'

LASTEN OSASTO

Kirje Eerolle

Rakas Eero. – Hämmästyisit varmaan suuresti, jos kysyisin sinulta, oletko elävä vai kuollut. "Elävä tietysti", sinä vastaisit, ja niinhän se onkin. Mutta jos nyt kysyisin sinulta, mikä on ero elävän ja kuolleen lapsen välillä, niin osaatko selittää? Eräs pikku poika sanoi kerran, että "kun hänen veljensä oli kuollut, niin se ei enää hengittänyt eikä puhunut eikä liikkunut, vaan makasi aivan hiljaa ja vietiin pois hautaan". Sekö sinunkin mielestäsi on ero elävän ja kuolleen välillä? Elävä leikkii, tanssii ja puhuu ja on iloinen, kuollut makaa hiljaa ja viedään hautaan? Niinkö? Ei, sillä sinä olet kuullut äidiltäsi, että vaikka ruumis on kuollut, niin sielu elää?

Mitä tämä nyt merkitsee? Mikä on sielu ja missä se on? Sinä tiedät, mikä on ruumiisi: kädet ja jalat, pää ja vartalo, silmät ja suu jne. Mutta mikä on sielusi? Sinä itse olet sielu. Sinä itse et ole vain ruumis. Ruumis on sinun omasi, mutta sinä olet itse sielu. Sinä ajattelet ja puhut ja olet iloinen ja olet joskus pahakin – tämä on sielua. Ruumiin avulla näytät, mitä ajatuksia ja mitä haluja ja toivomuksia sinussa milloinkin on.

Kun kuolet, heität ruumiin pois, mutta itse olet jäljellä. Miksi kuolet? Siksi että ruumiisi on elänyt aikansa, tullut huonoksi ja kelpaamattomaksi joko sairauden tahi muun takia. Sinä heität ruumiin niin kuin jätät takin, jota et enää voi käyttää.

Oletko siis kuollut sillä tavalla, ettei sinua enää ole? Ei suinkaan. Et sinä oikeastaan olekaan kuollut. Elävä olet ja vielä paljon elävämpi kuin nyt.

Mutta missä sinä silloin olet? Olet erittäin kauniissa maassa. Kun lapsi kuolee, sitten hän vasta saa oikein iloita ja olla onnellinen. Hänellä on niin kevyt ja mieluisa ruumis – niin, älä ajattele, että kuollut on ilman ruumista. Hänellä on paljon hienompi ruumis kuin tämä, nyt näkyväinen ruumiimme, jota kutsutaan fyysiseksi ruumiiksi. Jos kysyt äidiltä, saat tietää, että kuolleen ruumista kutsutaan astraaliruumiiksi. Tämä astraaliruumis on kevyt ja mieluisa lapsilla. Lapset leikkivät yhdessä suurilla kentillä, ja sitten he käyvät koulua ja oppivat paljon hyvää. Niin, sellaista on kuolleitten valtakunnassa.

Oletko sinä sitten siellä aina? Et. Tiedäthän, mitä tapahtuu. Jonkin ajan kuluttua synnyt taas maan päälle. Jätät taivaan ja tulet tänne, saat silloin uuden karkean fyysisen ruumiin. Mitä varten? Sitä varten, että tämä elämä tässä näkyväisessä maailmassa on myös ihana. Tässä voi niin paljon oppia. Tässä voi oppia kärsimään ja olemaan hyvä toisille. Sitä varten me tänne tulemmekin, että oppisimme oikein hyviksi ja totuutta rakastaviksi ja lempeiksi.

Luuletko, että olet täällä maan päällä nyt ensimäistä kertaa? Et ole, sen on äitisi sinulle selittänyt. En minäkään ole. Monta kertaa olemme täällä ennen olleet, ja vielä monta kertaa tänne tulemme, kunnes lopulta osaamme kaikkia rakastaa ja tiedämme kaiken totuuden. Meidän elämämme on vaihtelu "elämän" ja "kuoleman" välillä: milloin olemme kuolleitten taivasmaailmassa, milloin taas maan päällä. Koskaan emme ole kuolleita sillä tavalla, ettei meitä olisi ollenkaan. Aina olemme ja elämme.

Tietäjä-setä

Lasten kysymyksiä ja Tietäjä-sedän vastauksia

1. Onko Jeesus nyt viisaampi kuin Jeesuksena ollessaan? Onko Jeesus perustanut Teosofisen Seuran?

Vastaus. Jeesus on viisaampi, hän on nyt korkea loistava Mestari, jonka sydän rakastaa meitä sanomattomasti. Hän ei ole perustanut Teosofista Seuraa, mutta hän auttaa sitä, sillä hän toivoo, että Teosofinen Seura vaikuttaa hyvää kristikunnassa. Teosofisen Seuran perustajat tässä näkyväisessä maailmassa olivat Helena Blavatsky ja Henry S. Olcott. Heidän takanaan seisoi kuitenkin kaksi mestaria, jotka kuuluvat samaan Pyhään Veljeskuntaan kuin Jeesus.

2. Milloin ihmisen ei enää tarvitse ruumiillistua? Ovatko kaikki tähdet, joita me silmillä näemme, maailmoja, kun ei maantieteessä eikä koulussa opeteta muuta kuin tästä yhdestä maapallosta?

Vastaus. Kun ihminen on päässyt täydelliseksi Mestariksi, sellaiseksi kuin esimerkiksi Jeesus, silloin hänen ei enää tarvitse ruumiillistua itsensä tähden. Mutta silloin hän voi ruumiillistua auttaakseen muita ihmisiä, opettaakseen heitä ja palvellakseen heitä. Jos katselet tähtiä taivaalla, huomaat, että useimmat tuikkivat, mutta muutamat loistavat tuikkimatta. Ne, jotka eivät tuiki, ovat kiertotähtiä meidän aurinkokunnassamme. Ne kulkevat auringon ympäri niin kuin maapallo. Niissä on elämää samoin kuin meidän maapallollamme. Ne tähdet taas, jotka tuikkivat, ovat aurinkoja – suuria aurinkoja, vaikka ovat niin kaukana, että näyttävät pieniltä. Kaikkien näiden aurinkojen ympäri kiertää maapallon kaltaisia tähtiä. Näissä tähdissä on elämää. Näin opettavat viisaat, ja vaikkemme itse voi niissä tähdissä käydä, uskomme mielellämme viisaitten sanoihin, sillä kuinka Jumalan ihana maailma olisi missään paikassa ilman elämää? Kaikkialla sykkii suuri sydän, koko avaruus on täynnä eläviä olentoja.

Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.

Tietäjä – maaliskuu 1909


Etusivu

Teosofia