V. Jussila

RAMAJANAN SYMBOLIIKKA

Suomalainen kulttuuri on saanut huomattavan lisän, kun Suomen Intian Ystävät ry:n puh.joht., pääkonsuli Juho Savio on suomentanut Intian muinaiseepoksen Ramajanan. [Shudra Mazudarin kertomana. Englanninkielestä suomensi Juho Savio. WSOY 1962.]

Eepos kertoo, että tämän ikivanhan tarinan runoili Valmiki-niminen tietäjä, eräs teoksen henkilöhahmoista. Sen runot pysyivät kauan kansan muistissa ja kulkivat sukupolvesta toiseen.

Prof. Armas Salosen mukaan Ramajana-eepos tunnetaan kolmena laitoksena: Bombayn, Bengalin ja Kashmirin. Bengalin kielen erikoistuntija Sukumar Sen pitää parhaana sitä käännöstä, jonka englantilaiset siirtomaavirkailijat 1802 painattivat Bengalin kielen oppikirjaksi. (Hels. Sanomat 22. 11. 62)

Intialaisen filosofin Sarvepalli Radhakrishnan käsitys tästä eepoksesta on, että sen "II—VI kirjaa ovat kertomarunoutta ja I ja VII kirjat uskonnollista sovitusta ja kuten yleisesti myönnetään, kaksi viimemainittua ovat myöhempää lisäystä ja maallisia". (Indian Philosophy)

Ramajana sisältää suunnilleen kaksinkertaisen määrän tekstiä Kalevalaan verrattuna. Sen sisällys on lyhyesti seuraava: Intialaisella Ajodhjan kuninkaalla on neljä poikaa, joista vanhin on Rama. Eepoksessa Siva kertoo, että Rama on jumala Vishnun [Vishnu on intialaisen käsityksen mukaan kolmijumaluuden Brahman, Vishnun ja Sivan toinen persoona. Rig-Veda kertoo, että Vishnu ei ole korkea jumala, vaan yksinkertaisesti aurinkojumaluuden ilmennys. Hän sanoo: "Minä olen se Itse, joka asuu kaikkien olentojen sydämissä. Minä olen alku, keskus ja loppu kaikille olennoille. Minä olen kaikkien jumalien sekä suurten Rishien alku". Bhagavad Gita X). Jeesus sanoo Johannekselle: "Minä olen Alpha ja Omega, alku ja loppu.... Minä olen ensimmäinen ja viimeinen". (Ilm. I: 6, 17).] avatara (ruumiillistuma). Vishnu on pukeutunut kuolevaisen muotoon sen vuoksi, että pahuus on saanut ylivallan maan päällä. Vanhurskaita ahdistetaan ja metsien pyhiä erakoita tuhotaan. Nyt taivaallinen Vishnu on soturikuningas Raman hahmossa lyödäkseen pahan voimat.

Aurinkosyntyinen Rama ottaa puolisokseen maaemon tyttären, Sitan. Ramasta on tuleva kuningas isänsä kuoleman jälkeen, mutta kuninkaan erään jalkavaimon juonien johdosta Raman puolisoineen on lähdettävä metsään erakoksi neljäksitoista vuodeksi.

Kun Rama on poistunut majastaan, ryöstää Lankan (Ceylonin muinainen nimi) kuningas Ravana Raman puolison Sitan ja vie hänet Lankaan. Apinajumala Hanuman, tuulen jumalan poika, joka kulkee ilmojen teitä, saa selville, että Sita on vankina Lankassa. Syntyy pitkäaikainen sota Lankan ja Raman sotureiden välillä. Lankalaiset ovat jättiläisiä, joita kutsutaan rakshasoiksi. Rama on liittoutunut apinakuninkaan Sugrivan kanssa. Lankan kuningas Ravana ja hänen ylhäisimmät sotapäällikkönsä ovat pelättyjä noitia.

Sotaa käydään vaihtelevalla onnella. Ravanan väkevät päälliköt kaatuvat yksi toisensa jälkeen. Lankan jättiläissotureita on lopulta johtamassa yksin kuningas Ravana.

On vain yksi olento maan päällä, joka voi pelastaa maan ihmiset suurimmasta pahasta, mitä maa on koskaan kantanut kamarallaan. Rama, jumalainen, auringosta syntynyt, ampuu nuolensa, itse Brahman antaman. Se lentää varmana maaliinsa, lävistää Ravanan sydämen, ja maapallon ehkä merkillisin taistelu on päättynyt.

Kun katselee mytologisia ja filosofisia tieto- ja hakuteoksia, niin ne yleensä tietävät kertoa hyvin vähän Ramajanasta, tästä muinaisuuden jylhästä eepoksesta. Englantilainen tietosanakirja kuittaa sen muutamalla lauseella ja vakuuttaa, että Ramajana on taikauskoa.

Wilsonin mukaan Rama ja Ravana olivat historiallisiin tosiasioihin perustuvia henkilöitä. Hän kertoo Vishnun Puranassaan "että Etelä-Intian perintätiedot yhtäpitävästi lukevat. sivistyksensä alun... ja sivistyneitten hindujen asettumisen maahan silloin, kun Rama voitti Lankan". Viime mainittu lause kuvastaa myöskin Radhakrishnan mielipidettä.

H. P. Blavatsky kertoo Salaisessa Opissaan, että "tämän aikakauden (atlantisen ajan) koko historia on vertauskuvallisesta esitetty Ramajanassa, tuossa mystillisessä sankarieepoksessa, joka kertoo taistelusta Raman — munaisarjalaiseen jumalalliseen dynastiaan kuuluvan ensimmäisen kuninkaan — sekä Ravanan välillä, joka henkilönä kuvaa atlantilaista (Lanka) rotua... Atlantilaisia kutsuttiin rakshasoiksi... Ramajana on historiaa ja sen jokainen lause on vertauskuvallinen".

Ei ihmetytä, vaikka tiedemiehet ja tietoteokset melkein poikkeuksetta sanovat Ramajanaa saduksi ja taikauskoksi. Sen kertomat tapaukset ovat niin kaukaiselta ajalta, että tieteen eri haaroilla ei ole niistä hämärintäkään aavistusta.

RAMAJANAN VERTAUSKUVASTOSTA

Saadaksemme Ramajana-eepoksen kanssa vertailukohteita, lainattakoon H. P. Blavatskyn Salaisesta Opista Atlantiksen häviötä koskeva kohta:

"Valon kuninkaat lähtivät vihaisina. Ihmisten synnit olivat tulleet niin mustiksi, että maa vapisi suuressa tuskassaan. Taivaansiniset istuimet jäivät tyhjiksi. Kuka ruskea, kuka punainen tai musta (rotu) voi istua siunatun istuimella, tiedon ja säälin istuimella? Kuka voi omistaa voiman kukan, jolla on kultainen runko ja taivaansininen kukka?"

Seuraavan sanoo H. P. Blavatsky ottaneensa eräästä vanhasta selitysteoksen kertomuksesta:

"Ja Loistavakasvoinen Suuri Kuningas, keltaihoisten päällikkö, oli murheellinen nähdessään mustaihoisten synnit.

Hän lähetti ilmalaivassa (Vimanas) hurskaine miehistöineen velipäälliköidensä (toisten kansojen ja heimojen päälliköiden) luokse, mukanaan viesti:

’Valmistautukaa. Nouskaa Hyvän Lain miehet ja menkää yli maan niin kauan kuin se vielä on kuiva.

Myrskyn Herrat ovat lähestymässä. Heidän sotavaununsa kiiruhtavat maahamme. Jo yhden yön ja kahden päivän kuluttua asuvat Mustien Kasvojen Herrat (noidat) tässä kärsivällisessä maassa. Se on tuomittu ja sen asukkaat uppoavat sen mukana. Tulien alemmat Herrat (gnoomit ja tulielementaalit) hiovat maagisia Agnyastrojaan (tuliaseistaan). Mutta Mustan Silmän (Pahan Silmän) Herrat ovat voimakkaampia, kuin ne (elementit), ja ne ovat mahtavien orjuudessa. He ovat perehtyneitä Astrassa (Vidjassa, korkeimmassa maagisessa tiedossa). Tulkaa ja käyttäkää teidän maagisia voimianne (noitien voimia vastaan). Jokainen Valkoisten Kasvojen Herra (Valkoisen magian Adepti) anastakoon jokaisen mustaihoisen Vimanan, jotta ei ainoakaan (noidista) niiden avulla pääsisi pakenemaan tulvaa ja säästyisi Neljän (karmallisen jumaluuden) ruoskaniskuista ja pelastaisi paatuneita seuraajiaan, kansaansa.

Lähettäköön jokainen keltaihoinen olemuksestaan unta (mesmerisoikoon) jokaisen mustaihoisen. Välttyköön myöskin he (noidat) kivusta ja kärsimyksestä. Siksi jokainen Aurinko-jumalille uskollinen sitokoon (herpaiskoon) jokaisen Kuu-jumalien alaisuuteen, jotteivät kärsisi ja pääsisi pakoon kohtaloaan.

Ja antakoon jokainen keltaihoinen elämänvedestään (verestään) mustaihoisten puhuville eläimille, etteivät ne herättäisi herraansa.

Hetki on lyönyt ja musta yö on oven edessä.

Täyttyköön heidän kohtalonsa. Me olemme neljän Suuren palvelijoita. Palatkoon Valon Kuninkaat.’

Suuri kuningas, loistavine kasvoineen lankesi maahan ja itki.

Kun kuninkaat kokoontuivat, olivat vedet jo liikkeessä... Mutta kansat olivat nyt päässeet kuiville maille. Ne olivat vesirajan ulkopuolella. Heidän kuninkaansa ottivat heidät Vimanoihinsa ja johtivat heidät tulen ja metallien maihin (itään ja pohjoiseen).

Tähtiä (meteoreja) satoi mustakasvoisten maahan, mutta he nukkuivat. Puhuvat eläimet (maagiset vartijat) olivat hiljaa.

Alemmat herrat odottivat käskyjä, mutta niitä ei tullut, sillä heidän herransa nukkuivat.

Vedet nousivat peittäen laaksot yhdestä maanäärestä toiseen. Huiput jäivät veden yläpuolelle, maan pohja (antipodien maat) pysyivät kuivina. [Idän kirjojen mukaan maapallon vedet nousivat niin korkealle, että ne huuhtelivat mahtavan Himalajan vuoria. Ei ole ihme, että Raamatussa se vesitulva, joka hukutti Atlantiksen, on kuvattu vedenpaisumuksena, josta Nooa, sukuineen pelastui. Hesekiel, joka yleensä kätkee sanottavansa kabbalistisen salakielen symboleihin, puhuu kirjansa 28. luvussa selvää historiaa. Hän sanoo: ’Ihmisen poika sanoo Tyruksen ruhtinaalle: Näin sanoo Herra Jumala (itämaalainen sanoisi, karman eli syyn aiheuttama seuraus):... Koska... sinä olet sanonut: "Minä olen Jumala, minä istun Jumalan istuimella merien keskellä; kuitenkin sinä olet ihminen... Katso, sinä olet viisaampi Danielia; ei ole salaisuutta, joka voitaisiin sinulta salata: viisaudellasi... sinä: olet kartuttanut rikkauksiasi, ja sinun sydämesi ylpeilee rikkauksiesi tähden. Katso, sen tähden... muukalaiset paljastavat miekkansa sinun viisautesi ihanuutta vastaan... He syöksevät sinut alas... ja sinä olet kuoleva heidän kuolemallaan, jotka lyötiin merien keskellä."] Tänne jäivät asumaan ne, jotka pelastuivat; keltakasvoiset ja suorakatseiset ihmiset (suorat ja rehelliset kansat) .

Kun Mustien Kasvojen Herrat havahtuivat ja aikoivat ottaa Vimanansa pelastuakseen nousevasta tuhotulvasta, huomasivat he ne kadonneiksi.

Niin kuin lohikäärme verkalleen irtautuu kiemuroistaan, niin hajautuivat Viisauden Poikien johtamat ihmislasten rivit ja levenivät taajoin joukoin niin kuin suolattoman veden kohiseva virta... moni heikkoluontoinen hukkui heistäkin matkalla. Mutta suurin osa pelastui.

Kumminkin maagikot, joiden ’päät ja rinnat olivat vesien yläpuolella’, ajoivat pakolaisia takaa ’kolmen kuun kierroksen aikana’, kunnes jäivät yhä kohoutuvaan aallokkoon, kuollen viimeiseen mieheen saakka, koska maa yhä vajosi heidän jalkojensa alla. Maa, jonka he olivat saastuttaneet, nieli heidät." [Kalevalassa on paljon samaa muinaista vertauskuvastoa kuin Ramajanassakin. Mainittakoon lyhyesti muutamia kohtia. Kalevalaiset, hyvän lain miehet, taistelevat Pohjolan väkeä, pahuuden johtajaa, Pohjan akkaa vastaan. Kun kalevalaiset menevät ryöstämään Sampoa, niin Väinämöinenkin, hyvyyden voimien päämies, nukuttaa soitollaan (mesmerisoi) Pohjolan väen. Pohjan akka herää pian kalevalaisten lähdettyä ja rientää sotaurhoineen ajamaan takaa Sammon ryöstäjiä.]

Ramajanan lukijan ohjeeksi mainittakoon vielä muutamia seikkoja. Kuningas Sugrivanin alamaiset eivät liene apinoita, vaan niitä Atlantiksen kansoja, jotka eivät sortuneet pahuuden ja noituuden palvelukseen. Kuka voi kuvata noiden kaukaisten aikojen ihmisten ulkomuotoa? Ehkä he muistuttivat enemmän apinaa kuin ihmistä. Ramajana kertoo siitä ajasta ihmiskunnan lapsuudesta, jolloin ihminen vielä oli miltei älytön.

Eepoksen mukaan Lankan kansalaiset olivat jättiläisiä.

Myöskin Raamattu kertoo samoin: "Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin..." (I Moos. 6:4). Puranat selostavat, että Ravanan isoisä Pulastja on rakshasojen kantaisä.

Jättiläislintu Garuda, korppikotkien kuningas, jonka selässä Vishnu ratsastaa, on Maha Kalpa (Suuri Aikakausi, maailmankaikkeuden ikä. Brahminien ajanlaskua käsiteltiin Elonpyörässä 2/1960). Höyheniin puetun heimon kuningas, Dshataju, kun kuningas Ravana oli hänet voittanut, sanoo: "Oi kuningas, on kulunut 60 000 vuotta siitä, kun minä synnyin", jonka jälkeen hän kääntyy selin aurinkoon ja kuolee. [Suomalaisessa käännöksessä tämä ja eräät muut kohdat ovat toisin. Mazundar on Ramajanastaan jättänyt pois erikoisesti vertauskuvallista aineistoa.] Puranoiden mukaan Dshataju on eräs lyhyempi aikakausi, jolloin Jumalan pojat elivät maan päällä. I Moos. 6:2 kertoo, että "huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat".

Kun Lankan sota oli päättynyt, niin Rama antoi apinasotureille nuoria rakshasaneitoja vaimoiksi ja lahjoitti heille lännen maat. Etelä-Intian kansantarut väittävät, jos haluamme niitä uskoa, että heidän jälkeläisistään ovat eurooppalaiset syntyneet.

Ramajana, yksi maailman mahtavimmista eepoksista, on suuresti merkityksellinen sellaiselle suomalaiselle lukijalle, joka haluaa perehtyä muinaisuuden historiaan ja muinaisen mytologian kansainväliseen vertauskuvastoon, esim. Raamattua tai Kalevalaa lukiessaan. Ramajana avaa meille näkymät muinaisuuden kummalliseen maailmaan näkyväisen ja näkymättömän maailman olentoineen. Pääkonsuli Savio on tehnyt tunnustusta ansaitsevan työn. Ramajana vaatisi pitemmän selostuksen. Tässä olen kosketellut vain muutamia tärkeimpiä kohtia.

II Moos. kirjan 14. luku kertoo, että israelilaiset paetessaan Egyptistä, kulkivat kuivaa maata pitkin. Kaislamerta kohti, mutta heitä takaa-ajava faaraon sotajoukko hukkui, kun vedet palasivat. Eiköhän tämä kertomus liene saanut alkunsa. Atlantis-tarusta. Hyvien voimien palvelijat vain on muutettu Jaakobin pojiksi. Vanhan Testamentin eksegetiikan prof. Arthur Hjelt sanoo kirjassaan "Israelin kansan historia", että Egyptin hieroglyfeistä ei ole löydetty piirtoakaan, joka todistaisi, että israelilaiset olisivat olleet Egyptissä". Kertomuksessa ei ole mainittu faaraon nimeä, ehkä hyvällä syyllä.

elonpyörä 1963 — n:o 1

 Tulostettava pdf-versio 


Etusivu Artikkelit