H. P. Blavatsky

Salatiede ja salatieteilijät

Käytännöllinen salatiede

Tärkeätä pyrkijöille

On paljon ihmisiä, jotka etsivät käytännöllistä salatieteellistä opetusta. Sen tähden on välttämätöntä kerta kaikkiaan määritellä:

a) Mikä olennainen ero on tietopuolisen ja käytännöllisen salatieteen välillä, eli toisaalta sen, mitä tavallisesti kutsutaan teosofiaksi, ja toisaalta salaisen tieteen välillä.

b) Millaisia vaikeuksia piilee viimemainitun tutkimisessa.

On helppoa tulla teosofiksi. Jokainen, jolla on tavalliset hengenlahjat ja taipumusta metafyysisiin asioihin, joka on elämässään puhdas ja epäitsekäs, joka tuntee enemmän iloa lähimmäistään auttaessaan kuin itse apua saadessaan, joka on aina valmis uhraamaan omat ilonsa muiden hyväksi ja joka rakastaa totuutta, hyvyyttä ja viisautta niiden itsensä tähden eikä sen hyödyn tähden, jonka ne tuottavat, – on teosofi.

Mutta aivan toinen asia on itse astua sille Tielle, joka johtaa tietämään, mitä todella on hyvä tehdä, ja erottamaan oikein hyvän ja pahan; sille Tielle, joka antaa ihmiselle voimaa tekemään mitä hyvää hän haluaa, usein näennäisesti sormeakaan nostamatta.

Sen lisäksi on eräs tärkeä asia, joka pitää olla pyrkijällä selvänä, nimittäin se suunnaton, miltei rajaton vastuu, jonka opettaja ottaa kantaakseen oppilaan takia. Jos katsomme itämaiden guruja, jotka opettavat avoimesti tai salaisesti, taikka länsimaitten harvoja kabbalisteja, jotka ryhtyvät opettamaan Pyhän Tieteen alkeita oppilailleen – vaikka nämä länsimaiset hierofantit usein eivät itsekään tiedä mihin vaaraan he antautuvat – niin jokainen näistä "opettajista" on saman järkähtämättömän lain alainen. Kun he todella alkavat opettaa, siitä lähtien he antavat oppilaalleen jonkin voiman – psyykkisen, älyllisen tai fyysisen – ja ottavat päälleen kaikki synnit, jotka heidän oppilaansa Salaisen Tieteen yhteydessä tekee joko laiminlyömisen tai suoranaisen teon kautta, aina siihen hetkeen saakka, jolloin vihkimys tekee oppilaasta Mestarin ja vuorostaan vastuunalaisen. On olemassa salaperäinen ja mystinen uskonnollinen laki, jota suuresti kunnioitetaan ja noudatetaan kreikkalaiskatolisessa kirkossa, mutta joka on puolittain unohdettu roomalaiskatolisessa ja kokonaan hävinnyt protestanttisessa kirkossa. Sillä on juurensa kristikunnan varhaisemmissa päivissä ja perustansa äsken mainitsemassani laissa, jonka vertauskuva ja ilmentymä se on. Tarkoitan dogmia lapsen ja sen kummien välisen suhteen ehdottomasta pyhyydestä. Nämä "kummivanhemmat" ottavat kuin sanattomasta sopimuksesta päälleen kaikki vastakastetun – (öljyllä voidellun kuten vihittäessä, todellakin mysteerio!) – lapsen synnit siihen päivään asti, jolloin lapsi tulee vastuunalaiseksi yksilöksi ja tietämään hyvän ja pahan. On siis selvää, miksi "opettajat" ovat niin vaiteliaita ja miksi "cheloilta" vaaditaan seitsemän vuoden koetusaika heidän kypsyytensä osoittamiseksi ja niiden ominaisuuksien kehittämiseksi, jotka ovat sekä mestarin että oppilaan turvallisuudelle välttämättömiä.1


1 Kreikkalaisessa kirkossa katsotaan täten syntynyttä suhdetta niin pyhäksi, että avioliittoa saman lapsen kummivanhempien välillä pidetään pahimpana sukurutsauksena, laittomana, ja se täytyy purkaa. Tämä ehdoton naimiskielto ulottuu vielä kahden kummin lapsiinkin. ("Kummi" tulee sanasta "gudmor" = "jumaläiti". Samaten englanninkielessä esim. "godparents", kummivanhemmat, oikeastaan merkitsee "jumalvanhemmat". – Suom. huom.)


Salatiede ei ole magiaa. On verrattain helppo oppia taikatemppuja ja niitä keinoja, joilla fyysisen luonnon hienompia, mutta vielä aineellisia voimia käytetään, ja ihmisen eläimellisen sielun voimia saadaan nopeasti heräämään. Sellaisia voimia, joita hänen rakkautensa, vihansa tai intohimonsa saattaa herättää toimintaan, voidaan helposti kehittää. Mutta tämä on mustaa magiaa – noituutta. Sillä vaikuttimesta ja yksin vaikuttimesta riippuu, tuleeko jostakin voiman käyttämisestä mustaa (vahingollista) vai valkoista (siunauksellista) magiaa. On mahdotonta käyttää henkistä voimaa, jos käyttäjässä vielä on hitusenkaan itsekkyyttä. Sillä jollei pyrkimys ole täydellisen puhdas, niin henkinen muuttuu psyykkiseksi ja toimii astraalitasolla, ja siitä voi tulla kauheita seurauksia. Eläimellisen luonnon kykyjä ja voimia voi itsekäs ja kostonhimoinen ihminen käyttää yhtä lailla kuin epäitsekäs ja kaiken uhraava, mutta hengen mahti ja voimat ovat ainoastaan täysin puhdassydämisen käytettävänä – ja tämä on jumalallista magiaa.

Mitä ehtoja siis vaaditaan siltä, joka tahtoo tulla "Divina Sapientian" (= jumalallisen viisauden) oppilaaksi? Sillä tiedettäköön, ettei mitään sellaista opetusta ole mahdollista antaa, jos näihin tiettyihin ehtoihin ei ole suostuttu ja niitä ei ole mitä tarkimmin noudatettu oppivuosien aikana. Tämä on välttämätön ehto. Kukaan ei voi uida ennen kuin hän tulee syvään veteen. Lintu ei voi lentää, jolleivät sen siivet ole kasvaneet ja jollei sillä ole edessään avointa tilaa ja rohkeutta heittäytyä siivilleen. Ihmisen, joka tahtoo käytellä kaksiteräistä miekkaa, täytyy olla täydellinen mestari tylsän aseen käytössä, jottei hän heti ensi yrityksellä loukkaisi itseään – tai mikä pahempaa – muita.

Ainoastaan noudattamalla tiettyjä ehtoja voidaan turvallisesti saavuttaa jumalallista viisautta, eikä jumalallinen magia muutu mustaksi. Noista ehdoista saadaan jonkinlainen käsitys ottamalla yksi sivu niistä "yksityisistä säännöistä", jotka on jokaisella opettajalla itämaissa. Seuraavat kohdat on valittu suuresta joukosta, ja hakasuluissa on selityksiä.

1. Opetuksen vastaanottamiseksi täytyy valita paikka, joka on omiaan pitämään mieltä erillään muista asioista ja joka on täynnä esineitä, joilla on "suotuisa vaikutus" (ovat magneettisia). Siellä pitää muiden muassa olla viisi pyhää väriä kehään asetettuna. Paikan täytyy olla vapaa kaikista vahingollisista vaikutuksista, joita leijailee ilmassa.

[Sen paikan täytyy olla erillään, eikä se saa olla mihinkään muuhun tarkoitukseen käytetty. Viisi "pyhää väriä" on prisman valon taittumat tiettyyn tapaan järjestettyinä, sillä ne värit ovat hyvin magneettisia. Vahingollisilla vaikutuksilla tarkoitetaan häiriöitä, jotka johtuvat kiistoista, riidoista, pahoista tunteista ym., koska näiden sanotaan painautuvan suorastaan astraaliseen valoon so. paikan ilmakehään ja "leijailevan ilmassa". Ensimmäinen ehto näyttää hyvinkin helpolta täyttää, mutta lähemmin tarkasteltuna huomataan, että se on yksi vaikeimpia.]

2. Ennen kuin oppilaan sallitaan tutkia "kasvoista kasvoihin", hänen on hankittava ymmärtämisen alkeet valitussa seurassa, missä on pariton määrä muita maallikko-oppilaita (upâsakoja).

["Kasvoista kasvoihin" tarkoittaa tässä kohden muista erillään eli riippumatta olevaa tutkimista, jolloin oppilas saa opetusta ollen kasvoista kasvoihin itsensä (korkeamman, jumalallisen itsensä) – tai gurunsa kanssa. Ainoastaan silloin saa itse kukin hänelle kuuluvan opastuksen, riippuen siitä, kuinka hän on käyttänyt tietojaan. Tämä voi tapahtua ainoastaan oppikauden loppupuolella.]

3. Ennen kuin sinä (opettaja) saat antaa lanulle (oppilaalle) Lamrinin hyvät (pyhät) sanat tai saat antaa hänen "panna kuntoon" Dubjedin, sinun pitää tarkata, että hänen mielensä on kauttaaltaan puhdistunut ja sovussa kaikkein kanssa, varsinkin muiden minuuksien kanssa. Muuten viisauden ja hyvän lain sanat hajoavat tuuleen.

[Lamrin on Tsong-kha-pa’n kirjoittama teos käytännöllistä opetusta varten, jossa on kaksi osaa, yksi kirkollista ja eksoteerista tarkoitusta toinen esoteerista hyötyä varten. "Panna kuntoon Dubjed" on samaa kuin valmistaa tietäjän käyttämät välikappaleet, kuten peilit ja kristallit. "Muut minät" tarkoittaa oppilaskumppaneita. Jollei oppivien kesken vallitse mitä suurin sopusointu, edistys ei ole mahdollista. Opettaja toimeenpanee valinnan oppilaiden magneettisen ja sähköisen luonnon mukaisesti yhdistämällä ja sovittamalla mitä huolellisimmin positiiviset ja negatiiviset ainekset.]

4. Upâsakojen täytyy oppiessaan pitää huolta siitä, että ovat yhdistetyt kuin käden sormet. Sinun pitää painaa heidän mieleensä, että mikä yhdelle tekee pahaa, tekee muillekin, ja että jollei yhden riemu löydä vastakaikua muiden rinnassa, silloin ei ole täytetty vaadittuja ehtoja ja on hyödytöntä jatkaa opetusta.

[Tämä tuskin tapahtuu, jos alussa tehty valinta täytti magneettiset vaatimukset. Tiedetään, että sellaisten chelojen, jotka muuten ovat olleet lupaavia ja valmiita vastaanottamaan totuutta, on täytynyt odottaa vuosikausia siksi, että heidän mielenlaatunsa on tehnyt heille mahdottomaksi asettua oikeaan sointuun kumppaneittensa kanssa. Sillä – ]

5. Gurun täytyy saada yhdessä opiskelevat soimaan kuin kanteleen (vinan) kielet, joista jokainen on erilainen, mutta jokainen antaa äänensä yhteiseen sopusointuun. Yhdessä täytyy heidän muodostaa koskettimisto, joka kaikissa osissaan vastaa (mestarin) pienintäkin kosketusta. Siten heidän mielensä avautuu viisauden sopusoinnulle, joka tietona värähtelee itse kunkin kautta ja saa aikaan tuloksia, jotka ovat läsnä oleville jumalille (suojelusenkeleille) mieliksi ja lanulle hyödyksi. Siten on viisaus ainiaaksi painuva heidän sydämeensä, eikä lain sopusointu ole koskaan särkyvä.

6. Niiden, jotka haluavat saada siddheihin (okkultisiin voimiin) johtavan tiedon, on kokonaan kieltäydyttävä elämän ja maailman turhuuksista (sitten seuraa luettelo siddheistä).

7. Ei kukaan voi tuntea erotusta itsensä ja oppikumppaneittensa välillä, kuten esimerkiksi "minä olen viisain", "minä olen pyhempi ja rakkaampi opettajalleni ja piirissäni kuin veljeni" ym. ja siitä huolimatta pysyä upâsakana. Hänen ajatustensa täytyy olla etupäässä kiinnitettyinä sydämeen, ja hänen täytyy karkottaa sieltä kaikki vihamieliset ajatukset jotakin elävää olentoa kohtaan. Sen (sydämen) täytyy syvästi tuntea, ettei ole mitään erotusta sen ja muiden olentojen ja koko luonnon välillä. Muuten mitään edistystä ei voi saavuttaa.

8. Lanun on pelättävä ainoastaan ulkonaista elävää vaikutusta (elävistä olennoista lähtevää magnetismia). Tämän vuoksi, vaikka hän on yhtä kaiken kanssa sisäisessä luonnossaan, hänen täytyy pitää huolellisesti ulkonaista ruumistaan erillään kaikista vieraista vaikutuksista: kukaan muu kuin hän itse ei saa juoda tai syödä hänen kupistaan. Hänen täytyy välttää ruumiillista kosketusta (so. että hän johonkin koskee tai häneen kosketaan) ihmisten samoin kuin eläinten puolelta.

[Mitään lemmikkieläimiä ei sallita pitää, ja tiettyihin puihin ja kasveihin on kielletty koskemasta. Oppilaan on niin sanoakseni elettävä omassa ilmapiirissään saattaakseen sen yksilöllistä okkultista tarkoitusta varten.]

9. Mielen täytyy olla välinpitämätön kaikkeen muuhun kuin luonnon yleisimpiin totuuksiin nähden, jottei "sydämen opetus" tulisi ainoastaan "silmän opetukseksi" (so. tyhjäksi eksoteeriseksi muodollisuudeksi).

10. Oppilas ei saa syödä minkäänlaista eläinruokaa, ei mitään, jossa on henki. Ei viiniä, ei mitään päihdyttävää juomaa eikä oopiumia saa nauttia. Sillä nämä ovat kuin lhamayin’it (pahoja henkiä), jotka tarttuvat varomattomaan ja turmelevat ymmärryksen.

(Viinin ja väkevien juomien arvellaan sisältävän ja säilyttävän kaikkien niiden ihmisten huonon magnetismin, jotka ovat ottaneet valmistukseen osaa. Kunkin eläimen lihassa arvellaan säilyvän sen psyykkiset ominaisuudet.)

11. Mietiskeleminen, pidättäytyminen kaikessa, siveellisten velvollisuuksien täyttäminen, jalot ajatukset, hyvät teot ja kauniit sanat sekä hyvä tahto kaikkia kohtaan ja itsensä täydellinen unohtaminen ovat varmimmat keinot tiedon saavuttamiseksi ja valmistukseksi korkeimman viisauden vastaanottamiseen.

12. Ainoastaan noudattamalla yllä olevia sääntöjä ankarasti voi lanu toivoa ajallaan saavuttavansa arhatien siddhit, ja tämä kasvaminen saattaa hänet vähitellen tulemaan yhdeksi kaikkeuden kaiken kanssa.

Nämä kaksitoista sääntöä ovat poimintoja noin 73 säännön joukosta, joita olisi hyödytöntä luetella, kun ei niillä ole Euroopassa merkitystä. Mutta nämäkin harvat riittävät osoittamaan, mitä lukemattomia vaikeuksia on sellaisen upâsakaksi pyrkivän tiellä, joka on syntynyt ja kasvanut länsimaissa.2


2 Tahdomme muistuttaa, että kaikkia "cheloja" ja maallikko-oppilaitakin kutsutaan "upâsakoiksi" ensimmäiseen vihkimiseen saakka, jolloin he tulevat lanu-upâsikoiksi. Siihen päivään asti niitäkin, jotka kuuluvat luostareihin ja elävät erillään, pidetään "maallikkoina".]


Koko länsimaisen ja varsinkin englantilaisen kasvatuksen kannustimena on kilpailu ja taistelu. Ja jokaista lasta yllytetään oppimaan nopeammin, pääsemään kumppaneittensa edelle millä keinolla hyvänsä. "Kilpailua kaikessa ystävyydessä" viljellään uutterasti ja samaa henkeä kasvatetaan ja vahvistetaan kaikissa elämän kohdissa.

Kun tällaisia aatteita tyrkytetään lapsuudesta asti, niin kuinka länsimaalainen voi saada itsessään sellaisia tunteita oppikumppaneitaan kohtaan "kuin saman käden sormet". Eivätpä nuo oppikumppanit ole edes hänen luonteisiaan tai hänen itsensä valitsemia persoonallisen myötätuntonsa ja arvonantonsa nojalla. Hänen opettajansa on ne valinnut aivan toisilla perusteilla, ja joka tahtoo olla oppilas, hänen täytyy ensinnä olla kyllin vahva kuolettaakseen sydämestään kaikki vastenmielisyyden ja epäsovun tunteet muita kohtaan. Kuinka moni länsimaalainen on valmis edes vakavasti koettamaan tätä?

Ja sitten jokapäiväisen elämän pikkuseikat, siinä on käsky, ettei saa koskea edes lähimmän ja rakkaimman henkilön kättä. Tämä on vastoin kaikkia länsimaalaisia käsityksiä rakkaudesta ja hyväntahtoisuudesta! Kuinka kylmältä ja kovalta se vaikuttaa. Ja onhan itsekästä, sanovat ihmiset, olla suomatta muille iloa oman kehittymisensä vuoksi. Hyvä, siten ajattelevat jättäkööt toiseen elämänkauteen yrityksensä toden teolla päästä Tielle. Mutta älkööt ylpeilkö luulotellussa epäitsekkyydessään. Sillä itse asiassa he antavat täysin näennäisten asioiden pettää itsensä, tavanmukaisten käsitysten, jotka perustuvat turhaan, ylenmääräiseen tunteellisuuteen eli nk. kohteliaisuuteen, epätodellisen elämän asianhaaroihin eikä totuuden käskyihin.

Mutta vaikkei otettaisikaan huomioon näitä vaikeuksia, joita voidaan pitää ulkonaisina, vaikka ne silti ovat sangen tärkeitä, niin kuinka voivat länsimaalaiset oppilaat virittää mielensä keskinäiseen sopusointuun, niin kuin heiltä tässä vaaditaan? Persoonallinen itsekkyys on kasvanut Euroopassa ja Amerikassa niin voimakkaaksi, ettei ole edes sellaista taiteilijakoulua, jonka jäsenet eivät vihaisi tai kadehtisi toisiaan. "Ammatillinen" viha ja kateus ovat tulleet kuuluisiksi. Jokainen koettaa itse hyötyä mihin hintaan hyvänsä ja jopa niin sanotut kohteliaisuudet ovat vain sisällyksettömiä naamioita, jotka peittävät pahansuopaisuuden mustia henkiä.

Idässä "erottamattomuuden" henkeä teroitetaan jo lapsuudesta asti yhtä paljon kuin lännessä kilpailun henkeä. Persoonallisen kunnianhimon, persoonallisten tunteiden ja halujen ei anneta siellä kasvaa niin hillittömiksi. Kun maaperä luonnostaan on hyvä, niin sitä viljellään oikealla tavalla ja lapsi kasvaa aikuiseksi, jossa on voimakkaaksi kehittynyt tapa alistaa alempi minänsä korkeammalle. Lännessä ihmiset pitävät omaa mieltymystään ja vastenmielisyyttään muita ihmisiä ja asioita kohtaan johtavina aatteina, joiden perusteella he ainakin toimivat, jolleivät tee niistä lakeja elämälleen ja koeta tyrkyttää niitä muillekin.

Ne, jotka valittavat oppineensa liian vähän Teosofisessa Seurassa, pankoot sydämelleen nämä sanat, jotka ovat poimittu Path-lehdestä [Feb. 1888]: – Avain joka asteella on pyrkijä itse. "Jumalan pelko" ei ole "viisauden alku", vaan itsensä tunteminen, joka on Viisaus itse.

Kuinka suurenmoiselta ja todelta näyttääkään okkultismin tutkijalle, joka on alkanut käsittää muutamia edellä olevista totuuksista, se vastaus, jonka Delfoin oraakkeli antoi kaikille Salaista Viisautta etsiville – ja joita sanoja viisas Sokrates yhä uudelleen toisti ja tähdensi – ihminen tunne itsesi...


Omatunto — helmikuu 1907

[Lucifer, Vol. II, No. 8, April, 1888, pp. 150-154]

http://www.katinkahesselink.net/blavatsky/articles/v9/y1888_027.htm


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia