Rudolf Steiner

Rudolf Steiner syntyi Itävalta-Unkarissa vuonna 1861, opiskeli Wienissä luonnontieteitä ja filosofiaa ja tuli ensin tunnetuksi Goethen luonnontieteellisten teosten tutkijana. Vuosisadan vaihteesta lähtien Steiner alkoi esittää henkisten tutkimustensa tuloksia, joita hän kehitti lukuisissa teoksissaan ja esitelmissään kuolemaansa asti (1925).

Steiner katsoi, että perinteiseltä yliopistotieteeltä jää sen menetelmien rajoitusten vuoksi tiedostamatta olennaisia puolia ihmisestä ja maailmasta, ennen muuta sielullinen ja henkinen todellisuus. Steinerin mukaan jokaisessa ihmisessä piilee henkisen tiedostamisen mahdollisuuksia, jotka nykyisessä kulttuurissa ja yhteiskunnassa yleensä jäävät kehittämättä. Kaikkea dogmaattisuutta vastaan hän korosti henkisen tiedon tieteellistä luonnetta ja käytännöllisiä sovelluksia, sen merkitystä kulttuurin ja yhteiskunnan uudistamisessa mm. kasvatuksen (Steiner-koulut, kehitysvammaisten laitokset), lääketieteen (laajennettu lääketiede) ja viljelymenetelmien aloilla (biodynaaminen viljely, luonnonsuojelu). Myös Steinerin taiteelliset virikkeet ovat osoittautuneet elinvoimaisiksi.

Steiner pani alulle Yleisen antroposofisen seuran, jota Suomessa edustavat Suomen antroposofinen liitto ja Antroposofiska sällskapet i Finland. Henkisen tiedon pohjalta kasvavan tieteellisen, taiteellisen ja sosiaalisen toiminnan keskukseksi Steiner perusti Vapaan hengentieteellisen korkeakoulun (Dornach, Sveitsi).

Koottu teosten Johdatus ihmisen ja maailman henkiseen tiedostamiseen ja Henkisen tiedon tie takakansiteksteistä.


Eräs teosofisen liikkeen suurista persoonista lopetti maallisen vaelluksensa maaliskuun 30. päivänä 1925. Hänen kuolemansa tuli äkkiä, vaikka kuulemma ei odottamatta, koska hän jo jonkun aikaa oli potenut vaikeampaa sairautta. Tämä oli Antroposofisen Seuran perustaja ja johtaja, tohtori Rudolf Steiner.

Menen muistissa taaksepäin kolmetoista vuotta. Silloin olimme kaikki Teosofisen Seuran jäseniä ja Rudolf Steiner oli Saksan Teosofisen Seuran ylisihteerinä. Hänen maineensa salatieteellisenä opettajana oli laajalle levinnyt. Hän oli käynyt useissa Euroopan maissa luennoimassa, mm. Suomessa. Hän nimitti teosofiaansa välistä rosenkreutsiläisyydeksi, ja hänen opetuksensa oli aina evankeliumien ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Hän oli Saksassa voittanut tavattoman paljon kannattajia, ja hänen suussaan itämailta tullut teosofinen sanoma muuttui länsimaalaiseksi, kotoiseksi, miltei kristilliseksi viisaudeksi. Moni varmaan minun kanssani ylpeili siitä, että Teosofisessa Seurassa oli okkulttinen tutkija, joka kykeni tietovarastoamme lisäämään omilla havainnoillaan, ja moni uskoi varmaan minun kanssani, että vielä on tuleva aika, jolloin joka kansalla — jokaisessa kansallisessa T.S:ssa — on oma tietäjä ja opettaja johtajanaan. Silloin Teosofinen Seura vasta olisi voimakas, rikas ja henkisesti elävä!

Tätä Teosofinen Seura ei valitettavasti älynnyt. Siellä täällä Saksassa ja muualla oli jäseniä, jotka eivät hyväksyneet tohtori Steinerin voimakasta ja voittoisaa työskentelyä, vaan pitivät sitä jonkinlaisena kristillisenä agitaationa. Näiden mielestä tohtori Steinerin ei pitänyt saada vapaasti ja yksityisten jäsenten pyynnöstä liikkua eri maissa, vaan ainoastaan kunkin maan T.S:n virallisesti kutsumana, jottei häiriötä ei saataisi aikaan. Syntyi ristiriitoja ja kahnauksia. Minä ehdotin Teosofisen Seuran pääneuvostolle, että T.S:n sääntöjä muutettaisiin siten, että kansalliset osastot eivät olisi maantieteellisesti rajoitettuja, vaan että yksilöllinen jäsen saisi kuulua siihen kansalliseen osastoon, johon hän tunsi haluavansa kuulua; siten esim. saksalaiseen osastoon saisi kuulua kuka tahansa T.S:n jäsen, joka tahtoi kannattaa tohtori Steineria. Pääneuvosto ei voinut ottaa tätä liian mullistavaa ehdotusta huomioon, ja niin selkkaukset monien vaiheiden jälkeen päättyivät siihen, että tri Steiner joukkoineen oli pakotettu poistumaan Teosofisesta Seurasta. Ken siinä voittajaksi jäi, arvostelkoon tulevaisuuden historia.

Tämä episodi muistui mieleeni Rudolf Steinerin kuoleman johdosta, sillä en ole lakannut suremasta sitä, että teosofinen liike ei pysynyt ehjänä ja yhdistettynä. Todellisuus on joka tapauksessa sitä mitä se on, eikä meidän surumme eikä harmimme sitä muuta. Omistakaamme siis vain rakkautemme ja siunaavat ajatuksemme sille teosofisen liikkeen merkkihenkilölle, joka nyt on keskuudestamme muuttanut toiselle puolelle.

Rudolf Steiner syntyi Unkarissa Kraljerviczin kylässä helmikuun 27. päivänä 1861 ja oli siis kuollessaan 64 vuoden ikäinen. Hänen isänsä oli rautatievirkamies, ja perhe muutti usein paikasta toiseen. Pieni Rudolfkin muutti toisesta kyläkoulusta toiseen. Vasta kymmenvuotiaana hän pääsi Wiener-Neustadin reaalikouluun valmistuakseen insinööriksi. Myöhemmin hän pääsi Wienin polyteknisen opiston oppilaaksi. Itsestään hänen harrastuksensa kuitenkin tämän jälkeen kääntyivät klassillisiin opintoihin, ja hän lopulta luki filosofian tohtoriksi.

Rudolf Steinerin henkisestä elämästä kerrotaan, että hän jo 19-vuotiaana kohtasi Mestarinsa, joka näytti hänelle elämäntehtävänsä. Vasta 1890-luvun loppupuolella hän tutustui teosofiseen liikkeeseen, joka häntä ei silloin vielä miellyttänyt. Mutta kun hän vuosisadan vaihteessa oli esiintynyt Berliinissä ja sikäläisten teosofien kutsusta oli pitänyt esitelmäsarjan heidän looshissaan, heräsi hänessä ajatus työskennellä teosofien parissa. Berliiniläisten ystäviensä kehotuksesta hän sitten liittyi Teosofiseen Seuraan v. 1902, tuli heti Saksan T.S:n ylisihteeriksi ja aloitti menestyksellisen teosofisen toimintansa, jota hän väsymättä jatkoi — ensin Teosofisen Seuran piirissä vuoteen 1913 ja sitten omassa Antroposofisessa Seurassaan, — kunnes kuolema katkaisi fyysisen työskentelyn.

Hänen lukuisista teoksistaan mainittakoon: Teosofia, Kuinka saavutetaan tietoja korkeammista maailmoista?, Das Christentum als mystische Tatsache, Die Geheeimwissenschaft, Die Rätsel der Philosofie. On myös olemassa viitisenkymmentä käsikirjoituksena painettua luentosarjaa erilaisista teosofisista aiheista (mm. evankeliumeista ja Ilmestyskirjasta), ja epäilemättä väsymätön työntekijä on jättänyt jälkeensä vielä julkaisemattomia käsikirjoituksia.

Tulkoon hänen henkinen testamenttinsa vielä siunaukseksi ja avuksi monelle, monelle pimeässä hapuilevalle totuuden etsijälle!

Pekka Ervast

Ruusu-Risti – 1925

Rudolf Steinerin teoksia ja esitelmiä

Teosofia
Miten saavutetaan tietoa korkeammista maailmoista (ilmestyy teosofianetissä v. 2016)
Antroposofinen hengentiede (esipuhe ja 3 ensimmäistä lukua)
Lapsen kasvatus hengentieteen kannalta
Joulu (esitelmä 13.12.1907)
Viisaus ja rakkaus
Korkeamman tiedon asteet (poimintoja)
Zarathustra
Elämänkysymyksiä teosofiselle liikkeelle
Rosenkreutzilaisten teosofia
Rudolf Steinerin harjoituksia esoteerisen koulun jäsenille
Salatieteilijälle välttämätön ominaisuus
Mietiskelyn olemuksesta ja edellytyksistä
Peruskivi-meditaatio


Etusivu Antroposofia