munkeilta, joogeilta ja lopuksi Viisauden Mestareilta Tiibetissä, minne hän saapui ensi kerran vuonna 1864.

Okkulttisen tiedon valossa HPB järjesti myöhemmin näitä keräämiään ikivanhojen perinteiden sirpaleita kokonaisuudeksi, josta sitten tuli hänen suuren kirjallisen työnsä perusta. Hän kirjoitti uskonnoista, tieteistä, spiritualismista, etiikasta, psyykkisyydestä, magiasta ja ennen kaikkea okkultismista henkisenä viisautena eli teosofiana. Kaikki länsimainen okkulttisuus on kiitollisuuden velassa H. P. Blavatskyn uraa uurtavalle työlle tällä tiedon kentällä.

H. P. Blavatskyn kirjallisen tuotannon merkittävin teos ja kaiken länsimaisen okkulttisen kirjallisuuden kulmakivi on "Salainen oppi". Se ilmestyi vuonna 1888. Blavatsky käsittelee siinä olemassaolon mysteereitä. Valtavana panoraamana esittää hän lukijalle ikuisen tarinan tietoisuudesta, joka kumpuaa tuntemattomasta lähteestä, rajoittaen itsensä sukeltaa aineeseen, nousee sitten ylöspäin kivi-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunnan kautta aina laajeten ja kohoten kohti mittaamattomia korkeuksia. Hän näyttää myös, että tämä tarina on aina ollut ihmiskunnan omaisuutta, vaikkakin myyttien salapukuun verhottuna.

H. P. Blavatsky oli vilkas, erittäin lahjakas, huumorintajuinen sekä hämmästyttävän rohkea nainen. Hänellä oli tulinen temperamentti ja vahva tahto. Kukaan ei voinut alistaa hänen tahtoaan. "En olisi orja edes itselleen Jumalalle", hän sanoi. Tämä kuulostaa ristiriitaiselta kun tiedämme kuinka vakuuttunut ja tottelevainen hän oli henkisille opettajilleen, Viisauden Mestareille. Mutta henkisen valveutuneisuutensa ansiosta käsitti H. P. Blavatsky Mestareiden suuruuden, heidän rajattoman rakkautensa ja säälinsä ihmiskuntaa ja kaikkea elämää kohtaan. Siksi ei hänen sydämessään ollut koskaan pienintäkään epäilystä vaan ainoastaan voimakas tahto olla Mestareiden palvelija ja oppilas, maksoi mitä maksoi.

Alkaessani kerätä aineistoa tähän artikkeliin näin eräänä yönä unen: Oli koolla ryhmä ihmisiä virran rannalla sijaitsevalla kauniilla linnan pihalla. Parhaillaan suoritettiin H. P. Blavatskyn hautajaisseremoniaa. Hänen kirstunsa katosi tummaan vilkkaasti virtaavaan veteen. Vain kukat kelluivat pinnalla hajoten yhä laajemmalle. Kädessäni oli paperi, sillä minun piti pitää puhe. Mutta välähdyksenä näin kuinka nurinkurinen koko tilanne oli ja huudahdin kovalla äänellä: "Miksi hautaamme tämän ihmisen joka vuosi?"

Teemmekö niin? Hautaammeko hänet kerran vuodessa veteen – veteen, joka symbolisoi alituisesti muuttuvaa harhaa?

H. P. Blavatsky ei halunnut tulla palvonnan kohteeksi. Hän oli epäitsekäs eikä koskaan etsinyt henkilökohtaista kunniaa vaan uhrasi kaiken omansa sille, minkä ymmärsi olevan korkeimman hyvän kaikille. Hän oli nöyrä nainen eikä hän koskaan väittänyt olevansa muuta kuin Mestareiden käyttöväline.

Kirjassa Käytännön okkultismi sanoo hän: "Meidän sydämemme on oltava täynnä antaumusta Jumalalle, joka on Kaikkeus, sillä tiedämme, että ihminen ei ole työntekijä vaan ainoastaan sen todistaja."

H. P. Blavatsky eli ja kuoli Teosofialle. Hän oli täysin omistautunut Totuudelle. Totuuden oivaltaminen herätti hänessä suuren rakkauden ihmiskuntaan, ja hän ei voinut muuta kuin antaa kaikkensa sen palvelemiseen. Siksipä hänen oman toivomuksensa mukaisesti on hänen muistopäivänsä saanut tuon kauniin nimen "Valkoisen lootuskukan päivä", joka muistuttaa meille, että tie käy itsekkyyden raudasta harhan tumman veden läpi Totuuden aurinkoon.

Teosofi – 1982

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia