W. Q. Judge

Dogmaattisuus teosofiassa

Julkaistu ensi kerran tammikuussa 1892 The Path-lehdessä

Teosofinen Seura perustettiin hävittämään dogmaattisuutta. Sen ensimmäisen tehtävän, yleisen veljeyden, tarkoitus on tämä. Eversti Olcott jo virkaanastumispuheessaan v. 1875 Mott Memorial Hallissa sanoi tämän. Samalla hän huomautti siitä pahasta vaikutuksesta, jonka tietämättömyys menneisyydessä on aikaansaanut. H. P. Blavatsky oli tutustunut puheeseen etukäteen ja hyväksynyt sen. Hän oli läsnä tässä tilaisuudessa.

Kirjansa "Teosofian Avain" lopussa H. P. B. viittaa uudelleen samaan asiaan ja toivoo, ettei seura hänen kuolemansa jälkeen kiteytyisi ajatuksen ja filosofian johonkin kohtaan, tulisi dogmaattiseksi, vaan pysyisi vapaana, olisi avoin, samoin sen jäsenet olisivat viisaita ja epäitsekkäitä. Kaikissa kirjoituksissaan ja sanoissaan, niin yksityisesti kuin julkisestikin, hän lakkaamatta todistaa tätä ajatusta. Tästä kirjoittajalla on omakohtaisia kokemuksia.

Jos aikomuksemme on onnistua meidän on kartettava dogmaattisuutta teosofiassa yhtä paljon kuin kaikessa muussakin, sillä silloin kun olemme dogmaattisia, kun painotamme omaa tulkintaamme, kadotamme näkemyksen yleisestä veljeydestä ja kylvämme tulevien vaikeuksien siementä.

On hyvin todennäköistä, että Teosofisen Seuran jäsenet haluavat pitää kiinni tietystä puhdasoppisuudesta keskuudessamme. Sitä on jo tapahtunut siellä ja täällä, siksi tahdonkin kiinnittää teidän huomionne asiaan, jossa piilee suuri vaara. Seurassamme ei ole mitään puhdasoppisuutta. Vaikka ehkä yhdeksän kymmenestä uskoo jälleensyntymiseen, karmaan, kehitykseen jne. ja vaikka johtajamme julistavatkin näitä oppeja, niin heidän täytyy olla avoimia. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa jostakin, että hän ei ole hyvä teosofi, jollei hän usko näihin oppeihin. Kaikki, mitä jäseneksi pyrkijältä kysytään, on: hyväksyykö hän yleisen veljeyden ja pyrkiikö hän soveltamaan sitä käytäntöön totuutta etsiessään. Ne henkilöt, jotka julistavat joitakin erikoisia ajatuksia, ovat hyväksyneet myös seuran toisen tehtävän, mutta sen hyväksyminen on jokaiselle vapaaehtoinen, hän voi joko hyväksyä tai kieltäytyä hyväksymästä, miten hän katsoo sopivaksi. Joku kieltää jälleensyntymisen ja muut opit tai hän saattaa väittää uskovansa persoonalliseen Jumalaan ja siitä huolimatta olla hyvä teosofi, jos hän on hyväksynyt yleisen veljeyden ja yrittää soveltaa sitä käytäntöön. Joku jäsen voi sanoa, että hänen on annettava Jumalalle muoto tai että hän ei voi uskoa jälleensyntymiseen, eikä kukaan toinen saa tuomita häntä, ei tehdä vertailuja eikä viitata H. P. B:n kirjoituksiin, ei myöskään millään muulla tavalla osoittaa, että hän ori epäteosofinen. Sellaiset suuret ajatukset kuin teosofiaan sisältyvät ovat hämmentäneet eteviäkin yksilöitä, mutta kun he ovat käsittäneet ne, he voivat jatkuvasti etsiä totuutta, toisten kanssa täydellisen suvaitsevaisuuden hengessä.

Samalla on ilmeistä, että jos joku liittyy Teosofiseen Seuraan ja suvaitsevaisuuteen vedoten väittää, että teosofiaa ei tutkita, että teosofiseen kirjallisuuteen ei syvennytä, niin hän on epäteosofinen ja toimii järjenvastaisesti, mitätöi seuran tehtävät ja esiintyy dogmaattisena. Meidän on tutkittava sitä filosofiaa ja niitä oppeja, jotka meille on annettu, ennen kuin voimme tuomita ja väittää, etteivät ne ole tosia. Tuomitseminen ja kieltäminen ennen tutkimista on mitättömän mielen ja ennakkoluuloisen dogmaatikon merkki.

Kun H. P. B:n ja hänen opettajiensa esittämän filosofian, tieteen ja etiikan laajaa aineistoa tutkitaan todella järjellisesti ja muinaisen viisauden valossa, niin se vaatii koko huomiomme kiinnittämistä tähän tutkimukseen. Vasta sitten olemme kelvollisia päättämään, hyväksymme tai hylkäämmekö teosofian.

Sen jälkeen Teosofisen Seuran jäsenellä huolimatta siitä, minkälainen on hänen asemansa ja virka-arvonsa, on oikeus julistaa niitä filosofisia ja eettisiä ajatuksia, jotka hän kirjallisuudestamme on löytänyt ja esittää ne parhaan taitonsa mukaan edellyttäen, että tällaista julistusta seuraa selkeä esitys, ettei siinä ole oikeaoppisuuden leima, vaan että Teosofinen Seura pidetään vapaana järjestönä siitäkin huolimatta, että lukumäärämme pysyy pienenä, mutta silti vaikutuksemme voi olla tehokas.

The Theosophical Journal, marras-joulukuu 1964

Suom. S. R.

Teosofi — 1965

Alkuperäinen artikkeli:

http://www.katinkahesselink.net/other/Dogmatism.htm


Etusivu

Teosofia