LASTEN OSASTO

Kirje Eerolle

Rakas Eero. – Hämmästyisit varmaan suuresti, jos kysyisin sinulta, oletko elävä vai kuollut. "Elävä tietysti", sinä vastaisit, ja niinhän se onkin. Mutta jos nyt kysyisin sinulta, mikä on ero elävän ja kuolleen lapsen välillä, niin osaatko selittää? Eräs pikku poika sanoi kerran, että "kun hänen veljensä oli kuollut, niin se ei enää hengittänyt eikä puhunut eikä liikkunut, vaan makasi aivan hiljaa ja vietiin pois hautaan". Sekö sinunkin mielestäsi on ero elävän ja kuolleen välillä? Elävä leikkii, tanssii ja puhuu ja on iloinen, kuollut makaa hiljaa ja viedään hautaan? Niinkö? Ei, sillä sinä olet kuullut äidiltäsi, että vaikka ruumis on kuollut, niin sielu elää?

Mitä tämä nyt merkitsee? Mikä on sielu ja missä se on? Sinä tiedät, mikä on ruumiisi: kädet ja jalat, pää ja vartalo, silmät ja suu jne. Mutta mikä on sielusi? Sinä itse olet sielu. Sinä itse et ole vain ruumis. Ruumis on sinun omasi, mutta sinä olet itse sielu. Sinä ajattelet ja puhut ja olet iloinen ja olet joskus pahakin – tämä on sielua. Ruumiin avulla näytät, mitä ajatuksia ja mitä haluja ja toivomuksia sinussa milloinkin on.

Kun kuolet, heität ruumiin pois, mutta itse olet jäljellä. Miksi kuolet? Siksi että ruumiisi on elänyt aikansa, tullut huonoksi ja kelpaamattomaksi joko sairauden tahi muun takia. Sinä heität ruumiin niin kuin jätät takin, jota et enää voi käyttää.

Oletko siis kuollut sillä tavalla, ettei sinua enää ole? Ei suinkaan. Et sinä oikeastaan olekaan kuollut. Elävä olet ja vielä paljon elävämpi kuin nyt.

Mutta missä sinä silloin olet? Olet erittäin kauniissa maassa. Kun lapsi kuolee, sitten hän vasta saa oikein iloita ja olla onnellinen. Hänellä on niin kevyt ja mieluisa ruumis – niin, älä ajattele, että kuollut on ilman ruumista. Hänellä on paljon hienompi ruumis kuin tämä, nyt näkyväinen ruumiimme, jota kutsutaan fyysiseksi ruumiiksi. Jos kysyt äidiltä, saat tietää, että kuolleen ruumista kutsutaan astraaliruumiiksi. Tämä astraaliruumis on kevyt ja mieluisa lapsilla. Lapset leikkivät yhdessä suurilla kentillä, ja sitten he käyvät koulua ja oppivat paljon hyvää. Niin, sellaista on kuolleitten valtakunnassa.

Oletko sinä sitten siellä aina? Et. Tiedäthän, mitä tapahtuu. Jonkin ajan kuluttua synnyt taas maan päälle. Jätät taivaan ja tulet tänne, saat silloin uuden karkean fyysisen ruumiin. Mitä varten? Sitä varten, että tämä elämä tässä näkyväisessä maailmassa on myös ihana. Tässä voi niin paljon oppia. Tässä voi oppia kärsimään ja olemaan hyvä toisille. Sitä varten me tänne tulemmekin, että oppisimme oikein hyviksi ja totuutta rakastaviksi ja lempeiksi.

Luuletko, että olet täällä maan päällä nyt ensimäistä kertaa? Et ole, sen on äitisi sinulle selittänyt. En minäkään ole. Monta kertaa olemme täällä ennen olleet, ja vielä monta kertaa tänne tulemme, kunnes lopulta osaamme kaikkia rakastaa ja tiedämme kaiken totuuden. Meidän elämämme on vaihtelu "elämän" ja "kuoleman" välillä: milloin olemme kuolleitten taivasmaailmassa, milloin taas maan päällä. Koskaan emme ole kuolleita sillä tavalla, ettei meitä olisi ollenkaan. Aina olemme ja elämme.


Eräältä pieneltä pojalta kysyttiin kerran: "Missä on Jumala?" ja hänelle luvattiin appelsiini, jos hän osaisi vastata kysymykseen. Tiedätkö, mitä hän sanoi?

Kuinka sinä, Eero, olisit vastannut? Olisitko sanonut: "Jumala asuu taivaassa?" Ja kun sitten sinulta olisi kysytty, missä taivas on, olisitko vastannut, että taivas on tuolla kaukana pilvien takana, missä aurinko paistaa ja tähdet tuikkivat? Olisitko niin vastannut?

Kukaties. Mutta arvaapa, mitä tuo pieni poika sanoi! Näin hän vastasi sille, joka häneltä kysyi, missä Jumala oli:

"Minä annan sinulle vaikka kaksi appelsiinia, jos sanot minulle, missä Jumala ei ole."

Näin tuo näppärä pikku poika sanoi, ja mitä hän sillä tarkoitti? Tietysti että ei ole sellaista paikkaa, missä Jumala ei olisi. Siis että Jumala on joka paikassa, on kaikkialla.

Kumpi teistä nyt on oikeassa? Sinä, Eero, joka sanot, että Jumala on taivaassa, vaiko hän, joka sanoi, että Jumala on kaikkialla?

Nyt varmaan otaksut, että minä sanon sinulle: "Pikku poika oli oikeassa ja sinä olet väärässä." Etkö niin otaksunut?

Mutta minäpä sanonkin: te olette kumpikin oikeassa.

Pikku poika väitti, että Jumala on kaikkialla. Se on totta. Joka paikassa on Jumala. Jumala on joka kivessä, joka kukassa, joka eläimessä, joka ihmisessä. Jumala on ilmassa, Jumala on vedessä, Jumala on maassa, Jumala on tulessa. Tämä on kaikki totta. Joka enkelissä on Jumala ja joka pienessä luonnon hengessä ja haltijassa ja tontussa. Se on totta, ja sen tähden kaikki on pyhää. Koko elämä on pyhä. Mitä se merkitsee? Se merkitsee, että me emme saa olla pahoja ketään kohtaan, ei kukkia, ei koiria, ei kissoja, ei kärpäsiä, ei tovereita, ei isää, ei äitiä, ei siskoja, ei ketään kohtaan. Sillä kaikki on pyhää. Jumala on kaikkialla.

Mutta on myös totta, että Jumala on taivaassa. Sinä vain teit pienen erehdyksen, Eero, kun sanoit, että taivas on tuolla kaukana pilvien takana. Siinä erehdyit, sillä missä taivas on?

Ajattele, Jumala on taivaassa, taivas on Jumalan asunto, ja Jumala on kaikkialla. Missä siis taivas on?

Nyt osaat vastata: "Taivas on kaikkialla". Niin, taivas on kaikkialla.

Mutta kuinka se on mahdollista? Ethän sinä näe taivasta kaikkialla! Taivashan vaan on tuo sininen laki, jossa illalla tähdet tuikkivat.

Niin, se on ulkonainen taivas. Se on avaruus. Sininen, jonka näet, on meidän ilmapiirimme. Tähdet ovat toisia maailmoja. Se, mitä taivaaksi kutsut, on avaruus, suuri, suuri tyhjä avaruus. Ei siellä ole mitään näkyvää taivasta, eikä siellä mikään Jumala istu.

Ja kuitenkin Jumala on sielläkin, koska Jumala on kaikkialla. Ja taivaskin on siellä, koska taivas on kaikkialla. Mutta missä se taivas on? Ja missä on Jumala?

Nyt osaat vastata: "Taivas on näkymätön, taivasta emme näe ruumiin silmillä. Jumala asuu näkymättömässä – ja näkymätön on kaikkialla." Siinä se nyt on.

Kun katselet sinivuokkoa, niin tiedät että Jumala on siinä. Mutta näetkö Jumalan? Et näe, sillä Hän on näkymättömässä taivaassa, Hän on kukan salainen elämä.

Ja sama on ihmisen laita. Sinussakin, Eero, on Jumala näkymättöminä. Jos tahdot nähdä Jumalaa, täytyy sinun nähdä Häntä omassa näkymättömässä itsessäsi, oman henkesi taivaassa. Ja niin on ihmisen laita, että ihminen voi päästä Jumalan tuntoon. Muistathan, mitä Kristus on sanonut? "Puhdassydämiset näkevät Jumalan."

Jos sinulla un puhdas sydän, jos tahdot ainoastaan hyvää, jos rakastat totuutta, jos et ole paha etkä valehtele, silloin voit nähdä Jumalan. Ja tiedätkö? Silloin tosiaan näet Jumalan kaikkialla.

Tietäjä-setä


Lasten kysymyksiä ja Tietäjä-sedän vastauksia

1. Onko Jeesus nyt viisaampi kuin Jeesuksena ollessaan? Onko Jeesus perustanut Teosofisen Seuran?

Vastaus. Jeesus on viisaampi, hän on nyt korkea loistava Mestari, jonka sydän rakastaa meitä sanomattomasti. Hän ei ole perustanut Teosofista Seuraa, mutta hän auttaa sitä, sillä hän toivoo, että Teosofinen Seura vaikuttaa hyvää kristikunnassa. Teosofisen Seuran perustajat tässä näkyväisessä maailmassa olivat Helena Blavatsky ja Henry S. Olcott. Heidän takanaan seisoi kuitenkin kaksi mestaria, jotka kuuluvat samaan Pyhään Veljeskuntaan kuin Jeesus.

2. Milloin ihmisen ei enää tarvitse ruumiillistua? Ovatko kaikki tähdet, joita me silmillä näemme, maailmoja, kun ei maantieteessä eikä koulussa opeteta muuta kuin tästä yhdestä maapallosta?

Vastaus. Kun ihminen on päässyt täydelliseksi Mestariksi, sellaiseksi kuin esimerkiksi Jeesus, silloin hänen ei enää tarvitse ruumiillistua itsensä tähden. Mutta silloin hän voi ruumiillistua auttaakseen muita ihmisiä, opettaakseen heitä ja palvellakseen heitä. Jos katselet tähtiä taivaalla, huomaat, että useimmat tuikkivat, mutta muutamat loistavat tuikkimatta. Ne, jotka eivät tuiki, ovat kiertotähtiä meidän aurinkokunnassamme. Ne kulkevat auringon ympäri niin kuin maapallo. Niissä on elämää samoin kuin meidän maapallollamme. Ne tähdet taas, jotka tuikkivat, ovat aurinkoja – suuria aurinkoja, vaikka ovat niin kaukana, että näyttävät pieniltä. Kaikkien näiden aurinkojen ympäri kiertää maapallon kaltaisia tähtiä. Näissä tähdissä on elämää. Näin opettavat viisaat, ja vaikkemme itse voi niissä tähdissä käydä, uskomme mielellämme viisaitten sanoihin, sillä kuinka Jumalan ihana maailma olisi missään paikassa ilman elämää? Kaikkialla sykkii suuri sydän, koko avaruus on täynnä eläviä olentoja.


Hyvä Tietäjä-setä. Minä olen kansakoulun oppilas ja tahtoisin tietää: ristiinnaulittiinko Jeesus meidän syntiemme tähden? Ja saavutammeko autuuden uskomalla siihen? Opettaja on sanonut, että helvetti on olemassa, ja ne, jotka eivät tee mitä Jumala on käskenyt, joutuvat sinne.  

Vastaus. Jos luet kirjeen Eerolle, huomaat, missä autuus on. Autuus on siinä, että näemme Jumalan. Ja se, jolla on puhdas sydän, näkee Jumalan. Se, joka ei näe Jumalaa, ei ole vielä autuas. Sellaista helvettiä, jossa olisi kuumia patoja ja uuneja, ei ole olemassa. Siis ei kukaan saata joutua sellaiseen helvettiin, jota ei ole olemassa. Ihmiset eivät ymmärtäneet Kristusta, kun Hän opetti heille Jumalasta. Sen tähden he sokeudessaan ja pahuudessaan tappoivat Hänet. Hänen kuolemansa näyttää meille, kuinka meidän pitää rakastaa totuutta ja hyvyyttä, vaikka toiset olisivatkin pahoja. Älkäämme pelätkö totuutta, vaikka saisimme kärsiäkin. Älkäämme valehdelko, vaikka saisimme siitä palkankin. Sellainen usko ja luottamus olkoon meillä Jumalaan.


Kieliasua uudistettu sisältöön puuttumatta.

Tietäjä – maalis-, huhtikuu 1909


Etusivu

Teosofia